Rokota vain terveitä lintuja
| Tauti | Munantuotanto | Broilerit | |||
| Isovanmemmat | Vanhemmat | Tuotanto | Vanhemmat | Tuotanto | |
| Marek-elävä | H | H | H | H | – |
| Kokkidioosi-elävä | 7–9 pv | 7–9 pv | 7–9 pv | 7–9 pv | H tai 1 pv |
| IB-elävä | H, 6 ja 12 vk | H, 6 ja 12 vk | H, 6 ja 12 vk | H, 6 ja 12 vk | H |
| AE-elävä | 10–16 vk | 10–16 vk | 10–16 vk | 10–16 vk | – |
| CAV-elävä | 10–16 vk tai SM | 10–16 vk tai SM | – | 10–16 vk tai SM | – |
| IB-tapettu | SM | SM | – | SM | – |
| IB-elävä | M toisto 6–8 vk välein, aikaisintaan 27 vk iässä | M toisto 6–8 vk välein, aikaisintaan 27 vk iässä | M toisto 6–8 vk välein, aloitus muninnan alkuvaiheen jälkeen | M toisto 6–8 vk välein, aikaisintaan 27 vk iässä | – |
| IBD-elävä | 3–5 vk | 3–5 vk | 3*+5 vk | 3–6 vk | 10–14 pv* |
| IBD-tapettu | 16–20 vk tai SM | 16–20 vk tai SM | – | 16–20 vk tai SM | – |
H = hautomolla, pv = päivä(ä), vk = viikko(a), SM = munittamoon siirron yhteydessä, M = munittamossa
*Korkeassa tartuntapaineessa tapauskohtaisesti
Siipikarjatautien ennaltaehkäisy rokottamalla
Rokottaminen on tehokas tapa ehkäistä osaa siipikarjan taudeista. Rokotteet eivät estä taudinaiheuttajien tarttumista lintuun, mutta oikein suoritettuna ja oikein valituilla rokotekannoilla voidaan estää taudinaiheuttajan aiheuttamia vaurioita linnussa. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että jotkin elävät rokotekannat esim. elävissä AE-, sinisiipi- ja Gumboro-rokotteissa, voivat aiheuttaa linnuissa sairautta, mikäli ne annetaan ohjeiden vastaisesti väärässä iässä tai väärässä tuotantovaiheessa. Rokottaminen on vain osa tautien vastustusta ja on aina ennaltaehkäisevää eikä vähennä korkeatasoisen tautisuojauksen tarvetta.
Rokotesuositukset saattavat muuttua tautitilanteen muuttuessa ja rokotukset pitää aina suorittaa rokotevalmistajan ohjeiden mukaisesti. Tarkemmat rokotusten käyttöohjeet löydät rokotteiden valmisteyhteenvedosta.
Rokotuksin Suomessa vastustettavat siipikarjan taudit ovat Marekin tauti, tarttuva aivo- ja selkäydintulehdus (AE), Gumborotauti (IBD), sinisiipitauti (CAV), tarttuva keuhkoputkentulehdus (IB), kokkidioosi, kolibasilloosi ja sikaruusu. Tarkemmat tautikuvaukset sivulla Siipikarjan sairaudet.
Marek
Untuvikot rokotetaan injektiona elävällä heikennetyllä viruskannalla heti kuoriutumisen jälkeen ensimmäisen elinvuorokauden aikana, etteivät ehdi saamaan luonnollista virustartuntaa. Marekin tautia aiheuttava virus on hyvin yleinen siipikarjassa ja tämän takia myös poikaskasvattamo pitää olla puhdistettu ja desinfioitu hyvin ennen poikasten saapumista eivätkä poikaset saa olla kosketuksissa vanhempiin poikasiin tai kanoihin.
AE
Tarttuva aivo- ja selkäydintulehdus: ennaltaehkäisy perustuu emolintujen rokottamiseen elävää virusta sisältävällä rokotteella. Emolinnut rokotetaan juomavedellä kasvatuskaudella 10–16 viikon iässä. Rokotevirus voi aiheuttaa taudin alle 6 viikon ikäisissä poikasissa ja muninnan laskua munivissa kanoissa. Rokotus annetaan viimeistään 4 viikkoa ennen muninnanalkua.
IBD (Gumborotauti)
Taudin ennaltaehkäisy perustuu hyvään hygieniaan, eri ikäluokkien erillään pitämiseen, kertatäyttöön ja rokottamiseen. Emolinnut rokotetaan elävällä rokotteella juomavedessä 3–6 viikon iässä ja tehostetaan lihasinjektiona tapetulla rokotteella 16–20 viikon iässä. Tarkoituksena on suojata emolintuja kasvatuskaudella ja taata kuoriutuville poikasille maternaalisia vasta-aineita, jotka suojaavat poikasia ensimmäisten elinviikkojen ajan. Emolinnuille rokote annetaan viimeistään 4 viikkoa ennen muninnanalkua. Näin rokotettujen kanojen poikasilla suoja Gumborotautia vastaan kestää jopa 4–5 ensimmäisen elinviikon ajan. Broilereilla suoja kestää 2–3 ensimmäisen elinviikon ajan. Erityisen kovassa tartuntapaineessa voi olla tarpeen rokottaa myös broilerituotantopolvi, koska maternaaliset vasta-aineet eivät riitä suojaamaan broilereita tartunnalta koko kasvatuskauden ajan. Broilerituotantopolvea voidaan tarvittaessa rokottaa elävällä, juomavedessä annettavalla rokotteella 10–28 päivän iässä, riippuen tautipaineesta ja maternaalisten vasteiden tasosta. Maternaalisten vasta-aineiden määrä on syytä ottaa huomioon rokotettaessa nuoria lintuja.
CAV (sinisiipitauti)
Emolinnut rokotetaan elävällä rokotteella joko injektiona tai juomavedessä. Emojen immuniteetti estää taudinaiheuttajan erittymisen munaan ja poikasten sairastumisen. Rokotus annetaan yli 8 viikon ikäisille linnuille ja viimeistään 6 viikkoa ennen muninnanalkua.
IB (tarttuva keuhkoputkentulehdus)
Kaikki linnut pitää rokottaa suositusten mukaisella rokotusohjelmalla, jotta estetään taudin aiheuttamat tuotantotappiot. Tällä hetkellä Suomessa on käytössä IB rokotteita, joissa on eläviä heikennettyjä IB viruskantoja Ma ja 4/91 sekä yksi inaktivoitu rokote jossa on Ma- ja D274-kantoja. Rokotteet annetaan sumutteena, juomavedessä tai injektiona. Munittamossa rokotuksia ei suositella muninnan alkuvaiheessa, kun muninta on voimakkaassa nousussa. Munittamossa rokotus toistetaan 6-8 viikon välein ja rokotekantoja vuorotellaan siten että aloitetaan IB-Ma kannalla.
Kokkidioosi
Kananpojat rokotetaan sumuttamalla tai geelipisaroina hautomolla tai kasvattamossa. Rokote sisältää eläviä, heikennettyjä kokkideja, joiden elinkiertoa on lyhennetty siten, että ne eivät vahingoita suolistoa, mutta kykenevät aikaansaamaan immuunivasteen. Rokotekokkidit lisääntyvät lintujen suolistossa ja linnut erittävät niitä ympäristöönsä. Untuvikkokasvatuksessa käytetyt aluspaperit jätetään kasvattamoon 4 viikoksi. Rokotekokkidien kierto linnuista pehkuun ja taas lintuihin vahvistaa rokotesuojaa. Liian kuiva pehku estää rokotekokkidien kiertoa eikä rokottamisella ole toivottua tehoa.
Kolibasilloosi
Tiettyjä Escherichia coli -bakteerikantoja (avian pathogenic Escherichia coli l. APEC) vastaan voidaan kanoille ja kalkkunoille käyttää kaupallista, sumutteena tai juomavedessä annettavaa elävää rokotetta ja vanhempaispolven linnuille myös erityisluvallista vallitsevia tautia aiheuttavia APEC-kantoja sisältävää inaktivoitua autogeenirokotetta, joka annetaan injektiona nahan alle tai lihakseen.
Sikaruusu
Sikaruusun aiheuttaa Erysipelothrix rhusiopathiae -bakteeri, joka on yleinen maaperässä, vedessä ja kanalaympäristössä. Erityisesti ulkoilevat munintakanat ja kalkkunat voivat saada tartunnan. Ennaltaehkäisyyn on kalkkunoille ja kanoille käytettävissä erityisluvallinen, inaktivoitua bakteeria sisältävä sikaruusurokote, joka annetaan injektiona.