Lisävaatimukset teurastamoille

Huom! Ennen 1.1.2013 käyttöön otettujen teurastamojen tilojen sijoittelua, rakennustapaa ja välineistöä koskeva siirtymäkausi päättyi 8.12.2019. Kaikkien teurastamojen tulee nyt täyttää lopetusasetuksen liitteen II vaatimukset.

Teurastamoissa tapahtuvalle eläinten teurastukselle ja siihen liittyville toimille on asetettu lisävaatimuksia. Näiden lisäksi on noudatettava kaikkia niitä yleisiä vaatimuksia, jotka koskevat tuotantoeläinten teurastusta ja lopetusta teurastamon ulkopuolellakin.

Lopetus on tarkoituksellisesti aikaansaatu prosessi, joka aiheuttaa eläimen kuoleman. Teurastuksella tarkoitetaan ihmisravinnoksi tarkoitetun eläimen lopetusta. Teurastamolla tarkoitetaan maaeläinten teurastukseen käytettävää laitosta, joka on hyväksytty teurastamo, pienteurastamo tai poroteurastamo. Myös teurastus on eläinten lopetusta.

Alla olevat vaatimukset on säädetty lopetusasetuksessa. Lisäksi tuotantoeläinten suojelusta lopetuksessa ja teurastuksessa säädetään kansallisessa eläinsuojelulainsäädännössä.

Sisältö

Toimintaohjeisto ja valvontamenettelyt eläinten teurastuksessa teurastamoissa

Toimintaohjeistolla tarkoitetaan menettelytapoja koskevia kirjallisia ohjeita, joiden tarkoituksena on tietyn tehtävän suoritustavan tai normin yhdenmukaistaminen.

Alan toimijoiden on suunniteltava etukäteen eläinten lopetus ja siihen liittyvät toimet ja laadittava sitä koskeva toimintaohjeisto. Lopetus on suoritettava toimintaohjeiston mukaisesti sen varmistamiseksi, että lopetus ja siihen liittyvät toimet suoritetaan siten, että eläimiä varjellaan vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä. Toimintaohjeisto on pyynnöstä asetettava toimivaltaisen viranomaisen saataville.

Alan toimijoiden on määriteltävä ja pantava täytäntöön asianmukaiset valvontamenettelyt teurastamoissa tainnuttamista koskevien tarkastusten tekemiseksi. Erityinen valvontamenettely on määriteltävä kutakin teurastuslinjaa varten. Tarkastusten tiheyttä määritettäessä on otettava huomioon tärkeimmät riskitekijät kuten muutokset, jotka liittyvät teurastettavien eläinten tyyppeihin tai kokoon taikka henkilöstön työskentelytapoihin. Tarkastustiheys on vahvistettava sellaiseksi, että tulosten luotettavuustaso on korkea. Valvontamenettelyt voidaan kuvata osana toimintaohjeistoa.

Valvontamenettelyissä on kuvattava tapa, jolla tainnuttamista koskevat tarkastukset suoritetaan ja niihin on sisällyttävä ainakin seuraavaa:

  • valvontamenettelystä vastaavien henkilöiden nimet;
  • indikaattorit, jotka on suunniteltu tajuttomuustilan tai tajuissaan olon ja tuntemiskyvyn merkkien havaitsemiseen eläimissä;
  • perusteet sen määrittämiseksi, ovatko edellä mainittujen indikaattoreiden osoittamat tulokset hyväksyttäviä;
  • olosuhteet, joissa tai ajankohta, jolloin valvonta on suoritettava;
  • eläinten lukumäärä kussakin valvonnan aikana tarkastettavassa otoksessa;
  • soveltuvat menettelyt sen varmistamiseksi, että jos indikaattoreiden osoittamien tulosten hyväksyttävyyden perusteet eivät täyty, tainnutus- ja lopetustoimia arvioidaan puutteiden syiden selvittämiseksi ja niihin tehdään tarvittavat muutokset.

Toimintaohjeistojen ja valvontamenettelyjen laatimisessa alan toimijat voivat käyttää hyvän toimintatavan oppaissa kuvattuja toimintaohjeita ja valvontamenettelyjä. Eläinten hyvinvointikeskus on julkaissut nautojen, sikojen ja siipikarjan teurastusta koskevia oppaita, joihin löytyy linkki sivun alalaidasta.

Eläinten hyvinvoinnista vastaava henkilö

Alan toimijoiden on nimettävä eläinten hyvinvoinnista vastaava henkilö jokaiseen teurastamoon, jossa teurastetaan vähintään 1 000 karjayksikköä nisäkkäitä tai vähintään 150 000 lintua tai kania vuodessa. Karjayksiköllä tarkoitetaan vakioitua mittayksikköä, jonka avulla voidaan muuntaa erilaisia karjaluokkia niiden vertailua varten.

Edellä mainittua vaatimusta sovellettaessa käytetään seuraavia muuntokertoimia:

  • täysikasvuiset nautaeläimet (elopaino yli 300 kg) ja hevoseläimet: 1 karjayksikköä
  • nautaeläimet (elopaino 300 kg) tai alle: 0,50 karjayksikköä
  • siat (elopaino yli 100 kg): 0,20 karjayksikköä
  • siat (elopaino 100 kg tai alle): 0,15 karjayksikköä
  • lampaat ja vuohet: 0,10 karjayksikköä
  • karitsat, vohlat eli kilit ja porsaat (elopaino alle 15 kg): 0,05 karjayksikköä
  • porojen osalta maa- ja metsätalousministeriö valmistelee säännöstä muuntokertoimesta

Eläinten hyvinvoinnista vastaava avustaa teurastamoita sen varmistamisessa, että kyseisessä teurastamossa noudatetaan lopetusasetuksessa vahvistettuja sääntöjä. Hän on suoraan alan toimijan alaisuudessa ja raportoi suoraan tälle eläinten hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Hänellä on oltava valtuudet vaatia, että teurastamon henkilöstö suorittaa tarvittavat korjaavat toimenpiteet lopetusasetuksessa vahvistettujen sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi.

Eläinten hyvinvoinnista vastaavan velvollisuudet on esitettävä teurastamon toimintaohjeistossa ja saatettava asianomaisen henkilöstön tietoon. Hänellä on oltava kelpoisuustodistus, joka on myönnetty hänen vastuullaan olevissa teurastamoissa suoritettavia kaikkia toimintoja varten. Eläinten hyvinvoinnista vastaavan on pidettävä kirjaa toimista, joita eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi on toteutettu siinä teurastamossa, jossa hän suorittaa tehtäviään. Näitä tietoja on säilytettävä vähintään vuoden ajan ja ne on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle tämän pyynnöstä.

EU:n komissio on tehnyt esitteen Eläinten hyvinvoinnista vastaavan tehtävistä.

Teurastamon laitoshyväksyntä

Toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava toimijan toimittamat tiedot hyväksyessään teurastamon.

Teurastamon on pyynnöstä toimitettava Ruokaviraston lihantarkastusyksikölle kunkin teurastamon osalta mm. seuraavat tiedot:

  • eläinten enimmäismäärä tunnissa kullakin teurastuslinjalla;
  • ne eläinluokat ja -painot, joiden käsittelyssä käytössä olevia liikkumisen rajoittamiseen ja tainnutukseen tarkoitettuja välineitä saadaan käyttää;
  • kunkin säilytykseen tarkoitetun alueen enimmäiskapasiteetti.

Lisätietoa teurastamon hyväksymisestä löytyy Ruokaviraston verkkosivulta Teurastamon hyväksyminen.

Eläinten käsittely ja liikkumisen rajoittaminen teurastamoissa

Liikkumisen rajoittamiseksi on kiellettyä

  • tajuissaan olevien eläinten ripustaminen tai nostaminen lukuun ottamatta siipikarjan ripustamista koukkuihin
  • eläinten raajojen tai jalkojen kiinnittäminen yhteen tai sitominen mekaanisella laitteella lukuun ottamatta siipikarjan ripustamista koukkuihin
  • selkäytimen katkaiseminen esimerkiksi käyttämällä puntillaa tai tikaria
  • sellaisten sähkövirtojen käyttö eläimen lamaannuttamiseksi, jotka eivät tainnuta tai tapa sitä hallituissa olosuhteissa, erityisesti sellaisen sähkövirran käyttö, joka ei kulje aivojen läpi.

Teurastamojen toimintaa koskevat säännöt

Alan toimijoiden on huolehdittava siitä, että lopetusasetuksessa olevia teurastamojen toimintaan liittyviä sääntöjä noudatetaan.

Eläinten saapuminen, siirtäminen ja käsittely

Eläinten hyvinvoinnista vastaavan tai suoraan hänen alaisuudessaan toimivan henkilön on järjestelmällisesti arvioitava kunkin eläinerän saapuessa eläinten hyvinvointiin liittyvät näkökohdat ensisijaisten seikkojen tunnistamiseksi. Varsinkin on määritettävä, millä eläimillä on hyvinvointiin liittyviä erityisiä tarpeita ja mitä toimenpiteitä tämän vuoksi tarvitaan.

Eläimet on purettava kuljetusvälineistä mahdollisimman nopeasti saapumisen jälkeen ja teurastettava ilman tarpeetonta viivytystä.

Sellaiset nisäkkäät, kaneja ja jäniksiä lukuun ottamatta, joita ei heti kuljetusvälineestä purkamisen jälkeen viedä teurastuspaikalle, on vietävä säilytystiloihin.

Eläimet, joita ei teurasteta 12 tunnin kuluessa teurastamoon saapumisesta, on ruokittava, minkä jälkeen niille on annettava kohtuullinen määrä ravintoa asianmukaisin väliajoin. Tällaisessa tapauksessa eläimille on varattava sopiva määrä kuivikkeita tai vastaavaa materiaalia, joka takaa asianmukaisen mukavuustason eläinlajin ja eläinten määrän mukaan. Materiaalin on varmistettava tehokas valuminen tai kyettävä imemään riittävä määrä virtsaa ja ulostetta.

Kuljetussäiliöitä, joissa kuljetetaan eläimiä, on pidettävä hyvässä kunnossa ja käsiteltävä varovasti, erityisesti, jos niiden pohja on rei’itetty tai joustava, ja

  • niitä ei saa heittää, pudottaa eikä kaataa;
  • ne on mahdollisuuksien mukaan lastattava ja purettava mekaanisesti vaakasuorassa asennossa.

Kun kuljetussäiliöitä sijoitetaan toistensa päälle, on huolehdittava siitä, että

  • rajoitetaan virtsan tai ulosteen putoamista alapuolella olevien eläinten päälle;
  • kuljetussäiliöt pysyvät paikoillaan;
  • ilmanvaihto ei esty.

Eläimet on purettava yksitellen aina, kun se on mahdollista.

Teurastuksessa on asetettava muihin eläimiin nähden etusijalle vieroittamattomat eläimet, maidossa olevat lypsyeläimet, kuljetuksen aikana synnyttäneet naaraat ja kuljetussäiliöissä toimitetut eläimet. Jos tämä ei ole mahdollista, eläinten kärsimystä on lievennettävä erityisesti:

  • lypsämällä lypsyeläimet vähintään 12 tunnin välein;
  • järjestämällä asianmukaiset olosuhteet imettämiselle ja huolehtimalla vastasyntyneen eläimen hyvinvoinnista;
  • tarjoamalla vettä kuljetussäiliöissä toimitetuille eläimille.

Sellaisten nisäkkäiden, kaneja ja jäniksiä lukuun ottamatta, joita ei heti kuljetusvälineestä purkamisen jälkeen viedä teurastuspaikalle, saatavilla on jatkuvasti pidettävä juomavettä asianmukaisista juottolaitteista.

Eläimiä on tuotava tainnutukseen ja lopetukseen tasaisesti, jotta eläinten käsittelijöiden ei tarvitse hätistää eläimiä säilytyskarsinoista.

On kiellettyä:

  • lyödä tai potkia eläimiä;
  • kohdistaa painetta erityisen herkkään ruumiinosaan siten, että tästä aiheutuu eläimelle vältettävissä olevaa kipua tai kärsimystä;
  • nostaa tai vetää eläimiä päästä, sarvista, korvista, jaloista, hännästä tai turkista tai käsitellä niitä niin, että niille aiheutuu kipua tai kärsimystä. Siipikarjaa, kaneja ja jäniksiä saa kuitenkin nostaa jaloista.
  • käyttää sauvoja tai muita välineitä, joissa on terävä kärki;
  • vääntää, ruhjoa tai taittaa eläinten häntiä tai tarttua eläinten silmiin.

Sellaisten välineiden käyttöä, jotka antavat sähköiskuja, on mahdollisuuksien mukaan vältettävä. Joka tapauksessa kyseisten välineiden käyttö on sallittua ainoastaan täysikasvuisten nautojen ja täysikasvuisten sikojen käsittelyssä silloin, kun ne kieltäytyvät liikkumasta ja kun eläimillä on tilaa siirtyä eteenpäin. Iskut eivät saa kestää sekuntia kauempaa, ne on jaksotettava asianmukaisesti ja ne saa antaa ainoastaan takapään lihaksiin. Iskuja ei saa antaa toistuvasti, jos eläin ei reagoi.

Eläimiä ei saa kytkeä sarvista tai nenärenkaasta eikä niiden jalkoja saa sitoa yhteen. Jos eläimet on kytkettävä, köysien, liekojen tai muiden käytettävien välineiden on oltava:

  • tarpeeksi lujia, että ne eivät katkea;
  • sellaisia, että eläimet voivat tarvittaessa maata, syödä ja juoda;
  • sellaisia, etteivät ne aiheuta mitään kuristumis- tai vahingoittumisvaaraa ja että eläimet voidaan irrottaa nopeasti.

Eläimiä, jotka eivät pysty kävelemään, ei saa raahata teurastuspaikalle, vaan ne on lopetettava paikassa, jossa ne makaavat.

Säilytyksessä pidettäviä nisäkkäitä (paitsi kaneja ja jäniksiä) koskevat lisäsäännöt

Kullakin eläimellä on oltava tarpeeksi tilaa nousta seisomaan, käydä makuulle ja yksittäin säilytettäviä nautoja lukuun ottamatta kääntyä.

Eläimet on pidettävä säilytyksessä turvallisesti niin, että ne eivät pääse karkaamaan, ja niitä on suojeltava petoeläimiltä.

Kunkin karsinan osalta on ilmoitettava näkyvällä merkillä siinä pidettyjen eläinten saapumispäivä ja -aika sekä, yksittäin säilytettäviä nautoja lukuun ottamatta, enimmäismäärä. Teurastamon navetan seinällä oleva taulu voisi olla riittävä karsinassa pidettyjen eläinten saapumispäivän ja -ajan merkitsemiseen. Karsinakohtaisesti olisi kuitenkin merkittävä kyseisen karsinan eläinten enimmäislukumäärä eläinlajeittain ja kokoluokittain.

Joka päivä teurastamon ollessa toiminnassa on ennen eläinten saapumista valmisteltava tarvittaessa välittömästi käyttöön otettavaksi eristyskarsinat sellaisia eläimiä varten, jotka tarvitsevat erityistä huolenpitoa.

Lisäksi eläinten hyvinvoinnista vastaavan tai muun henkilön, jolla on soveltuva kelpoisuus, on säännöllisesti seurattava säilytyksessä olevien eläinten terveydentilaa.

Verenlasku

Jos yksi henkilö vastaa eläinten tainnuttamisesta, ripustamisesta, nostamisesta ja verenlaskusta, hänen on suoritettava kaikki nämä toimet asianmukaisessa järjestyksessä yhdelle eläimelle ennen minkään niistä suorittamista toiselle eläimelle.

Pelkän tainnutuksen tapauksessa on järjestelmällisesti katkaistava molemmat kaulavaltimot tai suoni, josta kaulavaltimot lähtevät. Sähköstimulaatio saadaan toteuttaa vasta kun eläimen tajuttomuus on varmistettu. Jatkokäsittely tai kalttaus saadaan toteuttaa vasta kun on varmistettu eläimen elonmerkkien puuttuminen.

Lintuja saa teurastaa automaattisella kaulankatkaisulaitteella vain silloin, kun voidaan varmistaa se, onko automaattinen laite tosiasiassa katkaissut molemmat verisuonet. Jos kaulankatkaisulaite ei ole toiminut, lintu on teurastettava välittömästi.

Teurastamon tilojen sijoittelu, rakennustapa ja välineistö

Alan toimijoiden on varmistettava, että teurastamojen tilojen sijoittelu ja rakennustapa sekä niissä käytettävät välineet ovat lopetusasetuksen sääntöjen mukaisia.

Kaikki säilytysjärjestelyt

Ilmanvaihto on suunniteltava, rakennettava ja pidettävä kunnossa niin, että eläinten hyvinvointi voidaan varmistaa koko ajan kaikissa odotettavissa olevissa sääolosuhteissa.

Jos mekaanisesti toimivat ilmanvaihtolaitteet ovat tarpeen, on huolehdittava hälytys- ja varajärjestelmästä, joka voidaan ottaa käyttöön vian sattuessa.

Säilytystilat on suunniteltava ja rakennettava eläinten tarkastamista helpottavalla tavalla ja niin, että minimoidaan riski eläinten vahingoittumisesta ja äkillisiä ääniä on mahdollisimman vähän. Säilytystiloissa on oltava asianmukaisia kiinnitettyjä tai kannettavia valaisimia, jotta eläimet voidaan tarkastaa milloin tahansa.

Säilytysjärjestelyt muita kuin konteissa toimitettavia eläimiä varten

Karsinoiden, käytävien ja kulkuväylien on oltava suunniteltu ja rakennettu niin, että

  • eläimet voivat liikkua vapaasti haluttuun suuntaan käyttäytymismalliensa mukaisesti ilman häiritseviä tekijöitä;
  • siat tai lampaat voivat kävellä rinnakkain paitsi jos väylä johtaa liikkumisen rajoittamiseen tarkoitettuihin välineisiin.

Luiskat ja sillat on varustettava kaiteilla sen varmistamiseksi, etteivät eläimet putoa.

Karsinoiden vesijärjestelmän on oltava suunniteltu, rakennettu ja pidetty kunnossa niin, että eläimet pääsevät puhtaan veden luokse kaikkina aikoina loukkaantumatta ja niin, että mikään ei rajoita niiden liikkeitä.

Jos käytetään odotuskarsinaa, siihen on rakennettava tasainen lattia ja umpinaiset seinät, se on sijoitettava säilytyskarsinoiden ja tainnuttamispisteeseen johtavan väylän välille, ja se on suunniteltava niin, että eläimet eivät voi jäädä loukkuun eivätkä joutua tallatuiksi.

Lattiat on rakennettava ja pidettävä kunnossa niin, että eläinten vaara liukastua, kaatua tai loukata jalkojaan on mahdollisimman pieni.

Jos teurastamo käyttää ulkosäilytystiloja, joissa ei ole luonnollista suojaa tai varjoa, on huolehdittava asianmukaisesta suojasta epäsuotuisia sääoloja varten. Jos suojaa ei ole, kyseisiä tiloja ei saa käyttää epäsuotuisissa sääoloissa. Jos luonnollista vesilähdettä ei ole, tiloihin on asennettava juottolaitteet.

Välineet ja järjestelyt liikkumisen rajoittamista varten

Liikkumisen rajoittamista varten tarkoitetut välineet ja järjestelyt on suunniteltava, rakennettava ja hoidettava siten, että

  • tainnutus- tai lopetusmenetelmää voidaan soveltaa optimaalisesti;
  • eläimet eivät vahingoitu eivätkä ruhjoudu;
  • rimpuilu ja ääntely on mahdollisimman vähäistä, kun eläinten liikkumista rajoitetaan;
  • liikkumista rajoitetaan mahdollisimman vähän aikaa.

Nautaeläinten osalta paineilmalla toimivan pulttipistoolin yhteydessä käytettävien liikkumista rajoittavien häkkien on oltava sellaisia, että ne estävät eläimen pään liikkeen sekä vaaka- että pystysuunnassa.

Sähkötainnutusvälineet (vesitainnutusvälineitä lukuun ottamatta)

Sähkötainnutusvälineet on varustettava laitteella, joka näyttää ja kirjaa keskeisten sähköisten parametrien tiedot kunkin tainnutetun eläimen osalta. Laite on asennettava niin, että henkilöstö näkee sen selvästi, ja sen on annettava selvästi näkyvä ja kuuluva varoitus, jos altistusaika jää alle vaaditun tason. Kirjattuja tietoja on säilytettävä vähintään yhden vuoden ajan.

Liikkumista rajoittavaan järjestelyyn yhdistettyjen automaattisten sähkötainnutusvälineiden on annettava tasavirtaa.

Vesitainnutusvälineet

Ripustusradat on suunniteltava ja sijoitettava niin, että niistä riippuvat linnut eivät kohtaa mitään esteitä ja että eläimille aiheutuu mahdollisimman vähän häiriötä. Metallisten ripustuskoukkujen on oltava kooltaan ja muodoltaan teurastettavan siipikarjan jalkojen koon mukaisia niin, että sähköinen kosketus voidaan varmistaa kipua aiheuttamatta.

Ripustusradat on suunniteltava niin, että niistä riippuvia lintuja ei pidetä tajuissaan ripustettuina yhtä minuuttia kauempaa. Sen sijaan ankkoja, hanhia ja kalkkunoita ei saa pitää ripustettuina tajuissaan kahta minuuttia kauempaa. Linnut on tuettava rinnastaan ripustusradan alusta tainnutusaltaaseen saakka, jotta ne pysyvät rauhallisina.

Radan on oltava koko pituudeltaan kalttausaltaan sisäänmenokohtaan saakka helppopääsyinen siltä varalta, että eläimiä joudutaan poistamaan teurastuslinjalta. Myös vesitainnutuslaitteistoon on oltava pääsy, jotta tainnutetuille eläimille, jotka ovat jääneet vesialtaaseen linjalla tapahtuneen toimintahäiriön tai viivästyksen takia, voidaan suorittaa verenlasku.

Vesitainnutuslaitteisto on varustettava sähköisesti eristetyllä tuloluiskalla ja sen rakenteen on oltava sellainen ja sitä on käytettävä niin, että sisäänmenokohdassa ei tapahdu veden ylivuotoa.

Vesitainnutuslaitteiston elektrodien on oltava koko vesialtaan mittaisia. Vesiallas on suunniteltava niin, että lintujen upotuksen syvyyttä voidaan helposti mukauttaa. Vesialtaan on oltava rakenteeltaan sellainen ja sitä on käytettävä niin, että kun ripustuskoukut siirtyvät veden yli, ne ovat jatkuvasti kosketuksessa maadoitustankoon.

Vesitainnutusvälineet on varustettava laitteella, joka näyttää ja kirjaa käytettyjen keskeisten sähköisten parametrien tiedot. Kirjattuja tietoja on säilytettävä vähintään yhden vuoden ajan.

Sikojen ja siipikarjan kaasutainnutusvälineet

Kaasutainnutuslaitteiden mukaan lukien kuljetushihnat on oltava sellaiset, että

  • kaasutainnutusmenetelmää voidaan soveltaa optimaalisesti;
  • eläimet eivät vahingoitu eivätkä ruhjoudu;
  • rimpuilu ja ääntely on mahdollisimman vähäistä, kun eläinten liikkumista rajoitetaan.

Kaasutainnutuslaite on suunniteltava niin, että silloinkin, kun käytetään suurinta sallittua eläinmäärää, eläimet voivat asettua makuulle joutumatta toistensa päälle.

Kaasutainnutuslaitteen on oltava varustettu niin, että se mittaa, näyttää ja kirjaa jatkuvasti kaasupitoisuuden ja altistusajan ja antaa selvästi näkyvän ja kuuluvan varoituksen, jos kaasupitoisuus laskee alle vaaditun tason. Laite on asennettava niin, että henkilöstö näkee sen selvästi. Kirjattuja tietoja on säilytettävä vähintään yhden vuoden ajan.

 

Sivu on viimeksi päivitetty 1.8.2024