Astumatauti (dourine) on siimaeläimiin kuuluvan Trypanosoma equiperdumin aiheuttama, hevosiin, aaseihin ja muihin kavioeläimiin tarttuva, leviämistapansa perusteella sukupuolitaudiksi katsottava sairaus. Astumatautia ei ole koskaan tavattu Suomessa.
Astumatauti ei tartu ihmiseen.
Oireet
Astumataudin oireet ja kesto vaihtelevat huomattavasti. Yleisimmät oireet ovat kuume, sukuelinalueen ja maitorauhasten turvotus, iholle ilmestyvät turvotusalueet, nivelten taipuminen eteenpäin, horjuminen, pään lihasten halvaantuminen, silmävauriot, anemia ja kuihtuminen. Tyypillinen oire on 3–7 päivää kestävät, 5–8 cm kokoiset, 1 cm paksuiset, koholla olevat turvotusalueet erityisesti kylkiluiden alueen iholla, mutta myös muualla kehossa.
Taudinkulussa vaihtelevat oireiden pahenemis-, vähenemis- ja uusiutumisjaksot. Tauti johtaa usein kuolemaan, mutta myös paraneminen on mahdollista. Myös oireeton taudinkantajuus on mahdollista. Kuolleisuus tautiin on noin 50 %. Aasit ja muulit ovat taudille vastustuskykyisempiä kuin hevoset.
Taudin määritys ja näytteenotto
Taudin varma diagnoosi edellyttää kliinisten oireiden lisäksi myös loisen toteamisen. T. equiperdum on pääasiassa kudosparasiitti, joka käy hyvin harvoin verenkierrossa joten itse loisen toteaminen kudoksista tai genitaalieritteistä on hyvin hankalaa. Käytännössä diagnoosi perustuu oireisiin ja vasta-ainemääritykseen komplementinsidontatestillä eläimen seerumista. Vasta-aineita on infektoituneen eläimen veressä, vaikka sillä ei olisi oireitakaan.
Näytteeksi otetaan kokoverta, josta erotetaan tutkimusta varten seerumi.
Leviäminen
Astumatauti leviää eläimestä toiseen astumisen yhteydessä.
Vastustaminen ja ehkäisy
Astumatauti (dourine) on luokiteltu Suomen eläintautilainsäädännössä valvottavaksi eläintaudiksi (325/2021), ja EU-lainsäädännön mukaan D-luokan eläintaudiksi (2018/1882). Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee hevosella astumatautia, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille mahdollisimman pian. Virkaeläinlääkäri tekee eläinten pitopaikassa tarkastuksen, antaa menettelyohjeet, ja ottaa tarvittaessa eläimistä näytteitä taudin syyn selvittämiseksi. Jotta tartunta ei leviäisi muihin eläinten pitopaikkoihin, läänineläinlääkäri päättää eläinten siirtorajoituksista ja muista tarvittavista toimista. Tautia todettaessa selvitetään myös, mistä tartunta on voinut pitopaikkaan tulla, ja mihin muualle se on voinut jo levitä. Tässä yhteydessä voidaan ottaa näytteitä myös muiden pitopaikkojen eläimistä. Tautiepäilyn tai todetun tartunnan takia toteutettavista toimenpiteistä on säädetty kansallisessa eläintautilaissa (76/2021).
Tärkein ehkäisykeino on varmistaa, ettei sairaita tai tartuntaa kantavia hevosia tuoda maahan. Lisätietoa eläinten siirtovaatimuksista löytyy sivuiltamme.
Esiintyminen Suomessa ja muualla
Astumatautia ei ole koskaan tavattu Suomessa. Sairautta esiintyy pysyvästi suurimmassa osassa Aasiaa, pohjoisessa ja eteläisessä Afrikassa, Venäjällä, Lähi-idässä ja Etelä-Amerikassa, sekä sporadisesti Kaakkois-Euroopassa.