Epäilyyn perustuvien eläinsuojelutarkastusten määrä on noussut viime vuosina. Lisääntyneistä tarkastusmääristä huolimatta tarkastuksilla havaittujen laiminlyöntien suhteellinen osuus on kuitenkin pysynyt ennallaan. Keskimäärin noin joka toinen epäilyyn perustuva eläinsuojelutarkastus johtaa viranomaistoimenpiteisiin.
Ammattimaista tai muutoin laajassa mittakaavassa tapahtuvaa tuotanto- ja harrastuseläinten pitoa valvotaan useiden erilaisten säännönmukaisten tarkastusten yhteydessä. Säännöllinen valvonta on kuitenkin vain pieni osa eläinsuojelun kokonaisvalvonnasta. Kaikki eläintenpito voidaan tarkastaa aina jos on syytä epäillä, että eläimiä kohdellaan eläinsuojelusäännösten vastaisesti. Myös yksityishenkilöiden harrastus- ja lemmikkieläinten hoitoa valvotaan tarvittaessa epäilyyn perustuvissa eläinsuojelutarkastuksissa.
Vuonna 2009 voimaan astuneen uuden eläinlääkintähuoltolain myötä kuntiin ja kuntayhtymiin on palkattu valtion varoin jo nelisenkymmentä valvontaan keskittyvää virkaeläinlääkäriä. Nämä niin sanotut valvontaeläinlääkärit paitsi mahdollistavat eläinsuojeluvalvonnan erottamisen eläinlääkäreiden muista tehtävistä, myös lisäävät kuntien resursseja tarkastaa kohteita, joiden eläintenpidon epäillään olevan eläinsuojelulainsäädännön vastaista.
Lisääntyneiden valvontaresurssien vaikutukset näkyvät suoraan tehtyjen eläinsuojelutarkastusten määrässä. Epäilyyn perustuvien tarkastuskäyntien määrä nousi vuonna 2010 aiempien vuosien keskimääräisestä 2500:sta lähelle 3500:aa, ja vuonna 2011 virkaeläinlääkärit raportoivat yli 3600 tarkastuskäyntiä, joilla valvottiin tuotanto- ja lemmikkieläinten hoitoa ja pito-olosuhteita. Valvontaeläinlääkärien ja muiden kunnaneläinlääkärien lisäksi myös läänineläinlääkärit ovat tehneet paljon erityisesti vaativimpia tarkastuksia.
Valvontaresurssien kasvu näkyy toisaalta muun henkilöstön työmäärän lisääntymisenä. Raportoitujen tarkastuskäyntien lisäksi yksistään Etelä-Suomen aluehallintoviraston alueella tehtiin yli 600 tarkastuskäyntiä, joita ei ehditty tallentamaan tietojärjestelmään. Mahdollisesti myös muiden aluehallintovirastojen alueilla osa tehdyistä tarkastuksista on saattanut jäädä tallentamatta ja puuttuu näin raportoiduista luvuista.
Epäilyyn perustuvia eläinsuojelutarkastuksiatekevät myös poliisi ja kuntien terveystarkastajat, mutta näiden tarkastusten lukumääristä ei Ruokavirastolla ole tarkkaa tietoa. Viranomaisten lisäksi eläinsuojelutarkastuksia tekevät aluehallintovirastojen valtuuttamat eläinsuojeluvalvojat.
Laiminlyöntien suhteellinen osuus ennallaan
Mikäli tarkastuksissa havaitaan eläinsuojelusäädösten vastaista menettelyä, viranomaiset ryhtyvät eläinsuojelulain mukaisiin toimenpiteisiin. Kun eläinten olosuhteissa havaitaan puutteita, eläinten omistaja tai haltija määrätään korjaamaan olosuhteet määräajassa lain edellyttämälle vähimmäistasolle. Jos kyse on eläimen hoitoon tai käsittelyyn liittyvästä rikkomuksesta, eläimen omistajalle tai haltijalle annetaan kielto jatkaa eläinsuojelusäädösten vastaista menettelyä. Tarvittaessa viranomainen voi myös ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Kiireellisinä toimenpiteinä isommille eläimille tai eläinmäärille järjestetään useimmiten ensiapuna ruokaa ja vettä sekä hoitaja paikan päälle, pienemmät eläimet toimitetaan saamaan hoitoa muualle. Mikäli eläinten hoito ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, ne voidaan myös myydä tai lopettaa.
Vuonna 2011 annettiin eläinsuojelulain mukaisia kieltoja tai määräyksiä yli 38 prosentilla raportoiduista epäilyyn perustuvista tarkastuskäynneistä. Vakavia laiminlyöntejä, joiden johdosta ryhdyttiin kiireellisiin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi, havaittiin noin 7 prosentilla tarkastuskäynneistä. Vaikka tarkastusmäärät ovat viime vuosina lisääntyneet, on toimenpiteisiin johtavien tarkastusten osuus kaikista tehdyistä tarkastuksista pysynyt viime vuosina kuitenkin suhteellisen muuttumattomana. Tarkastettavaa siis riittää yhä.
Lemmikkieläinkohteiden tarkastusmäärät kasvussa
Eläinlajeittain raportoituna tarkastusten määrä on hieman todellista suurempi. Kun tarkastuskohteessa on useita tarkastuksen kohteena olevia eläinlajeja, raportoituu yksi tarkastuskäynti useampana erillisenä tarkastuksena. Viime vuosina eläinlajeittain raportoitujen tarkastusten määrä on vaihdellut tasaisesti 3200 ja 3500 tarkastuksen välillä, nousten vuonna 2010 jo 4300:een. Vuonna 2011 tehtiin eläinlajeittain raportoituna yli 4600 tarkastusta.
Tarkastusten ja toimenpiteiden tarkastelua eläinlajeittain jaoteltuna voitiin tehdä vain tietojärjestelmään tallennetusta aineistosta. Etelä-Suomessa tarkastetaan väestörakenteesta johtuen muuta maata enemmän lemmikkieläinkohteita, ja myös lemmikkieläimiin kohdistuvien kiiretoimenpiteiden osuus on aiempina vuosina ollut muuta maata korkeampi. Tämän johdosta osittaisesta aineistosta saadut eläinlajikohtaiset tulokset eivät täysin vastaa oikeaa tilannetta varsinkaan pääkaupunkiseudulla ja sen ympäristössä.
Lemmikkieläimiin kohdistuvien tarkastusten osuus kasvoi edellisvuodesta selvästi enemmän kuin tuotantoeläinten, joihin kohdistuvien tarkastusten määrä pysyi suunnilleen ennallaan. Eläinlajikohtaisesti raportoiduista tarkastuksista hieman yli 2600 tarkastuksen kohteena oli tuotantoeläimiä ja runsaan 1700 lemmikkejä. Lopuissa noin 300 tapauksessa pitopaikan eläinlajia ei ollut raportoitu. Kasvusta huolimatta lemmikkieläimiä tarkastettiin kuitenkin edelleen selvästi vähemmän kuin tuotantoeläimiä.
Edellisvuosien tapaan lemmikkieläinten tarkastukset koostuivat pääosin koirien, kissojen ja kanien sekä erilaisten jyrsijöiden tarkastuksista, kun taas tuotantoeläinkohteissa tarkastuksen kohteina olivat useimmiten naudat, hevoseläimet ja lampaat. Myös sikoja, turkiseläimiä, vuohia ja kanoja tarkastettiin merkittäviä määriä.
Kuten aiempinakin vuosina, kieltoja tai määräyksiä annettiin vuonna 2011 eniten tuotantoeläinkohteille, kun taas kiireelliset toimenpiteet kohdistuivat useimmiten lemmikkieläimiin. 45 prosentille tarkastetuista tuotantoeläintiloista ja 33 prosentille lemmikkieläinkohteista annettiin määräys korjata havaitut puutteet määräajassa. Kiireellisiin toimenpiteisiin ryhdyttiin vajaassa 5 %:ssa tarkastetuista tuotantoeläintiloista ja runsaassa 8 %:ssa lemmikkieläinkohteista.