Ruokavirasto kehottaa tarkistamaan siipikarjan pitopaikkojen tautisuojauskäytännöt viipymättä lintuinfluenssan leviämisen estämiseksi luonnonvaraisista linnuista siipikarjatiloille. Kehotus koskee myös pienimuotoisia harrastetoimijoita, kuten harrastekanaloita sekä riistalintujen tarhausta harjoittavia pitopaikkoja. Korkeapatogeenista H5N8-tyypin lintuinfluenssaa on todettu Etelä-Suomessa. On mahdollista, että tautia esiintyy luonnonvaraisissa linnuissa muuallakin Suomessa.
Korkeapatogeenisen lintuinfluenssan leviäminen siipikarjan pitopaikkaan aiheuttaa suuria taloudellisia tappioita sairastuneiden lintujen lopettamisen, hävittämisen ja tilojen saneerauksen vuoksi. Koska kaikki tartuntapitopaikan linnut joudutaan lopettamaan, on mahdollista, että menetetään myös arvokkaita jalostuseläimiä sekä omistajalle tärkeitä lintuja. Lintuinfluenssa leviää herkästi luonnonvaraisista linnuista siipikarjaan, jos linnut ovat suorassa tai epäsuorassa kontaktissa. Tartunnan leviämistä ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä siipikarjan keväistä ulkonapitokieltoa on tänä vuonna aikaistettu alkamaan 8. helmikuuta.
Hyvä tautisuojaus on paras tapa ennaltaehkäistä siipikarjan ja tarhattujen lintujen lintuinfluenssatartunnat. Tautisuojauksella tarkoitetaan rakenteita ja toimia, joiden avulla estetään lintuinfluenssaa aiheuttavan viruksen tarttuminen ihmisen hallinnassa oleviin lintuihin. Ulkona tarhoissa pidettävät linnut tulisi siirtää sisään eläinsuojaan, jos se on mahdollista. Jos lintuja pidetään ulkotarhoissa, aitauksen tulee olla rakenteeltaan sellainen, että se estää mahdollisimman tehokkaasti luonnonvaraisten lintujen pääsyn kosketuksiin tarhassa pidettävien lintujen kanssa. Esimerkiksi ulkona pidettävien lintujen tarhassa kiinteä, umpinainen alaosa ja umpinainen katto, vähintään ruokintapaikan kohdalla, estävät sekä suoria että epäsuoria kontakteja luonnonvaraisten lintujen ja tarhassa olevien lintujen välillä. Lintujen pidosta ulkotarhassa ulkonapitokiellon aikana on ilmoitettava kunnaneläinlääkärille.
Luonnonvaraisten lintujen ruokintapaikat etäälle lintutarhoista
Pikkulintujen ruokintakäytäntöjä ei ole lintuinfluenssan takia tarve muuttaa. Ruokintapaikkojen hyvästä hygieniasta tulee huolehtia siivoamalla ruokintapaikat säännöllisesti. Lisäksi tulee pyrkiä estämään vesilintujen ja petolintujen pääsy ruokintapaikoille, mikäli sellainen on mahdollista.
Luontoon istutettujen lintujen tai muiden riista- tai luonnonvaraisten lintujen ruokintapaikat tulee sijoittaa mahdollisimman etäälle lintujen (myös tarhoissa pidettävien riistalintujen) pitopaikoista. Näiden lintujen ruokkimisessa tulee käyttää sellaisia varusteita ja välineitä, joita ei käytetä siipikarjan tai muiden lintujen hoidossa.
Jos luonnonvaraisia lintuja ruokitaan, tulee ruokintaa jatkaa koko talven ajan, jotta linnut pysyvät samalla alueella, eivätkä lähde etsimään ravintoa laajemmalta alueelta. Ruokinta tulee kuitenkin heti lopettaa, kun linnut saavat riittävästi ravintoa luonnosta. Myös näiden ruokintapaikkojen hyvästä hygieniasta tulee huolehtia ja ruokintapaikalle tulisi tuoda vain sen verran ruokaa, minkä linnut syövät.
Tautiepäilyistä ilmoitettava virkaeläinlääkärille
Lintuinfluenssan oireet vaihtelevat viruksen taudinaiheuttamiskyvyn, lintulajin, lintujen iän, elinolosuhteiden ja vastustuskyvyn mukaan. Taudin itämisaika on yleensä 3–5 vuorokautta. Tyypillisiä oireita ovat apaattisuus, ruokahaluttomuus, muninnan lasku, pään alueen turvotus ja lisääntynyt kuolleisuus. Myös hengitystieoireita ja ripulia saattaa esiintyä. Joissakin tapauksissa havaitaan keskushermosto-oireita, kuten asentovirheitä ja epänormaaleja liikkeitä. Taudin eteneminen voi olla erittäin nopeaa, jolloin mitään oireita ei välttämättä ehditä havaita ennen lintujen menehtymistä.
Mikäli havaitset sairauden oireita siipikarjassa tai muissa vankeudessa pidettävissä linnuissa, ilmoita asiasta välittömästi kunnaneläinlääkärille, äläkä siirrä kuolleita lintuja tai lintujen hoidossa käytettyjä välineitä pois pitopaikasta. Ilmoita myös havaitsemistasi luonnonvaraisten lintujen joukkokuolemista viipymättä kunnaneläinlääkärille. Myös kuolleena löytyneistä, yksittäisistä isoista petolinnuista on hyvä ilmoittaa. Epäilytilanteessa virkaeläinlääkäri tarkastaa linnut, ottaa tarvittavat näytteet ja huolehtii niiden lähettämisestä Ruokaviraston Helsingin toimipaikkaan.
Lintuinfluenssavirukset tarttuvat huonosti ihmiseen, ja tartunta vaatii yleensä läheisen kontaktin sairastuneeseen villilintuun, siipikarjaan tai niiden eritteisiin. Euroopassa todetun H5N8-tyypin lintuinfluenssan ei tiedetä koskaan tarttuneen ihmiseen.
Lisätietoja:
Siipikarjan ulkonapitokielto
Lintuinfluenssa Suomessa