Useat taudit ovat monisyysairauksia, joita ei saada ehkäistyksi pelkästään rokotuksilla. Rokotuksen lisäksi muun muassa eläinten ravitsemus- ja ympäristötekijöiden tulee olla kunnossa. Toimenpiteet, joilla infektiopainetta saadaan pienennettyä, auttavat saamaan rokotuksista parhaan mahdollisen hyödyn. Kun eläinpopulaatio on kattavasti rokotettu, populaatio-/laumaimmuniteetti saadaan pysymään tasolla, joka riittää estämään epidemioiden alkamisen.
Rokotteesta tai rokotuksesta johtuvat epäonnistumisen syyt
Rokotteesta tai rokotuksesta johtuvia epäonnistumisen syitä voivat olla rokotteen väärä säilytys, käsittely, antotapa tai annostus. Esimerkiksi elävän rokotteen teho on voinut heikentyä antibiootin, desinfektioaineen tai väärän säilytyslämpötilan takia. Rokote on voitu sekoittaa ohjeiden vastaisesti muiden rokotteiden kanssa, jolloin seurauksena voi olla joko rokotteen apuaineiden biokemiallinen reaktio tai rokoteantigeenien interferenssi.
Rokote on voitu antaa väärään paikkaan (esimerkiksi rasvakudokseen tai nahan läpi) tai aikaan (esimerkiksi jo infektoituneelle eläimelle/itämisaikana). Epäonnistumisen syynä voi olla rokotusohjelman laiminlyöminen. Siipikarjan ja kalojen kohdalla rokottaminen on useimmiten epäonnistunut puutteellisen rokotustekniikan tai rokotteen virheellisen käsittelyn takia.
Rokotesuojan pettämisen syynä voi olla taudinaiheuttajien antigeeninen variaatio. Virukset voivat olla antigeenisilta rakenteiltaan muuntuneita ja bakteerilla voi olla useita eri serotyyppejä. Rokotteella ei saada suojaa, koska siinä oleva antigeeni poikkeaa liikaa taudinaiheuttajasta.
Nykytekniikalla valmistetut ja tiukan laatukontrollin läpäisseet rokotteet ovat useimmiten virheettömiä. Kuitenkin joissakin tapauksissa rokotteen on todettu antaneen liian alhaisen suojan tautia vastaan tai sisältäneen kontaminaationa rokotteeseen kuulumattomia mikrobeja.
Rokotettavasta eläimestä johtuvat epäonnistumisen syyt
Eläimestä johtuvia epäonnistumisen syitä ovat muun muassa maternaaliset vasta-aineiden aiheuttama interferenssi tai eläimen immunosuppressio, joka voi johtua esimerkiksi kroonisesta stressistä, loisinvaasiosta, nälkiintymisestä, tai muusta samanaikaisesta lääkityksestä. Immunosuppressiivisten lääkeaineiden käyttöä tulisi välttää ainakin elävien rokotteiden annon yhteydessä, koska immunosuppressoidulle eläimelle voi heikennetyllä taudinaiheuttajalla rokottamisen seurauksena kehittyä kliininen tauti.
Eläimellä olevat samanaikaiset infektiot voivat vaikuttaa rokotevasteeseen heikentävästi. Taudin itämisaikana tai piilevän infektion aikana annettu rokotus saattaa johtaa taudin provosoitumiseen kliiniseksi. Useat virukset ja loiset ovat immunosuppressiivisia, bakteereista esimerkiksi mykoplasmat ja Pasteurella haemolytica.
Tärkeä eläimestä johtuva rokotuksen epäonnistumisen syy on biologinen variaatio. Kaikki eläimet eivät reagoi samalla tavalla rokoteantigeeniin. Suuren eläinpopulaation reaktio noudattaa normaalijakaumaa. Suurin osa eläimistä kehittää keskimääräisen immuunivasteen, pieni osa hyvän ja pieni osa huonon immuunivasteen. Millään rokotteella ei siis saada aikaan 100% suojaa populaatiossa.