Vuonna 2013 tarkastettiin yli 380 kaupallista eläinkuljetusta, joista noin 20 prosentissa havaittiin epäkohtia. Eläinkuljetuksia tarkastettiin hieman edellisvuotta enemmän. Myös epäkohtien osuus nousi vähän edellisvuoteen verrattuna. Huomattava osa havaituista epäkohdista johtui aiempien vuosien tapaan puutteista lainsäädännön edellyttämissä asiakirjoissa. 

Vuoden 2013 aikana tarkastettiin 384 eläinkuljetusta, joissa oli yhteensä yli 835 700 eläintä. Tarkastetuista eläimistä suurin osa oli siipikarjaa (yli 813 700 yksilöä). Tarkastusmäärä nousi hieman edellisvuodesta, jolloin tarkastettiin 358 kuljetusta. Suurimman osan tarkastuksista tekivät tarkastuseläinlääkärit teurastamoissa kuljetusten purkamisen yhteydessä. Lisäksi läänineläinlääkärit tarkastivat kuljetuksia muun muassa tien päällä ja lähtöpaikassa. Tarkastuksista suurin osa kohdistui sika-, nauta- ja siipikarjakuljetuksiin. Yli kahdeksan tuntia kestäviä kuljetuksia tarkastettiin 34 kappaletta ja keskimääräinen kuljetusaika oli hieman alle 4 tuntia. 

Eläinkuljetussäännösten vastaista toimintaa havaittiin yhteensä 76 eläinkuljetuksessa eli noin 20 %:ssa tarkastetuista ajoneuvoista. Edellisvuoteen verrattuna epäkohtien osuus nousi hieman. Kaiken kaikkiaan erillisiä epäkohtia oli vuonna 2013 yhteensä 118 kappaletta, sillä osassa kuljetuksista havaittiin useampia epäkohtia samalla kertaa. 

Yli puolet epäkohdista johtui puutteellisista asiakirjoista 

Yleisimmät epäkohdat olivat pitkälti samoja kuin aiempinakin vuosina. Eniten yksittäisiä epäkohtia havaittiin kuljetusasiakirjoihin, kuljettajan pätevyystodistukseen ja eläinkuljettajalupaan liittyvissä vaatimuksissa (65 kappaletta).Toiseksi yleisimpiä epäkohtia olivat puutteet eläinten erottelussa ja kytkemisessä (13 kappaletta). Kolmanneksi eniten epäkohtia todettiin pitkien kuljetusten lisävaatimusten noudattamisessa (12 kappaletta). Puutteita ajoneuvon kunnossa ja turvallisuudessa havaittiin 10. Tilavaatimuksia ei ollut noudatettu 9 tapauksessa. Eläimiä, jotka eivät olleet kuljetuskuntoisia, todettiin viidessä kuljetuksessa. Lisäksi neljässä kuljetuksessa havaittiin kuorman lastaukseen ja purkuun sekä eläinten käsittelyyn liittyviä epäkohtia. 

Myös hevos- ja porokuljetuksia sekä välityseläinkuljetuksia tarkastettiin 

Hevoskuljetuksia tarkastettiin yhteensä 19 kappaletta. Epäkohtia havaittiin noin 74 %:ssa näistä kuljetuksista. Valtaosan epäkohdista aiheutti kuljetusasiakirjojen, pätevyystodistuksen ja luvan puuttuminen. Verrattuna edellisvuoteen epäkohtien osuus hevoskuljetuksissa nousi selvästi (50 % vuonna 2012). 

Porojen kuljetuksia tarkastettiin kuljetuksen lähtöpaikassa eli siellä missä eläimet alun perin lastataan kuljetusvälineeseen ja teurastamoilla. Yhteensä tarkastettiin 13 kuljetusta. Näistä tarkastuksista noin 23 %:ssa todettiin epäkohtia. Kahdessa tapauksessa ajoneuvossa ei ollut merkintää eläimistä. Yhdessä tapauksessa valaistus ei ollut riittävä kuorman purkamisen aikana eikä porojen karkaamista ja putoamista ollut estetty. Lisäksi kuljetusvälineen lattia oli liukas. Epäkohtien osuus porokuljetuksissa laski selvästi edellisvuodesta (lähes 56 % vuonna 2012). 

Välityseläinkuljetuksia tarkastettiin 8 kappaletta, näistä kahdessa (25 %) todettiin epäkohtia. Kummassakaan tapauksessa mukana ei ollut pätevyystodistusta. Toisessa näistä tapauksista ei lisäksi ollut voimassa olevaa lupaa ja toisessa taas vesisäiliöstä puuttui järjestelmä veden määrän tarkastamiseen. Välityseläinkuljetuksissa todettujen epäkohtien osuus laski edellisestä vuodesta (lähes 43 % vuonna 2012). 

Valvontaviranomaisten puututtava epäkohtiin 

Jos valvontaviranomainen havaitsee kuljetuksessa epäkohtia, tulee tämän ryhtyä eläinkuljetuslainsäädännön edellyttämiin toimenpiteisiin. Tyypillisesti valvontaviranomainen antaa eläinkuljettajalle määräyksen laittaa epäkohdat kuntoon määräajassa. Lisäksi viranomaisen tulee ilmoittaa epäkohdista eläinkuljettajaluvan tai kuljetusvälineen hyväksymistodistuksen myöntäneelle aluehallintovirastolle ja tietyissä tapauksissa myös kuljettajalle pätevyystodistuksen antaneelle aluehallintovirastolle. Viranomaiset ryhtyivät toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi 50 kuljetuksessa eli noin 66 %:ssa tarkastuksista, joissa oli havaittu epäkohtia.   

Eläinkuljetuksia tarkastetaan vuosittain 

Eläinten kuljetusta koskeva lainsäädäntö uudistui vuoden 2007 alussa. Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2005 eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana edellyttää, että jäsenvaltio valvoo eläinkuljetuksille asetettujen eläinsuojeluvaatimusten noudattamista tarkastamalla vuosittain riittävän määrän kuljetuksia. Ruokavirasto kokoaa vuosittain yhteenvedon tarkastusten tuloksista ja raportoi niistä Euroopan komissiolle. 

Jotta kaupallisia eläinkuljetuksia tarkastettaisiin riittävä määrä, tavoitteena on tarkastaa vuosittain 2–4 % näistä kuljetuksista. Tämä tarkoittaa 735–1470 kuljetustarkastusta. Tavoitteeseen ei ole kuitenkaan päästy, vaan vuosittain on tarkastettu vain noin 1 % kaupallisista eläinkuljetuksista. 

Suomessa kaupallisten eläinkuljetusten eläinsuojelutarkastuksia on suoritettu vuodesta 1997 lähtien. Vuosina 2000–2013 eläinsuojeluviranomaiset ovat tarkastaneet yhteensä lähes 5000 eläinkuljetusta, joista keskimäärin 21 %:ssa on havaittu eläinsuojelullisia epäkohtia.