Kuolleiden eläinten hävittäminen polttamalla

Kuolleiden  eläinten hävittäminen polttamalla  kuuluu sivutuoteasetuksen soveltamisen piiriin. Keräilyalueilla märehtijöiden, sikojen,siipikarjan ja turkiseläinten raadot tulee toimittaa käsittelylaitokseen, syrjäisillä alueilla raadot saa haudata. Kuolleet lemmikkieläimet, hevoset ja muut eläimet voidaan haudata koko Suomen alueella. Vaihtoehtona näille hävittämistavoille on raatojen hävittäminen polttamalla ne hyväksytyssä polttolaitoksessa. Sivutuoteasetus asettaa kokonaisten raatojen poltolle tässä esitetyt edellytykset ((EU) N:o 142/2011 liite III).

Itsestään kuolleiden ja lopetettujen eläinten raatoihin liittyvissä toimissa on noudatettava annettuja säädöksiä ja varotoimia, jotta ehkäistään ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvat välittömät vaarat tai vähennetään niitä niin paljon kuin se on käytännössä mahdollista.

Ympäristöministeriön antama jätteenpolttoasetusta ei sovelleta kokonaisten raatojen polttamiseen, mutta toimintaan säätelee muun muassa jätelaki, ympäristönsuojelulaki- ja asetus. Polttolaitoksen toimintaan tarvitaan pääsääntöisesti ympäristölupa. Tilakohtaiset polttolaitokset sisältyvät yleensä tilan ympäristölupaan.

Polttoon ei sovelleta sivutuoteasetusta, vaan ainoastaan ympäristöpuolen säädöksiä, jos polttolaitoksessa poltetaan muita sivutuotteita kuin kokonaisia raatoja. Tällaisia laitoksia ei hyväksytä sivutuoteasetuksen mukaisiksi laitoksiksi.

Raatojen hävittäminen avotulella polttamalla on kiellettyä koko Suomen alueella.

Polttolaitokset

Polttolaitokset jaotellaan sivutuoteasetuksessa suuren ja pienen kapasiteetin laitoksiin. Pienkapasiteetin laitoksen kapasiteetti on alle 50 kg/tunti ja suurkapasiteetin laitoksen yli 50 kg/tunti. Pienkapasiteetin polttolaitos on yleensä riittävä maatilojen ja kuolleita lemmikkieläimiä polttavien eläinkrematorioiden eli tuhkaamoiden tarpeisiin. Tuhkaamoiden kohdalla saattaa toiminnan volyymistä ja vastaanotettavasta aineksesta riippuen olla tarvetta suurkapasiteetin laitokslle.

Suurkapasiteetin poltto- ja rinnakkaispolttolaitosten hyväksymisvaatimukset ovat polttoprosessin osalta erilaiset kuin pienkapasiteetinlaitoksilla. Lisäksi kuonassa ja pohjatuhkassa olevan orgaanisen hiilen kokonaismäärälle on asetettu enimmäistaso ja jätevesipäästöistä on säännöksiä. Näistä vaatimuksista saa tarkempaa tietoa asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteen III, luvusta II, paikalliselta kunnaneläinlääkäriltä tai Ruokaviraston sivutuoteasiantuntijoilta abp@ruokavirasto.fi.

Jos polttolaitoksessa syntyvä lämpöenergia hyödynnetään esimerkiksi lämmityksessä, kyseessä on rinnakkaispolttolaitos. Sivutuoteasetuksen asettamat toimintaedellytykset ovat samat polttolaitoksille ja rinnakkaispolttolaitoksille. Puhuttaessa jäljempänä polttolaitoksesta tarkoitetaan kummankin tyyppistä laitosta. 

Poltettava materiaali

Tilan polttolaitoksessa voidaan polttaa sivutuoteluokkaan 2 kuuluvia sian ja siipikarjan, turkiseläinten ja kalojen kokonaisia raatoja. On mahdollista, että polttolaitokseen liitetyllä murskaimella tai myllyllä murskattu ruho syötetään suoraan uuniin poltettavaksi.

Tuhkaamoissa voidaan polttaa kuolleiden lemmikkieläinten lisäksi tuotantoeläimiä mukaan lukien hevosia.  Hevoseläinten kohdalla on sivutuoteasetuksessa täsmennys, jonka mukaan poltettavan hevoseläimen on oltava yksilöllisesti tunnistettu ja peräisin tilalta, johon ei sovelleta direktiivin 2009/156/EY mukaisia eläinten terveydentilan vuoksi asetettavia rajoituksia.

Sivutuoteluokkaan 1 kuuluvien lampaiden, vuohien ja nautojen poltto on edellä mainituissa laitoksissa myös mahdollista, mutta silloin polttolaitos on varustettava lisäpolttimella. Tällöin vaatimuksena on myös TSE-näytteenotto lainsäädännön niin edellyttäessä. 

Polttolaitoksen sijainti

Tilakohtainen polttolaitos on sijoitettava riittävän etäälle eläinsuojasta ja rehuista sekä aidattava tarvittaessa.  Märehtijöiden raatoja poltettaessa on karjan ja rehujen oltava fyysisesti täysin erotettuna polttolaitoksesta. Laitoksen on sijaittava hyvin ojitetulla kovalla perustalla ja sinne johtava erillinen kovapohjainen kulkureitti ei saa risteillä tilan rehu- tai muiden sellaisten kuljetusreittien kanssa. Lisäksi on huomioitava paloturvallisuus ja se, ettei naapureille aiheudu haittaa tai häiriötä poltosta. Tuhkaamojen sijainnissa on noudatettava soveltaen samoja vaatimuksia.

Raatojen kuljetus ja säilytys

Raadot siirretään suljetussa/peitetyssä, tiiviissä kuljetusastiassa tai ajoneuvossa polttoon ja ne on poltettava mahdollisimman pian. Tuhkaamojen on käytettävä kaupallista asiakirjaa /rahtikirja noutaessaan raatoja eläinlääkäriasemilta. Rahtikirjasta on selvittävä muun muassa aineksen määrä, alkuperäpaikka ja vastaanottopäivä sekä kuljettajan nimi ja osoite.

Jos raatoja on säilytettävä, säiliön on oltava tiivis ja suljettu ja sen on sijaittava tiiviillä alustalla. Lisäksi on huolehdittava, etteivät eläimet pääse käsiksi polttamista odottaviin raatoihin. Säiliöt ja kuljetusvälineet on puhdistettava, pestävä ja desinfioitava jokaisen käyttökerran jälkeen. Tilojen yhteiskäytössä toimivan polttolaitoksen raatokuljetukseen käytetyn ajoneuvon renkaat on desinfioitava esimerkiksi reppuruiskulla sen lähtiessä polttolaitokselta.

Puhtaanapito

Polttolaitoksen yhteydessä on oltava riittävä vedensaanti ja välineet puhdistusta varten (harjat, painepesurit, letkut). Välineitä ei saa käyttää muihin tarkoituksiin. Toimijan on vaihdettava päällysvaatteensa ja jalkineensa ennen karjan tai rehun käsittelyä, kun kyse on märehtijöiden raatojen poltosta. Pesuvedet voidaan kerätä umpikaivoon, joka tyhjennetään kunnan jätevedenpuhdistuslaitokselle tai tilan omaan lietesäiliöön. Lietesäiliön sisältö voidaan ajaa omalle pellolle. Muut nesteet (esimerkiksi vuodot raadoista) voidaan imeyttää sahanpuruun ja polttaa polttolaitoksessa. Tuholaisia on torjuttava säännöllisesti ja toimet mitoitettava tilanteen mukaisiksi. Yleiseen hygieniavalvontaan kuuluu myös säännöllinen ympäristön ja laitteiden tarkastus, esimerkiksi viikoittain tai polttotiheydestä riippuen harvemmin.

Polttoa koskevat vaatimukset pienkapasiteetin polttolaitoksessa

Polttolämpötilan on oltava 850 °C (prosessissa syntyvän kaasun lämpötila nostetaan valvotusti 850 °C kahdeksi sekunniksi tai 1100 °C  0,2 sekunniksi). Mittauspaikka riippuu laitteesta, mutta voi tapahtua esimerkiksi polttokammion jälkeen lisäilma-aukoista, savupiipun päästä tai viranomaisen hyväksymästä palamiskammion edustavasta kohdasta (ei liekkialueelta). Toimijan on osoitettava hyväksyvälle viranomaiselle polttouunin täyttävän lämpötilavaatimuksen. Uutena ostetuissa polttolaitoksissa valmistajan takaamat polttolämpötilan mittaustulokset riittävät todentamaan hyväksynnän edellytykset tältä osin. Jos laite on hankittu käytettynä, toimijan on mittautettava polttolämpötila raatoja poltettaessa ulkopuolisella asiantuntevalla taholla. Todistus vaaditun lämpötilan saavuttamisesta on hyväksynnän edellytys. 

Polttolaitosten toimintaa valvotaan säännöllisesti. Valvontatarkastusten yhteydessä varmistetaan muun muassa, että laitteen saavuttama polttolämpötila on edelleen vaatimusten mukainen. Jos polttolaitteessa on  lämpömittari tai toimija pystyy muilla mittausmenetelmillä seuraamaan polttoeräkohtaisesti toteutuneita lämpötiloja, on polttolämpötila mittautettava ulkopuolisella taholla kolmen vuoden välein. Jos polttolämpötilaa ei pystytä seuraamaan luotettavasti polttoeräkohtaisesti, on polttolämpötila mittautettava ulkopuolisella taholla vuoden välein. Mittauksista on esitetettävä todistus valvontatarkastusten yhteydessä.

Tuhkaamoissa ja suuren kapasiteetin poltttolaitoksissa on oltava kiinteä lämpömittari. Polttolämpötila on mittautettava ulkopuolisella taholla kerran vuodessa.

Polttolaitoksessa, jossa poltetaan märehtijöiden raatoja, on oltava jälkipoltin.

Tuhka

Eläimillä ei saa olla pääsyä polttamisesta syntyneeseen tuhkaan. Tuhka on varastoitava ja kuljetettava niin, että sen leviäminen ympäristöön estetään. Tilakohtaisen polttolaitoksessa poltettujen sivutuoteluokkaan 2 kuuluvien raatojen poltosta syntyvän tuhkan voi hyödyntää levitämällä se toimijan omille pelloille tai sen voi toimittaa hyväksytylle kaatopaikalle. Märehtijöiden poltosta peräisin oleva tuhka on kerättävä suljettuun, merkittyyn säiliöön ja toimitettava hyväksytylle kaatopaikalle. Lemmikkieläintuhkaamosta voi yksilötuhkatun eläimen tuhkan luovuttaa eläimen omistajalle. Muuten tuhkan voi toimitaa kaatopaikalle tai hävittää siten, kun tuhkaamon ympäristöluvassa on määrätty.

Poikkeukselliset olosuhteet

Epätäydellisesti palaneita raatoja ei saa toimittaa kaatopaikalle, vaan ne on poltettava uudelleen. Jos laitteiden toiminnassa on häiriö, poltto on keskeytettävä mahdollisimman nopeasti ja raato on toimitettava viipymättä raatokeräilyyn tai hävitettävä muulla sallitulla tavalla.

Kirjanpito

Toimijalla on polttokohtainen kirjanpito polttamalla hävittämiensä raatojen määristä, lajeista ja polttopäivämääristä ja polttolämpötiloista.Tuhkaamoiden kirjanpidoista on pystyttävä esittämään valvontaviranomaiselle myös massatuhkausten osalta mistä tuhkattavat eläimet ovat peräisin (esimerkiksi miltä eläinlääkäriasemalta), määrä ja lajit, koska ne on noudettu/tuotu, koska poltettu, toteutunut polttolämpötila ja mihin tuhka on toimitettu ja koska. Kirjanpito on säilytettävä vähintään kaksi vuotta ja pyydettäessä esitettävä viranomaiselle.

Omavalvonta

Laitoksen toiminnasta on kirjallinen omavalvontasuunnitelma. Suunnitelmaksi riittää lyhyt toiminnan kuvaus, josta käy ilmi, miten ja millä tiheydellä toiminnan yleiset vaatimukset kuten seurannat, tarkastukset, puhtaanapitotoimet ja huollot toteutetaan:

  •  polttolämpötilojen seuranta
  •  puhtaanapitotoimet
  •  tuholaistorjunta
  •  laitteiden tarkastukset
  •  häiriöt toiminnassa ja poikkeustoimet sen johdosta

Tehtyjen toimenpiteiden toteumisajankohdat kirjataan ylös ja ne on oltava esitettävissä valvontatarkastuksen yhtydessä.

Tilojen yhteiskäytössä olevat polttolaitokset

Raatoja hävitettäessä yhteiskäytössä toimivassa polttolaitoksessa on huomioitava riski eläintaudin kulkeutumisesta tilalta toiselle. Näin ollen on tarkoin noudatettava sitä, mitä edellä on ohjeistettu polttolaitoksen sijainnista, puhtaanapidosta ja raatojen kuljetuksesta.

Tuottajien, jotka käyttävät yhteistä polttolaitosta, sopivat kirjallisesti pelisäännöt toiminnasta ja vastuukysymyksiin liittyen.

Yhteispoltolle nimetään vastuuhenkilö, joka:

  • huolehtii toiminnan asianmukaisesta toteuttamisesta ja
  • pitää kirjaa edellä esitettyjen seikkojen lisäksi poltetuista raadoista siten, että polttolaitoksen kirjanpidosta käy ilmi raatoja toimittaneiden tuottajien yhteystiedot raatojen polttopäivämäärät, eläinlajit ja määrät.

Tuottajat pitävät kirjaa vastaavasti polttolaitokseen viemistään raadoista.

Polttolaitoksen hyväksyminen ja valvonta

Raatojen polttoon tarkoitetun polttolaitoksen on ennen käyttöönottoa oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä. Hyväksynnästä päättää paikallinen kunnaneläinlääkäri. Hyväksyntää haetaan kirjallisesti täyttämällä Ruokaviraston internetsivuilta saatava lomake K. Sivutuotteiden lomakkeet osioon pääset täältä

Kunnaneläinlääkäri käy tarkastamassa, että polttolaitoksen toiminta täyttää edellä esitetyt hyväksynnän edellytykset. Viranomainen voi ennen laitoksen hyväksymistä pyytää lausuntoa muilta viranomaisilta.  Hyväksynnästä tehdään päätös, jossa laitokselle annetaan hyväksyntänumero. Kaikki hyväksytyt laitokset on nähtävissä Ruokaviraston internetsivuilla julkaistavassa laitoslistassa

Kunnaneläinlääkäri käy tarkastamassa hyväksymänsä polttolaitoksen ja siihen liittyvät toiminnot säännöllisin väliajoin. Tässä yhteydessä toimijan on pyydettäessä esitettävä polttoon liittyvät kirjanpidot. Eläintuhkaamon ja suuren kapasiteetin laitoksen lämpömittari on vuosittain kalibroitava virallisesti ja sen voi tehdä vain akkreditoitu yritys.

Viranomaisille tarkoitetut lomakkeet hyväksyntää ja valvontaa varten löytyvät täältä

Hyväksynnän peruuttaminen

Mikäli hyväksymisen perusteena olevat vaatimukset eivät enää täyty, aiemmin todettua puutetta ei ole kehotuksesta huolimatta korjattu tai polttolaitoksen toiminta aiheuttaa vakavaa vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle, voi viranomainen peruuttaa hyväksynnän kokonaan tai määräajaksi.

Sivu on viimeksi päivitetty 29.4.2024