Virkaeläinlääkärit tekivät vuonna 2010 noin tuhat epäilyyn perustuvaa eläinsuojelutarkastusta enemmän kuin edellisinä vuosina. Tarkastusmäärien nousu johtunee sekä kuntien ja aluehallintovirastojen eläinsuojeluvalvontaan keskittyvien virkaeläinlääkärien määrän kasvusta, että kansalaisten lisääntyneestä valveutuneisuudesta.
Virkaeläinlääkärit tekivät vuonna 2010 yhteensä yli 4300 epäilyyn perustuvaa eläinsuojelutarkastusta. Tämä on selvästi enemmän kuin edellisinä vuosina, jolloin tarkastusten määrä on vaihdellut tasaisesti 3200 ja 3500 tarkastuksen välillä vuosittain. Erillisiä tarkastuskäyntejä tehdään kuitenkin vähemmän, sillä jos kohteessa on useampia tarkastuksen kohteena olevia eläinlajeja, raportoituu yksi tarkastuskäynti useampana tarkastuksena. Vuonna 2010 erillisiä käyntejä oli noin 3500 kappaletta, kun viime vuosina erillisten tarkastuskäyntien määrä on ollut keskimäärin 2500.
Erityisesti kasvua tapahtui tuotantoeläimiin kohdistuvissa tarkastuksissa. Tehdyistä tarkastuksista noin 2700:ssa tarkastuksen kohteena oli tuotantoeläimiä ja 1400:ssa lemmikkejä. Lopuissa tapauksissa pitopaikan eläinlajia ei ollut saatavissa. Koirat, kissat ja kanit olivat tarkastuksen kohteena yli 90 prosentissa lemmikkieläimiin kohdistuvista tarkastuksista, kun taas tuotantoeläintiloilla tarkastettiin epäilyn perusteella eniten nautojen (42 %), hevoseläinten (22 %), lampaiden (9 %) ja sikojen (8 %) pito-olosuhteita.
Kiireellisiä toimenpiteitä tarvitaan useimmiten lemmikkien ja harrastuseläinten suojelemiseksi
Tuotantoeläinten olosuhteissa havaitut puutteet saadaan useimmiten hoidettua antamalla eläinten omistajalle tai haltijalle määräys korjata eläinten olosuhteet määräajassa lain edellyttämälle vähimmäistasolle. Määräajan umpeuduttua kohteeseen tehdään uusintatarkastus, jolla valvotaan, että määräystä on noudatettu. Seura- ja harrastuseläinkohteissa tilanne on tuotantoeläimiä useammin saattanut päästä niin pahaksi, että eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi tarvitaan kiireellisiä toimenpiteitä. Kiireellisinä toimenpiteinä tuotantoeläimille järjestetään useimmiten ensiapuna rehua ja vettä sekä hoitaja paikan päälle, kun taas lemmikkieläinten vakavissa laiminlyöntitapauksissa päädytään useimmiten eläinten kiireelliseen haltuunottoon. Mikäli eläinten hoito ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, ne voidaan lopettaa.
Vuonna 2010 annettiin 45 prosentille tarkastetuista tuotantoeläintiloista ja 31 prosentille lemmikkieläinkohteista määräys korjata havaitut puutteet. Kiireellisiin toimenpiteisiin ryhdyttiin 4 %:ssa tarkastetuista tuotantoeläintiloista ja 9 %:ssa lemmikkieläinkohteista.
Tuotantoeläimiksi ryhmiteltyjen eläinlajienkin osalta kiireelliset toimenpiteet kohdistuivat suhteessa useammin eläinlajeihin, joita pidetään tuotantotarkoituksen lisäksi yleisesti myös harrastuseläiminä. Vuonna 2010 tarkastetuista hevostiloista lähes kuudella prosentilla ja lammastiloista yli viidellä prosentilla jouduttiin turvautumaan kiireellisiin toimenpiteisiin, kun taas nautatiloilla kiiretoimenpiteisiin päädyttiin alle neljässä prosentissa ja sikatiloilla vain noin yhdessä prosentissa tarkastuksista.
Lemmikkieläinkohteissa kiireellisiä toimenpiteitä vaativien laiminlyöntien osuus oli vuonna 2010 hieman aiempia vuosia alhaisempi. Muilta osin tulokset ovat yhteneväisiä edellisten vuosien tuloksien kanssa. Yksityiskohtaista tietoa havaituista puutteista ei ole tilastoitu, mutta tyypillisesti kyse niin tuotantoeläimillä kuin lemmikkieläimilläkin on eläinten hoidon laiminlyönneistä esimerkiksi ruokinnan ja puhtauden suhteen.
Suomessa jo kolmisenkymmentä valvontaeläinlääkäriä
Kansalaisten valveutuneisuus ja ilmoitukset epäillyistä eläinsuojelulainsäädännön laiminlyönneistä tuntuvat viime vuosina lisääntyneen. Tilanteissa, joissa on aihetta epäillä eläintä hoidettavan tai kohdeltavan eläinsuojelulain vastaisesti, tuleekin aina ottaa yhteyttä paikalliseen eläinsuojeluviranomaiseen, eli kunnaneläinlääkäriin, terveystarkastajaan tai poliisiin.
Epäilyyn perustuvan eläinsuojelutarkastuksen tekijänä on useimmiten kunnan virkaeläinlääkäri. Marraskuussa 2009 voimaan astuneen uuden eläinlääkintähuoltolain tuomien määrärahojen turvin jo noin kolmeenkymmeneen kuntaan tai kuntayhtymään on palkattu valtion varoin erityisesti valvontaan keskittyvä virkaeläinlääkäri, mikä mahdollistaa eläinsuojeluvalvonnan erottamisen eläinlääkäreiden muista tehtävistä. Lisäksi aluehallintovirastoihin on palkattu uuden eläinlääkintähuoltolain myötä 15 uutta läänineläinlääkäriä, jotka vastaavat pääasiassa tuotantoeläintilojen säännönmukaisesta valvonnasta, mutta tekevät paikallisten eläinsuojeluviranomaisten pyynnöstä myös erityisesti vaativimpia epäilyyn perustuvia eläinsuojelutarkastuksia. Kuntien ja aluehallintovirastojen virkaeläinlääkärien määrän kasvu lienee vaikuttanut myös tarkastuskäyntien määrien kasvuun.
Epäilyyn perustuvia eläinsuojelutarkastuksia tekevät myös terveystarkastajat sekä poliisi, mutta vain pieni osa näiden viranomaisten yksinään tekemistä eläinsuojelutarkastuksista raportoidaan aluehallintovirastoihin. Terveystarkastajat tekevät eläinsuojelukäyntejä usein myös yhdessä kunnaneläinlääkärin kanssa, jolloin ne raportoidaan virkaeläinlääkärin tekeminä tarkastuksina. Viranomaisten lisäksi eläinsuojelutarkastuksia tekevät aluehallintovirastojen valtuuttamat eläinsuojeluvalvojat.