1. Millainen tauti on afrikkalainen sikarutto?
Afrikkalainen sikarutto (African swine fever, ASF) on sikojen, villisikojen ja minisikojen vakava verenvuotokuumetauti, jonka aiheuttaa ASF-virus. Taudin oireita ovat kuume, verenpurkaukset, muutokset sisäelimissä sekä suuri kuolleisuus (jopa 100 % sairastuneista eläimistä). Muut eläimet ja ihmiset eivät sairastu afrikkalaiseen sikaruttoon, mutta voivat olla taudin levittäjiä. Afrikkalaiseen sikaruttoon ei ole olemassa lääkettä eikä rokotetta. Suomessa ei ole koskaan todettu afrikkalaista sikaruttoa.
2. Mitkä ovat afrikkalaisen sikaruton oireet?
Taudin itämisaika on tavallisesti 3–15 vuorokautta ja taudin oireet vaihtelevat voimakkuudeltaan. Tällä hetkellä Baltian maissa, Puolassa ja muun muassa Venäjällä leviävä sikarutto on akuuttia muotoa, jolle on tyypillistä sikojen nopea kuolema ilman havaittuja oireita. Toisaalta sairastuneiden määrä voi vaihdella ja vain yksittäiset siat voivat oireilla lievin oirein.
Akuutti, aggressiivinen muoto:
- äkillinen kuolema ilman edeltäviä oireita
- korkea kuume (40.5–42 °C), apaattisuus
- ihon punoitus, verenpurkaumat iholla
- ruokahaluttomuus, oksentelu, (verinen) ripuli, ummetus
- ontuminen, takajalkojen jäykkyys, horjuminen, vapina tai kouristukset
- silmä- ja sierainvuoto
- luomiset
- kuolleisuus jopa 100 %
- kooma
- kuolema 1–7 vuorokaudessa.
3. Kuinka ASF leviää?
Taudinaiheuttaja leviää suorassa kosketuksessa sairaasta eläimestä tai sen eritteistä terveeseen eläimeen.
Siat voivat sairastua myös välillisen kontaktin kautta – esimerkiksi syömällä sairastuneen sian lihaa sisältäviä ruokajätteitä tai taudinaiheuttajan saastuttaman rehun, kuivikkeiden, varusteiden tai vaatteiden välityksellä.
Villisiat saavat tartunnan sairastuneiden villisikojen raadoista tai ruuanjätteiden tai -tähteiden välityksellä. Joillakin alueilla, lähinnä Afrikassa, tauti leviää myös punkkien välityksellä, mutta Suomessa ei esiinny tätä tautia levittäviä punkkilajeja.
4. Miten afrikkalainen sikaruttovirus säilyy ympäristössä?
Virus kuolee yli 70 °C kuumuudessa. Viruksen säilymiseen tartuntavaarallisena vaikuttavat muun muassa lämpötila, pH, kosteus ja UV-säteilyn määrä. Virus on erittäin kestävä, säilyen
- pakastetussa sianlihassa useita vuosia
- lämpökäsittelemättömissä (kuumentamattomissa) sianlihatuotteissa useita kuukausia, jopa vuoden
- maaperässä yli 6 kuukautta
- kuolleen sian ruhossa ja sivutuotteissa useita kuukausia
- sikojen ja villisikojen ulosteessa ja virtsassa huoneenlämmössä (+20 °C) noin 2 viikkoa, kylmässä (+4 °C) useita kuukausia
- sian ja villisian veressä ja sisäelimissä (+4 °C) 18 kuukautta
5. Voivatko muut eläimet kuin siat levittää ASF:a?
Vain sikaeläimet sairastuvat afrikkalaiseen sikaruttoon. Tauti voi levitä muiden eläinten mukana, jos eläimen turkki olisi esimerkiksi likaantunut sairastuneen eläimen verellä tai eritteillä (eli saastunut viruksella). Taudin leviäminen lintujen, myyrien, hiirien tai kärpästen välityksellä on kuitenkin hyvin epätodennäköistä. Vastaavasti taudin leviäminen on epätodennäköistä myös lemmikkieläinten välityksellä.
6. Onko afrikkalainen sikarutto vaarallinen ihmiselle?
Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmiseen. Afrikkalainen sikarutto on vaarallinen kotisioille, minisioille ja villisioille.
7. Onko sianlihan syöminen vaarallista?
Ei ole. Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmisiin edes sairastuneen sian lihaa syömällä.
8. Milloin on syytä epäillä afrikkalaista sikaruttoa?
- sioilla on afrikkalaisen sikaruton oireita,
- sikoja kuolee äkillisesti tai sairastuu lyhyen ajan sisällä,
- sioilla on kuumeinen suolisto- tai hengitystiesairaus, johon antibioottihoito ei tehoa
- luonnosta löytyy kuollut villisika tai useita kuolleita villisikoja
- villisialla on ollut sairauden oireita ennen kaatoa
- villisiassa havaitaan suolistamisen yhteydessä normaalista poikkeavaa verekkyyttä sisäelimissä.
9. Mitä tulee tehdä, jos epäilee siassa afrikkalaista sikaruttoa?
Jos sikojen pitäjä tai muu henkilö, joka osallistuu eläimen tutkimiseen, hoitoon, käsittelyyn, kuljetukseen, lopetukseen, teurastukseen, metsästykseen tai tarkkailuun, epäilee sialla tai villisialla afrikkalaista sikaruttoa, hänen on viipymättä ilmoitettava epäilystä kunnan- tai läänineläinlääkärille.
Sairastunut sika on pyrittävä pitämään erillään pitopaikan muista eläimistä. Lisäksi on vältettävä eläinten, ruhojen, rehun, lannan, kuivikkeiden tai muiden tautia mahdollisesti levittävien materiaalien ja aineiden sekä jätteiden siirtämistä tilalta, kunnes läänineläinlääkäri on päättänyt jatkotoimenpiteistä. Ulkopuolisten henkilöiden pääsyä sikalaan tulisi välttää ja muiden kotieläinten ja jyrsijöiden pääseminen kosketuksiin elävien sikojen tai sian ruhojen kanssa tulisi estää.
10. Mitä pitää tehdä, jos löytää kuolleen villisian?
Kuolleena löydetystä villisiasta tulisi viipymättä ilmoittaa paikalliselle kunnaneläinlääkärille tai läänineläinlääkärille. Löytöpaikan koordinaatit kannattaa ottaa talteen esimerkiksi älypuhelimen karttasovelluksen avulla. Kunnaneläinlääkäri tai läänineläinlääkäri antaa tarvittaessa tarkempia toimintaohjeita. Mitä nopeammin taudin vastustustoimet päästään aloittamaan, sitä helpompaa taudin hävittäminen on.
11. Kuolevatko kaikki afrikkalaiseen sikaruttoon sairastuneet siat tai villisiat?
Afrikkalaiseen sikaruttoon sairastuneiden sikojen ja villisikojen kuolleisuus voi olla hyvin korkea. Osa sairastuneista eläimistä voi mahdollisesti parantua afrikkalaisen sikaruton oireista, mutta jäädä tartunnan kantajaksi ja levittää tautia.
12. Miten ASF todetaan kotisioista tai luonnonvaraisista villisioista?
Jos sioissa tai villisioissa epäillään afrikkalaista sikaruttoa, kunnaneläinlääkäri tai läänineläinlääkäri ottaa sairastuneista ja kuolleista eläimistä näytteet ja ne lähetetään tutkittavaksi Helsinkiin Ruokaviraston eläintautivirologian laboratorioon. Kaikki afrikkalaisen sikaruton varalta tehtävät tutkimukset tehdään Helsingin Ruokavirastossa, eikä näytteitä voi lähettää muihin laboratorioihin.
13. Mitä tapahtuu, jos afrikkalaisen sikaruton tautitapaus todetaan?
Jos afrikkalaisen sikaruton tautitapaus varmistetaan, Ruokavirasto perustaa taudin esiintymispaikan ympärille rajoitusvyöhykkeen, jonka avulla pyritään estämään taudin leviäminen. Vyöhykkeen koko riippuu mm. siitä, onko afrikkalainen sikarutto todettu kotisioissa vai luonnonvaraisilla villisioilla. Rajoitusvyöhykkeen rajoja määritettäessä otetaan huomioon myös maantieteelliset, hallinnolliset, ekologiset ja epidemiologiset tekijät sekä alueen valvontamahdollisuudet. Viranomaiset pyrkivät hävittämään taudin mm. sikojen lopetusten, kuolleiden eläinten raatojen hävittämisen ja elävien eläinten siirtokieltojen avulla
14. Miten tautiepäilyistä ja varmistetuista tautitapauksista tiedotetaan toisille Euroopan unionin jäsenvaltioille?
Maa- ja metsätalousministeriö tiedottaa Suomessa todetuista, varmistetuista afrikkalaisen sikaruton tautitapauksista Maailman eläintautijärjestölle (WOAH), Euroopan unionin komissiolle sekä kaikkien naapurivaltioiden eläinlääkintävirastojen johtajille. Tiedotus tapahtuu viimeistään 24 tunnin kuluessa siitä, kun ensimmäinen tautitapaus Suomessa on varmistettu.
15. Kuinka asiasta tiedotetaan Suomessa?
Todetusta taudista sekä taudin esiintymispaikan ympärille perustetuista rajoitusvyöhykkeistä, niiden rajoista ja niillä toteutettavista rajoituksista kerrotaan tiedotustilaisuuksissa ja lehdistötiedotteilla, sekä kansallisesti että alueellisesti. Lisäksi tietoa jaetaan muun muassa Ruokaviraston internetsivuilla, sosiaalisessa mediassa ja alueella, josta tauti on todettu. Virkaeläinlääkäri on suoraan yhteydessä niihin sikatiloihin, jotka sijaitsevat afrikkalaisen sikaruton takia perustetuilla rajoitusvyöhykkeillä.
16. Mitä ovat suojavyöhyke ja valvontavyöhyke?
Jos afrikkalainen sikarutto todetaan kotisioissa, Ruokavirasto perustaa päätöksellään rajoitusvyöhykkeen, joka jaetaan kahteen osaan. Rajoitusvyöhykkeen sisempi osa on suojavyöhykettä ja sen raja sijaitsee vähintään 3 km etäisyydellä taudin esiintymispaikasta. Rajoitusvyöhykkeen ulompi osa on valvontavyöhykettä, jonka raja sijaitsee vähintään 10 km etäisyydellä taudin esiintymispaikasta siten, että myös suojavyöhyke sisältyy valvontavyöhykkeeseen.
17. Mitä tapahtuu, jos luonnonvaraisilla villisioilla todetaan ASF?
Ruokavirasto määrittelee taudin esiintymispaikan ympärille tartuntavyöhykkeen, jos luonnonvaraisella villisialla todetaan afrikkalainen sikarutto. Tartuntavyöhykkeen koon määrittelyssä otetaan huomioon taudin maantieteellinen levinneisyys, alueella elävien villisikojen kanta, elinalueiden laajuus sekä villisikojen liikkumista estävät tärkeimmät luonnolliset ja ihmisen rakentamat esteet. Ruokavirasto tekee asiantuntijaryhmän kanssa toimintasuunnitelman, jossa kuvataan ne toimenpiteet, joilla afrikkalainen sikarutto pyritään hävittämään. Toimenpiteiden tehokkuus arvioidaan säännöllisesti ja toimintasuunnitelmaa muutetaan ja täydennetään tarvittaessa.
18. Mitä viranomaiset tekevät villisikojen ASF-tartunnan takia perustetulla tartuntavyöhykkeellä?
Kaikista tartuntavyöhykkeellä kuolleena löydetyistä luonnonvaraisista villisioista tulee ilmoittaa virkaeläinlääkärille (kunnan- tai läänineläinlääkäri). Tartuntavyöhykkeelle määrätään metsästyskielto. Mahdollinen villisikojen lopettaminen tehdään aluehallintoviraston ohjauksessa. Virkaeläinlääkäri tutkii ja ottaa näytteet kaikista villisioista. Näytteet lähetetään Ruokavirastoon tutkittavaksi afrikkalaisen sikaruton varalta.
Aluehallintovirasto huolehtii luonnonvaraisten villisikojen ruhojen hävittämisestä tavalla, josta ei aiheudu afrikkalaisen sikaruton leviämisen vaaraa.
Kunnaneläinlääkäri käy tartuntavyöhykkeellä olevilla sikatiloilla, tarkastukset tehdään riskiperusteisesti. Kunnaneläinlääkäri tarkastaa sikojen merkinnät ja eläinluettelot, tekee eläimille kliinisen tarkastuksen ja ottaa tarvittaessa näytteitä tutkittavaksi afrikkalaisen sikaruton varalta.
Sikojen siirtoja rajoitetaan. Siat tulee pitää sisällä tai muutoin eristettynä luonnonvaraisista villisioista.
19. Voiko metsästettyjä villisikoja käsitellä samoissa tiloissa kuin muita saaliiksi saatuja riistaeläimiä ja pitääkö muuten huomioida jotain erityistä?
Riski afrikkalaisen sikaruton leviämiselle maahamme luonnonvaraisten villisikojen liikkumisen mukana on jatkuvasti suuri. Metsästetyt, terveet villisiat voidaan toistaiseksi käsitellä samoissa tiloissa kuin muutkin saaliiksi saadut riistaeläimet, mutta jos tauti tulisi Suomeen, tilanne muuttuisi. Silloin ohje olisi, että metsästetyt villisiat pidettäisiin erossa muista riistaeläimistä ja niiden lihasta. Tartunnan esiintymisalueella metsästystä jouduttaisiin rajoittamaan, ettei tartunta leviäisi uusille alueille metsästyksen aiheuttaman villisikojen liikkumisen takia.
Jos toimittaa myyntiin tarkastamatonta luonnonvaraista riistaa kokonaisina (nylkemättöminä) ruhoina tai toimittaa riistan leikattua lihaa myyntiin, suositus on, että eri lajien riistaeläimet ja niiden liha käsitellään eri aikaan ja että työvälineet ja työtilojen pinnat tulisi pestä välillä. Lihan ja ruhojen myynti kauppaan tai ravintolaan on sallittua vain hirvieläimille, jäniksille ja linnuille. Jos myydään tarkastamatonta villisian lihaa (sallittua myydä vain suoraan yksityishenkilöille), tulee villisialle tehdä ennen myyntiä trikiinitutkimus. Lisätietoja villisian ruhon hygieenisestä käsittelystä: Saaliiksi saadun villisian käsittely.
Jos on saanut saaliiksi sairaaksi epäillyn villisian, on tärkeää pitää se erillään muista saaliseläimistä ja ilmoittaa siitä kunnaneläinlääkärille. Jos löytää itsestään kuolleen villisian, sitä ei pidä käsitellä tai siirtää lainkaan vaan tulee ilmoittaa sen sijainti kunnaneläinlääkärille (koordinaatit). Kunnaneläinlääkäri antaa ohjeet oikeista toimintatavoista.
20. Miten villisikojen runsas kanta liittyy ASF-riskiin?
ASF voi levitä Suomeen luonnonvaraisten villisikojen välityksellä. Mitä tiheämpi villisikakanta Suomessa on, sitä todennäköisemmin mahdollinen tartunta säilyy ja leviää luonnonvaraisissa villisioissa. Sairastuneet villisiat erittävät virusta kaikissa eritteissään ja lisäävät ympäristön virusmäärää, jolloin tartunta voi helpommin levitä myös kotisikoihin. Villisikakantaa tulee pyrkiä pitämään alhaisena sekä villisikojen tehokkaalla metsästyksellä että metsästyksen kohdentamisella naaraspuolisiin villisikoihin. Villisikoja ei tule ruokkia kantaa vahvistaen, vaan rehua saa käyttää vain pieniä määriä metsästyksen houkuttelutarkoituksessa.
21. Miten ASF liittyy matkailuun?
ASF voi levitä Suomeen mm. matkailijoiden mukanaan tuomien elintarvikkeiden, eväiden tai tavaroiden mukana. Elintarvikkeiden tuontiin liittyy paljon rajoituksia. Lisätietoja matkailijoille.
22. Miten ASF liittyy metsässä liikkumiseen?
Jotta mahdollinen ASF-tapaus todettaisiin mahdollisimman nopeasti ja voitaisiin aloittaa torjuntatoimenpiteet, on tärkeää, että tauti havaitaan ennen kuin se on levinnyt laajalle. Ruokavirasto pyytää kaikkia luonnossa liikkujia ilmoittamaan, jos he havaitsevat sairaan tai kuolleen villisian. (Katso kysymys no 10.) Jos tauti todetaan Suomessa luonnonvaraisissa villisioissa, perustetaan taudin esiintymispaikan ympärille rajoitusvyöhyke, jolla tartunnan leviämisen estämiseksi voidaan jopa suositella kaiken metsässä liikkumisen välttämistä.