Hevosinfluenssa

Hevosinfluenssan aiheuttaja on ortomyksoviruksiin kuuluva influenssa A-virus. Hevosinfluenssavirukset jakaantuvat A1 (H7N7)- ja A2 (H3N8)-alatyyppeihin ja A2 edelleen niin kutsuttuihin eurooppalaiseen ja amerikkalaiseen linjaan, jälkimmäisen ollessa hallitsevana viime vuosien epidemioissa.

Oireet

Hevosinfluenssa on helposti leviävä, ajoittain epidemioita aiheuttava hevosten virustauti. Rokottamattomilla hevosilla oireina on korkea kuume, kuiva yskä sekä sierainvuoto, joka on alkuvaiheessa vetistä ja kirkasta, myöhemmin keltaista ja paksua. Rokotetut hevoset voivat myös sairastua, mutta niillä oireet ovat yleensä lievemmät. Kuume voi kestää 4–5 päivää, yskiminen voi jatkua jopa 3 viikon ajan. Hevosinfluenssa voidaan usein erottaa muista hengitystievirooseista tyypillisten oireiden ja nopean leviämisen perusteella. Tauti paranee yleensä parin viikon kuluessa, jos jälkitauteja (bakteeritulehdus) ei kehity.

Taudin määritys ja näytteenotto

Hevosen sairastuminen virustautiin voidaan todeta joko osoittamalla taudinaiheuttaja tai sen aiheuttama vasta-ainetason nousu. Hevosinfluenssavirus osoitetaan joko RT-PCR-menetelmällä tai perinteisellä soluviljelmäeristyksellä kananmunissa sierainlima- tai keuhkohuuhtelunestenäytteestä. Näytteet tulisi ottaa ensimmäisten sairauspäivien aikana, jolloin virus on varmimmin todettavissa. Vasta-aineet tutkitaan pariveriseeruminäytteistä.

Näytteenottotikulla tai kuivalla topsytikulla (3 kappaletta) otetut pyyhkäisynäytteet tai huuhtelunesteet lähetetään laboratorioon virusnäytteille tarkoitetussa kuljetusputkessa (esimerkiksi UTM-RT tai Virocult) tai tyhjässä näyteputkessa (esimerkiksi seerumiputki tai maitoputki). Tikkuja tulee olla 3 kappaletta/hevonen, jotta näytettä riittää kaikkiin testeihin. Bakteriologisille näytteille tarkoitettuja kuljetuselatusaineita ei tule käyttää virusnäytteiden lähetykseen.

Jos halutaan todeta viruksen aiheuttama vasta-ainetason nousu, tulee hevosesta ottaa kaksi seeruminäytettä. Ensimmäinen näyte otetaan sairauden akuutissa vaiheessa ja toinen näyte noin kaksi - kolme viikkoa myöhemmin.

Näytteiden lähetteeseen taustatietokohtaan toivotaan, että lähettäjä kuvaa oireet, niiden keston sekä antaa tiedot hevosen rokotushistoriasta.

Kaikki näytteet tulee lähettää mielellään kylmäkuljetuksena laboratorioon mahdollisimman nopeasti näytteiden ottamisen jälkeen.

Leviäminen

Hevosinfluenssa leviää rokottamattomien hevosten joukossa nopeasti. Sen itämisaika on lyhyt: 24–48 tuntia. Virusta erittyy hengitystie-eritteisiin jo taudin itämisaikana ja eritys voi jatkua 7–10 päivää oireiden alkamisen jälkeen. Rokotetut hevoset voivat myös sairastua, mutta niillä oireet ovat yleensä lievemmät ja viruseritys lyhytaikaista. Virus leviää pääasiassa pisaratartuntana, mutta voi levitä myös sierainliman likaamien käsien, vaatteiden tai tavaroiden välityksellä, joten hyvästä hygieniasta huolehtiminen on tärkeää erityisesti siirryttäessä tallilta toiselle.

Ehkäisy

Hevosten säännöllisellä rokottamisella ja sairaiden yksilöiden eristämisellä voidaan tehokkaasti rajoittaa taudin leviämistä.

Rokotteiden antama suoja hevosinfluenssaa vastaan on lyhytaikainen. On usein tarpeen rokottaa hevoset lyhyin väliajoin (4–6 kuukautta) suojan ylläpitämiseksi. Rokotetussa hevospopulaatiossa osa hevosista ei silti muodosta tehokasta immuunivastetta. Nämä hevoset saattavat toimia infektiolähteinä muille alttiille hevosille.

Hevosinfluenssa on luokiteltu kansallisessa lainsäädännössä muuksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi (kuukausittain ilmoitettava, MMMa 325/2021). Kyseessä ei kuitenkaan ole lainsäädännön perusteella vastustettava eläintauti, joten sen toteaminen ei johda eläinten siirtorajoituksiin tai muihin toimenpiteisiin eläintenpitopaikassa.

Esiintyminen Suomessa ja muualla

Viime vuosina A1-alatyypin (H7N7) aiheuttamia epidemioita ei ole todettu maailmalla. Sen sijaan A2–viruksen (H3N8) aiheuttamia hevosinfluenssaepidemioita on todettu useissa maissa. Viime vuosina lähes kaikki epidemiat on aiheuttanut niin sanottu amerikkalaisen linjan virus. Suomessa viimeisin hevosinfluenssaepidemia oli talvella 2008 ja sitä edelliset keväällä 2007 ja talvella 2004.

 
Sivu on viimeksi päivitetty 5.1.2024