Afrikkalainen hevosrutto (African Horse Sickness, AHS) on orbi-viruksen aiheuttama hevoseläinten sairaus. Tartunta on aina vektorivälitteinen. Yleisin välittäjä on Culicoides -sukuun kuuluva polttiainen (etenkin C. imicola tai C. bolitinos). Tauti aiheuttaa tavallisimmin keuhko- tai sydänoireita tai lievempioireista hevosruttokuumetta. Vasta-aineita on todettu myös koirissa ja kameleissa. Afrikkalaista hevosruttoa ei ole esiintynyt Suomessa.
Afrikkalainen hevosrutto ei tartu ihmiseen.
Oireet
Afrikkalaisen hevosruton oireet vaihtelevat suuresti viruskannan mukaan. Perakuutissa keuhkomuodossa kuume ja nopeasti pahenevat hengitysvaikeudet johtavat kuolemaan muutamassa tunnissa oireiden alkamisesta. Lievemmissä tautimuodoissa kuume ja päänalueen turvotukset ovat tyypillisiä, usein tavataan myös pistemäisiä verenvuotoja silmän sidekalvolla ja kielen alla.
Taudin määritys
Hevosruton taudinmääritys perustuu viruksen, sen osien tai perimäaineksen osoittamiseen sekä vasta-aineiden toteamiseen. Viruksen tavanomaisen esiintymisalueen ulkopuolella taudinmääritys perustuu viruksen osoitukseen elinnäytteistä. Tautia epäiltäessä näytteiden ottaminen taudin varalta tehdään Ruokaviraston antamien ohjeiden mukaisesti.
Leviäminen
Ainakin kahden Culicoides -suvun polttiaislajin on todettu levittävän AHS-virusta. Afrikassa aasit ja seeprat ovat usein oireettomia viruksen kantajia ja tartunnan lähteitä.
Vastustaminen ja ehkäisy
Afrikkalainen hevosrutto luokitellaan hevoseläimissä EU-lainsäädännön mukaan A -luokan eläintaudiksi (2018/1882). Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee afrikkalaista hevosruttoa, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille välittömästi. Virkaeläinlääkäri tekee eläinten pitopaikassa tarkastuksen, antaa menettelyohjeet, ja ottaa tarvittaessa eläimistä näytteitä taudin syyn selvittämiseksi.
Jotta tartunta ei leviäisi muihin eläinten pitopaikkoihin, läänineläinlääkäri päättää eläinten siirtorajoituksista ja muista tarvittavista toimista. Jos tilalla todetaan afrikkalaista hevosruttoa, Ruokavirasto määrää pitopaikan hevoseläinten tarvittavista lopetuksista tai karanteenijärjestelyistä taudin hävittämiseksi. Taudin leviämistä muihin pitopaikkoihin ehkäistään myös perustamalla tartuntapitopaikan ympärille rajoitusvyöhyke, jonka alueella hevoseläinten ja niistä saatavien tuotteiden siirtoja rajoitetaan.
Tautia todettaessa selvitetään myös, mistä tartunta on voinut pitopaikkaan tulla, ja mihin muualle se on voinut jo levitä. Tässä yhteydessä voidaan ottaa näytteitä myös muiden pitopaikkojen eläimistä. Tautiepäilyn tai todetun tartunnan takia toteutettavista toimenpiteistä on säädetty eläinterveyssäännöstössä EU 2016/429 ja asetuksessa EU 2020/687, sekä kansallisessa eläintautilaissa 76/2021. Ruokavirasto tekee säädösten perusteella päätökset tarvittavista toimista.
Jo puhjenneeseen tautiin ei ole hoitoa ja siksi sen varhainen toteaminen ja leviämisen tehokas estäminen on tärkeää. Alueilla, joilla tautia esiintyy, on taudin leviämistä ehkäisty hevosten rokotuksin, hevosten siirtorajoituksin sekä tautia levittävien hyönteisten torjunnan avulla. Suomessa rokottaminen afrikkalaista hevosruttoa vastaan on kielletty (MMMa 628/2023). Culicoides -suvun polttiaisten leviäminen yhä pohjoisemmaksi voi laajentaa myös Afrikkalaisen hevosruton levinneisyyttä. Sairauteen ei ole tehokasta hoitoa.
Tärkein ehkäisykeino on varmistaa, ettei sairaita tai tartuntaa kantavia hevosia tuoda maahan. Lisätietoa eläinten siirtovaatimuksista löytyy sivuiltamme.
Esiintyminen Suomessa ja muualla
Afrikkalaista hevosruttoa ei ole esiintynyt Suomessa. Tautia on endeemisenä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, mutta sairautta on todettu myös muun muassa Lähi-idässä, Espanjassa ja Portugalissa.