Eläinten hyvinvointilainsäädännössä eläinjalostuksella tarkoitetaan kaiken tyyppistä ihmisen hoidossa olevien eläinten lisäämistä – sekä ns. tavoitteellista eläinten kasvatusta, että myös sellaista toimintaa, jossa ei ole selkeästi määriteltyä tavoitetta tuotettavien jälkeläisten perimän tai ominaisuuksien suhteen. Eläinjalostusta koskevat säännökset koskevat kaikkia eläinlajeja, ja samalla tavalla sekä puhdasrotuisten eläinten, roturisteytysten että tuntematonta taustaa edustavien eläinten tuottamista, suunnitellusti tai suunnittelemattomasti.
Eläinjalostuksen ja muun eläinten lisäämisen reunaehdot
Eläintä ei saa käyttää jalostukseen, jos se ei kykene lisääntymään luonnollisesti, tai jos jalostukseen käyttö aiheuttaa todennäköisesti merkittävää hyvinvointihaittaa joko eläimelle itselleen, tai sen tulevalle jälkeläiselle. Jalostuksen seurauksena syntyvien eläinten tulee kyetä ominaisuuksiensa puolesta elämään lajilleen tyypillistä elämää.
Jalostukseen käytettävän koiraspuolisen eläimen tulee kyetä astumaan luonnollisesti. Säännös ei estä keinosiemennyskäyttöä koiraspuolisilta eläimiltä, jotka ovat kykeneväisiä myös luonnolliseen astumiseen, tai joiden astumiskyvyttömyys johtuu esimerkiksi onnettomuudesta. Naaraspuolista eläintä, joka ei oman ruumiinrakenteensa tai sen jälkeläisten odotettavissa olevan ruumiinrakenteen takia kykene synnyttämään jälkeläisiä ilman keisarinleikkausta, ei saa käyttää jalostukseen.
Merkittävää hyvinvointihaittaa aiheuttavia perintötekijöitä ovat esimerkiksi jälkeläisten kuolemaan tai vakaviin epämuodostumiin johtavat ns. letaalitekijät, sekä tiettyihin sairauksiin, anatomisiin ääripiirteisiin tai rakenteellisiin heikkouksiin liittyvät perintötekijät, jotka aiheuttavat eläimelle fyysisen toimintakyvyn heikkenemistä. Anatomisilla ääripiirteillä tarkoitetaan esimerkiksi koiralle jatkuvia hengitysvaikeuksia aiheuttavaa liioitellun lyhyttä kuono-osaa, sekä silmävaurioita tai kroonisia ihotulehduksia aiheuttavia liiallisia ihopoimuja. Myös eläimen psyykkinen toimintakyky ja luonteen periytyminen on otettava huomioon jalostuseläinten valinnassa.
Perinnöllisten sairauksien ja vikojen ennaltaehkäisemiseksi on vältettävä sellaisia jalostusyhdistelmiä, joiden tuloksena sairaus tai vika voi periytyä jälkeläisille. Esimerkiksi ilmiasultaan terveen, mutta tiedettyä sairausgeeniä kantavan eläimen käyttö jalostukseen on mahdollista siten, että eläin paritetaan ilmiasultaan ja kyseisen sairausgeenin osalta perimältään terveen eläimen kanssa, jolloin ei ole riskiä jälkeläisten sairastumisesta kyseiseen sairauteen.
Hyvinvointihaittaa aiheuttavia anatomisia ääripiirteitä omaavia eläimiä ei saa käyttää jalostukseen, ellei esimerkiksi geenitestauksen avulla voida varmistaa, että haitta ei periydy jälkeläisille. Tällaisten eläinten käyttö on mahdollista myös siinä tapauksessa, että tarkoituksena on esimerkiksi roturisteytyksen kautta parantaa jälkeläisten ominaisuuksia tältä osin. Tällöin on kuitenkin aina varmistettava, että lisääntymisestä ei aiheudu eläimelle itselleen näistä ääripiirteistä johtuvaa hyvinvointihaittaa.
Tarkemmat kriteerit tulossa myöhemmin annettavalla asetuksella
Siitä, millaisia eläimiä ei saa käyttää jalostukseen, tullaan antamaan myöhemmin tarkempia säännöksiä erillisellä valtioneuvoston asetuksella. Asetuksen valmistelun tukena ovat Ruokaviraston tilaamat selvitykset eläinjalostukseen liittyvän eläinten hyvinvointilainsäädännön toimeenpanon tehostamisesta. Luonnonvarakeskuksen (Luke) laatimissa selvityksissä on koottu tietoa turkiseläimille ja koirille merkittävää hyvinvointihaittaa aiheuttavista perinnöllisistä ominaisuuksista. Selvitykset löytyvät tämän sivun oikeasta laidasta. Selvitysten avulla voidaan määritellä raja-arvoja sen arvioimiseksi, millaisissa tapauksissa on kyse eläinten hyvinvointilainsäädännön vastaisesta eläinjalostuksesta tai muusta eläinten lisäämisestä.
Eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetussa laissa on säädetty kaikille eläinlääkäreille tuleva ilmoitusvelvollisuus koirilla ja kissoilla diagnosoimistaan eläimen jalostuskäyttöä rajoittavista vioista ja sairauksista. Koirien osalta ilmoitukset tullaan tekemään Ruokaviraston ylläpitämään koirarekisteriin. Koirarekisterin nykyisestä tietosisällöstä on säädetty eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevan lainsäädännön nojalla. Eläinten jalostuskäytön rajoituksia koskevien ilmoitusten tietosisällöstä ja niiden tekemisessä noudatettavasta menettelystä säädetään tarkemmin eläinten hyvinvointilain nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella. Ilmoituksia on mahdollista tehdä koirarekisteriin vasta sen jälkeen, kun asiaa koskeva asetus ja sen perusteella toteutettavat tekniset ratkaisut koirarekisteriin ovat valmistuneet.
Toisin kuin koirarekisterin perustiedot, eläinlääkärin diagnosoimat eläimen jalostuskäyttöä rajoittavat viat ja sairaudet on säädetty julkisiksi. Käytännössä koirarekisteriin tullaan rakentamaan hakutoiminnallisuus, joka mahdollistaa näiden tietojen selaamisen kaikille.
Ruokavirasto tiedottaa ilmoitusten tekemisestä ja hakutoiminnallisuuden käytöstä tarkemmin säädösvalmistelun edetessä ja sen tietojen tarkentuessa.
Nisäkkäiden hallitsematon lisääntyminen on estettävä
Eläinten omistajan tai pitäjän tulee estää pitämiensä eläinten hallitsematon lisääntyminen. Vaatimus koskee nisäkkäiden pitoa. Eläinten hallitsematon lisääntyminen tulee estää joko eläinten ryhmittelyllä, valvonnalla, kastraatiolla, sterilisaatiolla tai muilla keinoilla. Säännöksen tavoitteena on vähentää hallitsemattomasti lisääntyvistä eläinpopulaatioista aiheutuvia hyvinvointiongelmia. Hallitsemattomasti lisääntyvissä populaatioissa hyvinvointiongelmia aiheuttavat usein esimerkiksi eläinten sisäsiittoisuus, eläimistä toisiin leviävät taudit ja loiset, eläinten tottumattomuus ihmisiin, sekä jälkeläisten syntyminen ympäristöön, jossa synnyttäneiden emojen ja jälkeläisten hoitoon ei ole kunnollisia edellytyksiä.