Epäily eläinsuojelusäännösten vastaisesta eläintenpidosta johti lähes viiteen tuhanteen tarkastuskäyntiin vuonna 2013. Vaikka hieman viime vuosia suurempi osuus kohteista selvisi tarkastuksesta puhtain paperein, ryhdyttiin melkein kahdella tuhannella tarkastuksella viranomaistoimenpiteisiin.
Epäilyyn perustuvat eläinsuojelutarkastukset ovat tärkeä osa eläinsuojeluvalvontaa
Tuotantoeläinten pitoa valvotaan useiden erilaisten säännöllisesti tehtävien tarkastusten yhteydessä, samoin kuin ammattimaista tai muutoin laajassa mittakaavassa tapahtuvaa harrastuseläinten pitoa. Säännöllinen valvonta ei kuitenkaan ole riittävän kattavaa tuodakseen esille kaikkia kohteita, joiden eläintenpidossa on puutteita. Epäilyyn perustuvat eläinsuojelutarkastukset ovat myös ainoa keino valvoa tarvittaessa yksityishenkilöiden harrastus- ja lemmikkieläinten pitoa. Eläinsuojelutarkastus voidaankin tehdä aina, jos viranomaisen tietoon tulee epäilys eläinsuojelusäännösten vastaisesta menettelystä. Onkin tärkeää, että viranomaisten tietoon tuodaan kaikki tapaukset, joissa epäillään eläimiä kohdeltavan eläinsuojelusäännösten vastaisesti.
Lisääntyneet valvontaresurssit ovat tehostaneet valvontaa
Epäilyyn perustuvien eläinsuojelutarkastusten määrä on noussut viime vuosina. Ennen kuin valvontaeläinlääkärien palkkaamisen mahdollistanut uusi eläinlääkintähuoltolaki vuoden 2009 lopussa tuli voimaan, tehtiin epäilyyn perustuvia eläinsuojelutarkastuskäyntejä vuosittain noin 2 500. Vuonna 2013 virkaeläinlääkärit raportoivat yli 4 900 tarkastuskäyntiä, joilla valvottiin tuotanto- ja lemmikkieläinten hoitoa ja pito-olosuhteita. Luvuista puuttuvat poliisin ja kuntien terveystarkastajien yksinään tekemät eläinsuojelutarkastukset, joista Ruokavirastolla ei ole lukumäärätietoa.
Lisääntyneistä tarkastusmääristä huolimatta tarkastuksilla havaittujen laiminlyöntien suhteellinen osuus ei ole merkittävästi laskenut. Keskimäärin hieman alle puolet epäilyyn perustuvista eläinsuojelutarkastuksista on viime vuosina johtanut viranomaistoimenpiteisiin. Vuonna 2013 tällaisten tarkastusten osuus oli 40 prosenttia.
Viranomaistoimenpiteet koostuvat eläimen omistajalle annettavista kielloista ja määräyksistä, sekä vakavammissa tapauksissa viranomaisen suorittamista kiiretoimenpiteistä. Kun eläinten olosuhteissa tai hoidossa havaitaan laiminlyöntejä, eläinten omistaja tai haltija määrätään korjaamaan puutteet määräajassa. Jos kyse on eläimen käsittelyyn liittyvästä laiminlyönnistä, eläimen omistajalle tai haltijalle annetaan kielto jatkaa eläinsuojelusäädösten vastaista menettelyä. Näiden toimenpiteiden tarkoituksena on saattaa eläinten olosuhteet, hoito ja käsittely lain edellyttämälle vähimmäistasolle. Eläinsuojelulain mukaisia kieltoja tai määräyksiä annettiin 32 prosentilla tarkastuskäynneistä.
Vakavia laiminlyöntejä, joiden johdosta viranomaiset ryhtyivät välittömästi tehtäviin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi, havaittiin noin 400 tapauksessa eli 8 prosentilla tarkastuskäynneistä. Tällaisina kiireellisinä toimenpiteinä isommille eläimille tai eläinmäärille järjestetään useimmiten ensiapuna ruokaa ja vettä sekä hoitaja paikan päälle, pienemmät eläimet toimitetaan hoidettavaksi muualle. Mikäli eläinten hoidon järjestäminen ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, ne voidaan myydä tai lopettaa.
Tarkastusten kohteena useimmiten naudat, koirat tai kissat
Tuloksia voidaan tarkastella myös eläinlajeittain. Jos pitopaikassa on useita tarkastuksen kohteena olevia eläinlajeja, yksi tarkastuskäynti raportoituu vastaavasti useampana erillisenä tarkastuksena. Näin ollen eläinlajeittain laskettu tarkastusmäärä on suurempi kuin tarkastuskäyntien perusteella laskettu. Tarkastusten määrässä näkyy selvä nousu myös eläinlajeittain tarkasteltuna. Vuonna 2009 tarkastuksia raportoitiin eläinlajeittain noin 3 200, kun vuonna 2013 määrä oli jo yli 6 400. Eläinlajeittain raportoiduista tarkastuksista yli 2 900 tarkastuksen kohteena oli tuotantoeläimiä ja runsaan 3 200 lemmikkejä. Lopuissa noin 250 tapauksessa pitopaikan eläinlajia ei ollut raportoitu, mutta nämäkin tarkastukset ovat kohdistuneet pääasiassa lemmikkieläimiin sekä pieniin hevostalleihin. Tähän ryhmään kuuluvat myös harvinaisemmat tarkastuskohteet, kuten eläintarhat ja -näyttelyt tai sirkukset, joita ei voida luokitella tuotanto- tai lemmikkieläimiin.
Lemmikkieläimiä tarkastettiin enemmän kuin tuotantoeläimiä. Edellisvuosien tapaan lemmikkieläinkohteissa tarkastukset koostuivat pääosin koirien, kissojen ja kanien sekä erilaisten jyrsijöiden tarkastuksista, kun taas tuotantoeläinkohteissa tarkastuksen kohteina olivat useimmiten naudat, hevoseläimet ja lampaat. Myös sikoja, vuohia, kanoja ja muuta siipikarjaa tarkastettiin merkittäviä määriä.
Tuotantoeläinkohteisiin kohdistuvien toimenpiteiden osuus on pysynyt lähes muuttumattomana useiden vuosien ajan. Vuonna 2013 kieltoja tai määräyksiä annettiin 42 prosentille tarkastetuista tuotantoeläintiloista, mikä on hieman vähemmän kuin muutamana edellisenä vuonna. Viime vuoteen verrattuna kiireellisiin toimenpiteisiin päädyttiin yhtä useassa (4 %) tuotantoeläinkohteessa. Lemmikkieläinkohteista 26 prosentille annettiin määräys korjata havaitut puutteet määräajassa, luku on edelleen hieman alhaisemmalla tasolla kuin aiempina vuosina. Kiiretoimenpiteiden määrässä pysyttiin samalla tasolla viime vuoden kanssa (11 %).
Tarkastajina monia eri tahoja
Epäilyyn perustuvan eläinsuojelutarkastuksen voi tehdä läänin- tai kunnaneläinlääkäri, poliisi tai kunnan terveystarkastaja. Muualla kuin kotirauhan piirissä voi eläinsuojelutarkastuksen tehdä myös aluehallintoviraston valtuuttama eläinsuojeluvalvoja. Kunnissa ja kuntayhtymissä työskentelee tällä hetkellä jo yli viisikymmentä valvontaan keskittyvää virkaeläinlääkäriä eli niin sanottua valvontaeläinlääkäriä, joiden ansiosta eläinsuojeluvalvonta on ollut mahdollista erottaa kunnaneläinlääkäreiden muista tehtävistä. Valtion varoin palkatut valvontaeläinlääkärit ovat myös lisänneet selvästi kuntien resursseja tarkastaa kohteita, joiden eläintenpidon epäillään olevan eläinsuojelulainsäädännön vastaista. Valvontaeläinlääkärien ja muiden kunnaneläinlääkärien lisäksi myös läänineläinlääkärit ovat tehneet paljon erityisesti vaativimpia tarkastuksia.