Eläinten hyvinvointilakia sovelletaan kaikkiin eläimiin, se koskee siis myös luonnonvaraisia eläimiä, kuten lintuja, nisäkkäitä ja kaloja. Metsästyksen osalta noudatetaan lisäksi metsästyslakia ja kalastuksen osalta kalastuslakia.
Luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten ottaminen elätettäväksi on kielletty, ellei kysymyksessä ole eläimen pyydystäminen eläintarhassa pidettäväksi taikka riistanhoidollisessa tarkoituksessa, eläimelle tilapäisesti annettava sairaanhoito tai muu hyväksyttävä tilapäinen tarve taikka tieteellinen tutkimustyö.
Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se lopetetaan.
Tilapäisesti annettavaa sairaanhoitoa tai muuta hyväksyttävää tilapäistä tarvetta varten hoitoon otettu eläin on sen tilan salliessa vapautettava, jos on oletettavissa, että se vaikeuksitta sopeutuu luonnonvaraiseen elämään. Jos eläintä ei voida vapauttaa eikä sen hoitoa voida järjestää, eläin on lopetettava. 1.1.2024 voimaan tulleessa eläinten hyvinvointilaissa (693/2023) on uusi säännös (61 §), joka toi ilmoitusvelvollisuuden luonnonvaraisia eläimiä hoitaville tahoille. Säännöksen avulla pyritään varmistumaan siitä, että luonnonvaraisten eläinten pidempiaikainen hoito olisi osaavissa käsissä ja alan toimijat olisivat viranomaisten tiedossa. Ilmoitusvelvollisuus mahdollistaa myös toiminnan nykyistä tehokkaamman valvonnan. Luonnonvaraisten eläinten hoito edellyttää erityisosaamista ja muun muassa toimintaan sopivia tiloja. Osaamaton hoito johtaa helposti eläinten tarpeettomaan kärsimykseen ja esimerkiksi kesyyntymiseen, joka estää eläinten palauttamisen takaisin luontoon. Avuttomassa olevien luonnonvaraisten eläinten hoitolatoiminnan harjoittamisesta tehtävästä ilmoituksesta löytyy lisätietoa Ruokaviraston sivulta Ilmoituksenvarainen eläintenpito.