Vuoden 2010 EU-eläinsuojelutarkastuksissa eläinten pidossa havaitut epäkohdat olivat pääsääntöisesti samoja kuin aiempinakin vuosina, mutta epäkohtien määrä oli edellisiä vuosia korkeampi. Tarkastuksista vastasivat kunnaneläinlääkäreiden sijasta valvontoihin erikoistuneet aluehallintovirastojen läänineläinlääkärit.
Vuonna 2010 tehtiin 690 tuotantoeläintilalla niin sanottu EU-eläinsuojelutarkastus, joissa tarkastettiin yhteensä lähes 600 000 eläinyksilön pito-olosuhteet. Tarkastuksista vastasivat ensimmäistä kertaa aluehallintovirastojen läänineläinlääkärit. Ruokavirasto järjesti vuoden 2010 aikana uusille läänineläinlääkäreille useita koulutustilaisuuksia, joissa käytiin läpi lainsäädäntö ja tarkastusten tekeminen niin teoriatasolla kuin käytännön kenttäolosuhteissakin. Lyhyempiä koulutus- ja keskustelutilaisuuksia järjestetään jatkossakin säännöllisesti, jotta valvonnan yhdenmukaisuus voidaan varmistaa yli aluerajojen.
Tarkastusten teko valvontaan erikoistuneiden ja koulutettujen eläinlääkäreiden voimin näkyi paitsi valvonnan yhdenmukaisessa linjassa, myös havaittujen laiminlyöntien määrässä. Eläinsuojelusäädösten vastaista menettelyä raportoitiin vuonna 2010 kaikkiaan noin 28 prosentilla tarkastetuista tiloista, kun määrä on viime vuosina ollut keskimäärin 20 prosenttia. Valvonnalla ja valistuksella on kuitenkin saatu tuloksia aikaan, sillä 2000-luvun alkupuoliskolla eläinten pidossa havaittiin vuosittain laiminlyöntejä yli 30 prosentilla tarkastetuista tiloista.
Vuoden 2010 EU-eläinsuojelutarkastuksissa todetut eläinlajikohtaiset ongelmat olivat pääosin samoja kuin aiempinakin vuosina. Lampaiden ja vuohien osalta valvontatulokset paranivat edellisvuoteen verrattuna, kun taas muilla eläinlajeilla laiminlyöntien osuus kasvoi selvästi. Laiminlyöntejä, jotka vaativat kiireellisiä toimenpiteitä eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi, paljastui kahdella nautatilalla.
Riskiperusteinen otanta nostaa laiminlyöntiprosenttia
EU-eläinsuojelutarkastus on käytäntöön vakiintunut nimitys tarkastuksille, joita Euroopan unioni velvoittaa jäsenvaltionsa järjestämään maansa tuotantoeläintiloille. Näissä tarkastuksissa käydään läpi säädösten noudattaminen koko kansallisen eläinsuojelulainsäädännön osalta. Noin neljännes tiloista valitaan tarkastuksen kohteeksi satunnaisotannalla ja loput tiettyihin eläinlajikohtaisesti määriteltyihin riskitekijöihin perustuen. Riskiperusteinen otanta lisännee tarkastuksissa todettujen laiminlyöntien määrää.
Vuonna 2010 tarkastettavaksi määrättiin 886 tilaa, mikä on noin 1,5 prosenttia kaikista maamme nautatiloista, 8 prosenttia sikatiloista, 7 prosenttia munintakanaloista, noin 7 prosenttia ankka- ja hanhitiloista, noin 2 prosenttia lammas- ja vuohitiloista sekä 6 prosenttia turkistarhoista. Noin 10 prosentilla valituista tiloista tarkastusta ei voitu tehdä, koska tilalla ei ollut tarkastushetkellä eläimiä. Nämä tilat olivat joko hiljattain lopettaneet eläintenpidon kokonaan, tai tilalla oli meneillään pidempi tuotantotauko. Raportoiduissa tarkastusten määrissä on huomioitu vain tilat, joilla oli eläimiä.
Maatilojen EU-eläinsuojelutarkastukset aloitettiin Suomessa vuonna 1998 vasikka- ja sikatilojen tarkastuksilla. Tarkastuksia on laajennettu vuosittain koskemaan yhä uusia tuotantoeläinlajeja, ja vuonna 2009 tarkastusten piirissä oli jo kahdeksan eri eläinlajia. Vuonna 2010 valvottiin vasikoiden lisäksi myös aikuiset naudat ja vuoden 2011 aikana EU-eläinsuojelutarkastukset aloitetaan myös broileritiloilla. Tulevina vuosina tarkastukset laajennetaan kattamaan kaikki tuotantoeläimet.
Naudat
Vuonna 2010 valvottiin vasikoiden lisäksi ensimmäistä kertaa myös aikuisten, eli yli kuuden kuukauden ikäisten nautojen pito-olosuhteita. Tarkastuksia tehtiin yhteensä 372 nautatilalla, joista yli kuuden kuukauden ikäisiä nautoja oli 362 tilalla ja vasikoita 306 tilalla.
Vasikoiden pitoon liittyviä laiminlyöntejä havaittiin 14 %:lla tarkastetuista, vasikoita pitävistä tiloista. Tämä on vähemmän kuin vuonna 2009, jolloin laiminlyöntejä todettiin 19 prosentilla tarkastetuista vasikkatiloista. Toisaalta tänäkin vuonna kahdella tilalla paljastui vasikoiden olosuhteissa sellaisia laiminlyöntejä, joiden johdosta tarkastaja ryhtyi kiireellisiin toimenpiteisiin. Pelkästään vasikoiden kasvattamiseen keskittyneitä tiloja tarkastettiin kymmenen, eikä yhdelläkään havaittu säädösten vastaista toimintaa.
Aikuisten nautojen pitoon liittyviä laiminlyöntejä todettiin 20 %:lla tiloista, joilla oli tarkastuksen yhteydessä yli kuuden kuukauden ikäisiä nautoja. Aikuisten nautojen pidossa ei tavattu kiireellisiä toimenpiteitä vaativia laiminlyöntejä. Kaiken kaikkiaan naudoilla (vasikoilla ja aikuisilla naudoilla) havaittiin säädösten vastaista toimintaa 23 prosentilla tarkastetuista tiloista, sillä useimmilla tarkastetuista nautatiloista pidettiin sekä vasikoita että aikuisia nautoja, jolloin laiminlyönti voi kirjautua puutteista kumman tahansa ikäryhmän – tai molempien – hoidossa.
Havaituista laiminlyönneistä yli 60 % koski yli kuuden kuukauden ikäisten nautojen pitoa. Sekä vasikoilla että aikuisilla naudoilla yleisimmät laiminlyönnit liittyivät pitopaikan puhtauteen ja turvallisuuteen. Yleisin ongelma sekä vasikoilla että vanhemmilla naudoilla oli puhtaan ja kuivan makuupaikan puute. Vasikoita pidettiin lisäksi usealla tilalla edelleen yksittäiskarsinoissa yli sallitun iän, tai vasikoiden ryhmäkarsinoissa ei ollut riittävästi tilaa jokaista eläintä kohden. Aikuisilla naudoilla yleinen ongelma oli puutteellinen sorkkahoito. Kaikilla tiloilla ei varsinkaan aikuisten nautojen saatavilla ollut päivittäin riittävästi juomavettä.
Tarkastuksissa paljastui myös useita tiloja, joilla kytkettynä pidettävät lehmät ja hiehot eivät pääse kesäaikaan laitumelle tai jaloittelutarhaan. Toisaalta ympärivuotisesti ulkona kasvatettavilla naudoilla ei aina ollut asianmukaista suojaa. Sairauksien hoidosta tai kuolleiden eläinten lukumäärästä pidettävän kirjanpidon puutteiden osuus epäkohdista oli ainoastaan 2 %, joten suurin osa havaituista laiminlyönneistä kohdistui suoraan nautojen hyvinvointiin vaikuttaviin tekijöihin.
Siat
Sikatiloja tarkastettiin yhteensä 153 kpl, mikä on yli kolmannes enemmän kuin edellisenä vuonna. Myös laiminlyöntejä löytyi edellisvuosia enemmän. Eläinsuojelusäädösten vastaista menettelyä havaittiin 31 prosentilla tarkastetuista tiloista, mikä on selvästi enemmän kuin edellisinä vuosina keskimäärin.
Edellisvuosien tavoin tyypillisin laiminlyönti sikatiloilla oli virikemateriaalin vähäisyys. Lähes joka kolmannella tilalla sioille ei annettu riittävästi sopivaa materiaalia, esimerkiksi olkia, turvetta tai sahajauhoa, jotta ne voisivat toteuttaa lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan, kuten tonkimista ja tutkimista. Laiminlyöntejä löytyi myös pitopaikan puhtaudesta ja turvallisuudesta. Kaikilla tiloilla ei noudatettu tilavaatimuksia kaikilta osin, myöskään veden saanti ei ollut aina riittävää ja ruokailutilasta oli puutetta.
Tarkastuksissa havaittiin myös että usealla tilalla pikkuporsaiden hampaita katkaistaan edelleen rutiininomaisesti, ja karjuporsaita kastroitiin vanhempana kuin lainsäädäntö sallii. Aiempien vuosien tapaan kymmenen prosenttia havaituista laiminlyönneistä johtui sairauksien hoidosta tai tilalla kuolleiden eläinten lukumäärästä pidettävän kirjanpidon puutteellisuudesta.
Munivat kanat
Kanaloita, joissa on yli 350 munivaa kanaa, tarkastettiin yhteensä 35 kappaletta. Tarkastetuista kanaloista 57 % oli varusteltuja tai varustelemattomia häkkikanaloita ja loput avokanaloita (lattiakanaloita tai kerroslattiakanaloita). Noin 26 %:ssa tarkastuksista todettiin eläinsuojelusäädösten vastaista menettelyä, mikä on enemmän kuin edellisinä vuosina.
Tänäkin vuonna noin 70 % kaikista havaituista laiminlyönneistä löytyi avokanaloista. Avokanaloiden ongelmat olivat pitkälti samoja kuin aiempina vuosina, eli kanojen pitopaikka ei ollut aina kanoille riittävän tilava ja puutetta oli myös riittävästä pehku-, orsi- ja munintatilasta. Häkkikanaloiden yleisimpänä ongelmana oli edellisten vuosien tapaan kanojen kynsien hiomavarusteiden puuttuminen. Yhden kanalan varustelemattomissa häkeissä oli kanoja yli sallitun määrän, ja yhdessä kanalassa varustelluista häkeistä puuttui vaadittava pehkualue. Tilalla kuolleiden kanojen lukumäärästä pidettävän kirjanpidon laiminlyönti havaittiin vain yhdessä avokanalassa.
Turkiseläimet
Turkistilojen valvontatulokset huononivat selvästi edellisiin vuosiin verrattuna. Tarkastetuista 57 turkistilasta 35 tarhalla (61 %) todettiin puutteita eläinsuojelusäädösten noudattamisessa, kun edellisenä vuonna puutteita löytyi vain 6 %:lla tarkastetuista 34 tarhasta.
Useimmiten ongelma oli häkkien luukkurakenteissa, joista kulumisen seurauksena pisti esiin rautalanganpätkiä, joihin eläimet voivat loukata itsensä. Vastaavaa häkkirakenteiden ongelmaa ei ole aiempien vuosien tarkastuksissa raportoitu. Laiminlyöntejä esiintyi myös tilavaatimusten noudattamisessa, yleisimmin ongelmana oli kolmen minkinpennun pitäminen kahdelle pennulle mitoitetussa häkissä. Kaikkien kettujen häkeissä ei ollut vaadittua makuuhyllyä tai pureskelu- ja virikemateriaalia.
14 prosentilla tarkastetuista tiloista tarha-aluetta ei ollut aidattu, tai eläinten karkaamista estetty muilla rakenteilla. 13 prosenttia kaikista havaituista laiminlyönneistä johtui sairauksien hoidosta tai tarhalla kuolleiden eläinten lukumäärästä pidettävän kirjanpidon puutteista.
Ankat ja hanhet
Ankka- ja hanhitiloilla oli menossa kolmas tarkastusvuosi. Tarkastetuista yhdeksästä ankka- tai hanhitilasta yhdellä ankkatilalla havaittiin vähäinen laiminlyönti pitopaikan varustuksessa.
Lampaat ja vuohet
Lampaiden ja vuohien hyvinvointia valvottiin EU-eläinsuojelutarkastuksissa nyt toista kertaa. Vuoden aikana tarkastettiin 50 lammastilaa ja 14 vuohitilaa. Eläinsuojelusäädösten vastaista menettelyä havaittiin 16 %:lla tarkastetuista lammastiloista ja 21 %:lla vuohitiloista. Yksittäisiä laiminlyöntejä havaittiin kuitenkin selvästi enemmän lammastiloilla (yhteensä 40 laiminlyöntiä) kuin vuohitiloilla (4 laiminlyöntiä). Tulokset kohenivat selvästi edellisestä vuodesta, jolloin laiminlyöntejä todettiin 29 %:lla lammastiloista ja 36 %:lla vuohitiloista.
Lampailla yleisimmät laiminlyönnit liittyivät tilavaatimuksiin sekä eläinsuojan ja ulkotarhan rakenteellisiin vaatimuksiin ja olosuhteisiin. Useammalla lammastilalla oli ongelmana puhtaan ja kuivan makuupaikan puute, samoin ulkotarhoista puuttui sopiva säänsuoja. Joitain puutteita havaittiin myös rehun ja veden saatavuudessa ja puhtaudessa. Vuohitiloilla yksittäiset laiminlyönnit johtuivat muun muassa eläinsuojan puutteellisesta ilmanlaadusta tai riittämättömästä veden saannista. Yhdellä tilalla vuohia pidettiin säädösten vastaisesti kytkettynä.