Ratkaistu 8.8.2022
Koiran vointi oli kyynpureman jälkeen heikentynyt nopeasti. Omistaja ajoi koiran kanssa lähimmälle yksityiselle eläinklinikalle saamaan hoitoa, mutta hänet ohjattiin päivystävälle kunnalliselle eläinlääkärille. Kun koiran hoito päästiin toisella eläinklinikalla aloittamaan, oli koira jo heikossa kunnossa. Kantelun mukaan yksityisen eläinklinikan eläinlääkäri rikkoi ammatinharjoittamislain mukaista velvollisuuttaan ensiavun antamiseen.
Ammatinharjoittamislain 14 §:n mukaan sellaisessa vakavassa tapaturmassa tai muussa sitä vastaavassa ennalta arvaamattomassa tilanteessa, jossa eläimelle aiheutuu huomattavaa kipua, tuskaa tai kärsimystä ja kiireellinen eläinlääkärin apu on eläinsuojelullisesta syystä välttämätöntä, eikä paikalle ole saatavissa sellaista eläinlääkäriä, joka virkansa tai toimensa puolesta antaa mainitunlaista apua, jokainen eläinlääkärinammattia harjoittamaan oikeutettu henkilö on velvollinen antamaan ensiapua.
Kyyn purema on yllättävä tapaturma, joka voi aiheuttaa koiralle tarpeen saada kiireellistä eläinlääkärin apua. Yksityisen eläinklinikan eläinlääkärillä on siten ollut lähtökohtainen velvollisuus antaa ensiapua. Hänen tulee kuitenkin antaa ensiapua vain silloin, jos hän pystyy tekemään niin rikkomatta muita lakisääteisiä velvollisuuksiaan. Kyseisessä tapauksessa eläinlääkäri oli suorittamassa kirurgista operaatiota, jonka kesken jättäminen olisi vaarantanut potilasturvallisuuden.
Ruokavirasto katsoi, että kantelijan koiran edun mukaista on ollut, että se on ohjattu pikaisesti toiselle eläinlääkärille saamaan ensiapua. Saadun selvityksen perusteella Ruokavirasto katsoi, että yksityisen eläinklinikan eläinlääkäri ei ollut rikkonut lakisääteisiä velvollisuuksiaan eläinlääkärinä eikä kantelun antanut aihetta toimenpiteisiin.
Ratkaistu 25.2.2020
Koiralta oli hammaskiven poistamisen lisäksi poistettu 12 hammasta ilman omistajan lupaa. Kantelija halusi Ruokaviraston tutkittavaksi sen, saako hampaita poistaa ilman omistajan lupaa tai ilman, että ennen eläinlääkärikäyntiä on sovittu omistajan kanssa hampaiden poistosta tarvittaessa. Kantelun mukana olleiden potilasasiakirjojen mukaan hampaat olivat olleet paradontiitin takia jo heiluvia. Lisäksi hampaista oli ennen niiden poistoa otettu hammasröntgenkuvat. Ruokavirasto ei ottanut tutkittavakseen kantelua, koska katsoi, että hampaiden poistot olivat eläinlääketieteellisesti perusteltuja. Ruokavirasto katsoi, että eläinlääkäri voi hammaskiven poiston yhteydessä tarvittaessa poistaa myös hampaita kysymättä omistajalta lupaa. Ruokavirasto kuitenkin pitää parhaimpana toimintatapana sitä, että eläinlääkäri keskustelisi hampaiden poistosta etukäteen omistajan kanssa. Etukäteiskeskustelun käymättä jättäminen ei kuitenkaan ole sellainen asia, johon Ruokavirasto ammatinharjoittamislain nojalla yksin puuttuisi.
Ratkaistu 20.6.2018
Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan kanneltiin syyskuussa 2017 pysyvästi halvaantuneen ja pidätyskyvyttömän koiran saamasta hoidosta. Ohessa ratkaisun johdosta annettu tiivistelmä.
Ratkaistu 5.10.2016
Kissa oli tuotu vastaanotolle, koska se oli vaisu, ei syönyt kunnolla ja suusta valui eritettä. Kantelija oli tyytymätön siihen, ettei eläinlääkäri tunnistanut kissan munuaisvaivaa, eikä ottanut verinäytteitä, vaan määräsi kissalle sopimattoman lääkityksen. Kissalle oli aloitettu antibioottikuuri ja kipulääkitys ja omistajaa kehotettiin palaamaan asiaa, jos oireet eivät helpottaisi. Asiassa jäi selvittämättä, mitä verinäytteiden otosta oli puhuttu vastaanotolla. Evira katsoi, ettei eläinlääkäriltä voitu edellyttää munuaissairauden tunnistamista kliinisen tutkimuksen ja omistajalta saatujen esitietojen perusteella. Hoidon todettiin olleen asianmukaista ja eläinlääketieteellisesti perusteltua. Eviralla ei ollut aihetta ryhtyä asiassa toimenpiteisiin.
Ratkaistu 4.1.2016
Kantelun kohteena oleva eläinlääkäri luovutti eläinten potilastietoja henkilölle, jonka kanssa yhdessä kirjoitti tieteellistä artikkelia. Potilastiedot olivat osa artikkelin aineistoa. Evira katsoi, että tilanteessa, jossa tietoja ei ollut luovutettu kirjoittajaryhmän ulkopuolelle, tietojen luovuttaminen/näyttäminen oli osa varsinaista artikkelin kirjoittamista eli tieteellistä tutkimusta. Tällöin ammatinharjoittamislaki ei tule sovellettavaksi. Tällä ratkaisulla ei ole tarkoitettu ottaa kantaa siihen, tulisiko ammatinharjoittamislaki sovellettavaksi silloinkaan, jos tietoja olisi luovutettu tieteellistä tutkimusta varten kirjoittajaryhmän ulkopuolelle.
Eviralla ei ollut toimivaltaa ottaa kantaa siihen, onko kantelun kohteena ollut eläinlääkäri toiminut väärin muusta kuin ammatinharjoittamislain näkökulmasta luovuttaessaan tietoja/ näyttäessään tietoja kirjoittajaryhmän toiselle jäsenelle tieteellisen artikkelin kirjoittamista varten.
Kantelijan koira oli sairastunut äkillisesti mahalaukun kiertymään ja torsioleikkauksesta huolimatta koiran hoidossa oli päädytty lopulta eutanasiaan. Torsioleikkaus oli tehty kunnallisessa lemmikkieläinpäivystyksessä. Kantelija tiedusteli Eviralta, miksei kunnaneläinlääkäri ollut ryhtynyt torsioleikkaukseen ripeämmin ja poistanut leikkauksessa koiran mahalaukusta kuoliota.
Evira totesi ratkaisussaan, että eläinlääkintähuoltolain (765/2009) 7 §:n mukaan kunta järjestää alueellaan peruseläinlääkäripalvelut ja kiireellisen eläinlääkärinavun. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen liittyviä peruseläinlääkäripalveluun kuuluvia toimenpiteitä ovat sterilisaatiot ja kastraatiot sekä muut tavalliset leikkaukset. Muut leikkaukset eivät lähtökohtaisesti kuulu peruseläinlääkäripalveluun, vaikka kuntien järjestämien eläinlääkäripalveluiden piirissä tehdään myös tällaisia leikkauksia. Evira totesi ratkaisussaan, että kiireellistä eläinlääkärinapua taas ovat muun muassa ensiavunluonteiset hoitotoimenpiteet. Ensiavunluontoisena toimenpiteenä voidaan pitää esimerkiksi haavan ompelemista, shokin hoitoa, synnytysapua, vakavien tulehdusten hoitoa, kivunlievitystä esimerkiksi murtumien ja muiden kivuliaiden tilojen yhteydessä sekä loukkaantuneen eläimen valmistelua jatkohoitoon kuljettamista varten. Kiireellisellä eläinlääkärinavulla tarkoitetaan myös eläimen lopettamista eläinsuojelullisin perustein.
Evira totesi ratkaisussaan mahalaukun kiertymän olevan hengenvaarallinen, välitöntä hoitoa vaativa sairaus. Evira katsoi, että mahalaukun torsioleikkaus ei kuitenkaan ole sellainen toimenpide, jota päivystävän kunnaneläinlääkärin voi edellyttää tekevän. Mahalaukun torsioleikkaus on toimenpide, johon vaaditaan hoitavan eläinlääkärin ohella myös toinen eläinlääkäri tai avustaja. Kunnallisessa eläinlääkäripäivystyksessä eläinlääkärillä ei ole lähtökohtaisesti kumpaakaan apuna. Tässä tapauksessa Evira katsoi eläinlääkärin jopa ylittäneen lainsäädännön asettamat vaatimukset pyytämällä avukseen vapaana olleen kollegan, joka avusti häntä koiran torsioleikkauksessa. Torsioleikkauksessa mahalaukun kuolioitunutta seinämää voidaan tietyin edellytyksin poistaa leikkaamalla kuolioitunut osa pois, mutta eläimen toipumisennuste on tällaisissakin tilanteissa vähintään varauksellinen. Eläinlääkärin todettiin toimeen asianmukaisesti ja hyvää eläinlääkintätapaa noudattaen. Asiassa ei ollut aihetta ryhtyä muihin toimenpiteisiin.