Yersinia ruckeri biotyyppi 2 on vakava, korkeaakin kuolleisuutta aiheuttava kalatautibakteeri. Bakteeria on todettu kesän ja alkusyksyn aikana kahdella eri kalanviljelylaitoksella Iijoen ja Oulujoen vesistöalueilla. Tähän mennessä Yersinia ruckeri biotyypin 2 bakteeria on todettu Suomen sisävesialueella vain kerran vuonna 2020 Kymijoen vesistössä. Nyt todettujen uusien tartuntojen alkuperä on tuntematon.
Biotyypin 2 aiheuttamaa yersinioosia on ennen vuotta 2020 esiintynyt Suomessa ainoastaan merialueilla, pääosin Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla. Tauti todettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2007, ja se on todennäköisesti levinnyt suomalaiseen kalanviljelyyn elävän kalan tuonnin mukana. Yersinia ruckeri -bakteerin aiheuttama tauti on maailmanlaajuisesti yleinen viljeltävillä kaloilla. Sitä on diagnosoitu lukuisista eri kalalajeista sekä makeassa että merivedessä.
Yersinia ruckeri on kalojen suolistobakteeri, joka aiheuttaa yersinioosin eli ERM-taudin (Enteric Redmouth Disease). Y. ruckeri -kantojen ominaisuudet ja taudinaiheuttamiskyky vaihtelevat. Suomessa merialueilta on eristetty kahta eri biotyyppiä (1 ja 2) Y. ruckeri -bakteereita. Molemmat eroavat taudinaiheuttamiskyvyltään sisämaassa ja luonnonkaloilla tavatuista biotyyppiin 1 kuuluvista kannoista, jotka eivät ole aiheuttaneet merkittäviä ongelmia sisävesilaitoksillamme.
Yersinioosia on aikaisemmin pidetty lämpimän veden tautina, mutta Suomessa taudinpurkauksia on esiintynyt lämpimän veden lisäksi myös viileässä, jopa viiden asteen lämpötilassa. Yleisinfektiona yersinioosi on krooninen tauti, joka aiheuttaa jatkuvaa matalaa kuolleisuutta. Tauti voi puhjeta, jos kroonisesti sairaat kalat stressaantuvat esimerkiksi käsittelyjen, korkean veden lämpötilan tai huonon veden laadun seurauksena. Taudin myöhemmässä vaiheessa kaloilla ilmenee ihonalaisia verenvuotoja ja niiden silmät saattavat pullistua. Tyypillisiä oireita ovat myös pistemäiset verenvuodot kalan sisäelimissä ja lihaksissa sekä turvonnut ja hauras perna.
Kaiken kokoiset kalat voivat sairastua, mutta 50–200 gramman painoiset kalat ovat tartunnalle herkimpiä. Herkimpänä lajina pidetään kirjolohta. Tartunnan säilyttäjinä toimivat terveet taudinkantajat, joita voivat olla sekä viljellyt että luonnonkalat. Tauti tarttuu suorassa kontaktissa kalojen välillä sekä ulosteen ja veden välityksellä. Tehokkaimmin tauti leviää siirrettäessä elävää kalaa. Desinfioidun mädin siirrossa leviämisvaaraa ei ole.
Yersinioosia voidaan hoitaa rehuun sekoitetuilla antibiooteilla, mutta teho on usein lyhytaikainen, koska parveen jää taudin kantajia ja tauti puhkeaa usein uudelleen. Tautia vastaan on olemassa rokote, joka on yleisesti käytössä ennen kalojen siirtoa merialueelle.
Yersinioosi kuuluu Ruokavirastolle kuukausittain ilmoitettaviin kalatauteihin. Tauti ei ole ihmiselle vaarallinen.
Lue lisää yersinioosista.
Lisätietoja:
erikoistutkija Marjukka Rask, eläinterveystutkimuksen yksikkö, puh: 029 520 4071, marjukka.rask@ruokavirasto.fi
erikoistutkija Jussa-Pekka Virtanen, eläinterveystutkimuksen yksikkö, puh: 029 520 4641, jussa-pekka.virtanen@ruokavirasto.fi