Rokotteiden sisältämät aineet voidaan jakaa vaikuttaviin aineisiin eli immunogeeneihin ja apuaineisiin. Vaikuttavat aineet herättävät elimistön immuunijärjestelmän toimintaan. Apuaineet puolestaan ovat tarpeellisia rokotteiden tehon, säilyvyyden ja sopivan koostumuksen takaamiseksi. Rokotteiden sisältämät aineet on ilmoitettu valmisteen tuoteselosteessa.
Vaikuttavat aineet eli immunogeenit
Eläinrokotteiden sisältämät immunogeenit
- Inaktivoidut taudinaiheuttajat
- virusrokotteet, esimerkiksi rabiesrokote
- bakteerirokotteet, esimerkiksi sikaruusurokote
- Elävät heikennetyt taudinaiheuttajat
- virusrokotteet, esimerkiksi koiran penikkatautirokote
- ihosienirokote, esimerkiksi naudan pälvisilsarokote
- parasiittirokote, esimerkiksi kanojen kokkidioosirokote
- Mikrobien puhdistetut antigeenit
- bakteerirokotteet, esimerkiksi sian E.coli -rokote (bakteerin pilusantigeeni)
- toksoidirokotteet esimerkiksi tetanusrokote (tetanusoksoidi)
Rokotteiden vaikuttavat aineet ovat aktiivisen vastustuskyvyn kehittymisen kannalta välttämättömiä taudinaiheuttajia tai niiden osia. Rokottamiseen voidaan käyttää eri tyyppisiä immunogeenejä.
Yksinkertaisimmillaan rokotteet sisältävät inaktivoituja eli tapettuja taudinaiheuttajia kokonaisina. Vaihtoehtoisesti rokotteeseen voidaan sisällyttää vain suojan muodostumisen kannalta tärkeitä taudinaiheuttajan komponentteja. Rokotteissa voi olla myös eläviä mikrobeja, jotka on heikennetty siten, että ne ovat menettäneet taudinaiheutuskykynsä mutta säilyttäneet immunogeenisuutensa.
Joskus bakteereja ja viruksia käsitellään geeniteknisesti, jotta ne soveltuisivat rokotteen valmistukseen. Rokoteviruksia kasvatetaan soluviljelmissä tai hedelmöitetyissä ja haudotuissa kananmunissa. Virusten antigeenisiä pintarakenteita voidaan tuottaa myös bakteereissa, viruksessa tai hiivoissa. Rokotebakteereita kasvatetaan ravintoliuoksissa fermentoreissa tai kiinteillä ravintoalustoilla.
Osa rokoteantigeeneistä inaktivoidaan kasvatuksen jälkeen kemiallisella käsittelyllä. Rokoteantigeenejä voidaan puhdistaa ja konsentroida muun muassa ultrasuodatuksella, ultrasentrifugoinnilla sekä sokerigradienttisentrifugoinnilla.
Apuaineet
Tärkein rokotteiden apuaineista on vesi, johon rokotteiden muut ainesosat ovat liuotettuina tai liuotetaan. Muita apuaineita ovat tehosteaineet eli adjuvantit ja säilyteaineet sekä esimerkiksi emulgaattorit ja pH-indikaattorit. Näiden apuaineiden pitoisuudet ovat hyvin pieniä. Jotkin rokotteiden sisältämät aineosat tai apuaineet voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. Tärkeimpiä ainesosia ovat kananmuna, tiomersaali, formaliini, fenoli, neomysiini ja polymyksiini.
Erityisesti tapettujen ja komponenttirokotteiden tehoa parannetaan kiinnittämällä vaikuttavat aineet adjuvanttiin. Eri adjuvanteilla on omat vaikutusmekanisminsa. Vaikutukset liittyvät makrofagien ja T-lymfosyyttien toiminnan aktivaatioon. Tavallisimpia adjuvantteja eläinten rokotteissa ovat alumiinifosfaatti tai -hydroksidi. Alumiinihydroksidia käytetään yleisimmin. Öljyadjuvantteja joudutaan käyttämään muutamissa rokotteissa, joiden antigeenit stimuloivat heikosti immuunijärjestelmää. Haittavaikutuksina öljypohjaisilla tehosteaineilla ovat voimakkaat paikallisreaktiot. Synteettisiä glykopeptidejä ja karbolia eli fenolia on myös käytetty adjuvantteina. Inaktivoidut rokotteet sisältävät useimmiten jotain adjuvanttia.
Säilyteaineet suojaavat rokotteita vieraiden mikrobien kasvulta ja niitä voidaan käyttää vain moniannosrokotteissa. Yleisin moniannosrokotteiden säilyteaine on tiomersaali. Pieniä määriä emulgaattoreita lisätään tarvittaessa tehostamaan kylmäkuivattujen rokotteiden liukenemista. Stabilaattorina kylmäkuivatuissa rokotteissa voidaan käyttää dekstraania, sakkaroosia, sorbitolia, liivatetta eli gelatiinia tai albumiinia. Fenolipunaa käytetään joskus rokotteen pH-indikaattorina.