Räkätauti (malleus, glanders, Rotz) on Burkholderia mallei -bakteerin aiheuttama hevosten, muulien ja aasien tauti, joka voi tarttua myös muihin eläimiin, esimerkiksi kameleihin ja lihansyöjiin kuten kissaeläimiin, susiin ja koiriin. Hevoset saavat tartunnan yleensä kontaktissa sairaaseen eläimeen, saastuneen ravinnon tai veden välityksellä, tai hengitysteiden kautta. Lihansyöjiin räkätauti tarttuu tyypillisimmin tautiin kuolleen eläimen lihasta. Myös ihminen voi saada tartunnan kontaktissa sairaaseen eläimeen tai sairastuneen eläimen eritteiden saastuttamaan materiaaliin, mutta kovin herkästi tauti ei ihmiseen tartu.
Oireet
Hevosissa taudinkuva on yleensä krooninen, ja oireina esiintyy mm. kuumetta, hengitystieoireita, tulehduspesäkkeitä ja haavaumia ylemmissä hengitysteissä ja sierainonteloissa, suurentuneet ja kovettuneet leuanväli-imusolmukkeet sekä pahanhajuista sierainvuotoa. Hengitystieoireet pahenevat, kun tauti etenee paiseiseksi keuhkokuumeeksi. Bakteerien levitessä elimistöön imusolmukkeisiin syntyy paiseita, jotka puhkeavat ja vuotavat märkää. Taudin ihomuodossa (”farcy”) ihon imusuonistoon kehittyy pieniä paiseita, erityisesti jalkoihin, rintakehän alueelle ja mahan alle. Paiseiden puhjetessa niistä vuotaa paksua mätää. Haavaumien ja paiseiden parantuessa niistä muodostuu tähtimäisiä arpia.
Hevonen voi sairastaa tautia jopa vuosien ajan, aiheuttaen suuren tartuntariskin muille hevosille ja eläimille. Tauti voi olla hevosella myös hyvin vähäoireinen, tai täysin oireeton.
Aaseissa ja muuleissa taudinkuva on yleensä akuutti, ja johtaa nopeasti keuhkokuumeeseen ja kuolemaan.
Ihmisellä taudinkuva vaihtelee paikallisesta märkäpesäkkeestä vakavaan yleisinfektioon, joka voi ilman hoitoa johtaa kuolemaan.
Taudin määritys ja näytteenotto
Tauti todetaan esitietojen, oireiden ja laboratoriotutkimusten avulla. Taudin harvinaisuuden vuoksi tutkimuksia räkätaudin varalta tehdään Suomessa lähes yksinomaan vientien ja tuontien yhteydessä, osoittamaan ettei hevosella ole tartuntaa. Eläinlääkäri ottaa tutkimusta varten hevosesta verinäytteen, josta osoitetaan laboratoriotutkimuksessa bakteerivasta-aineita. Tautia epäiltäessä näytteiden ottaminen taudin varalta tehdään Ruokaviraston antamien ohjeiden mukaisesti.
Leviäminen
Tyypillisessä kroonisessa tautimuodossa hevonen levittää tartuntaa sierain- ja märkävuodon kautta, joka saastuttaa hevosen ympäristöä. Burkholderia mallei -bakteeri ei pääsääntöisesti säily ympäristössä kovinkaan hyvin, mutta lämpimissä ja kosteissa oloissa se voi säilyä joitakin kuukausia.
Altistumisen ja oireiden alkamisen välinen aika vaihtelee muutamista päivistä kuukausiin, riippuen mm. siitä, miten suurelle bakteerimäärälle hevonen on altistunut.
Vastustaminen ja ehkäisy
Räkätauti (Burkholderia mallei) hevosissa, vuohissa ja kamelieläimissä luokitellaan EU-lainsäädännössä A-luokan eläintaudiksi (2018/1882). Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee räkätautia näissä eläimissä, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille välittömästi. Virkaeläinlääkäri tekee eläinten pitopaikassa tarkastuksen, antaa menettelyohjeet, ja ottaa tarvittaessa eläimistä näytteitä taudin syyn selvittämiseksi.
Jotta tartunta ei leviäisi muihin eläinten pitopaikkoihin, läänineläinlääkäri päättää eläinten siirtorajoituksista ja muista tarvittavista toimista. Jos tilalla todetaan räkätautia, Ruokavirasto määrää eläinten lopetuksista, niiden ruhojen hävityksistä ja tilojen desinfioinnista. Hevosten osalta vähintään tartuntaa kantavat hevoset määrätään lopetettavaksi, muut hevoset voidaan määrätä karanteeniin, kunnes ne on tutkimuksin todettu tartunnasta vapaaksi. Jos tartuntaa todetaan vuohissa tai kamelieläimissä, määrätään pitopaikan kaikki näihin eläinlajeihin kuuluvat eläimet lopetettavaksi. Tautia todettaessa selvitetään myös, mistä tartunta on voinut pitopaikkaan tulla, ja mihin muualle se on voinut jo levitä. Tässä yhteydessä voidaan ottaa näytteitä myös muiden pitopaikkojen eläimistä. Tautiepäilyn tai todetun tartunnan takia toteutettavista toimenpiteistä on säädetty eläinterveyssäännöstössä EU 2016/429 ja asetuksessa EU 2020/687, sekä kansallisessa eläintautilaissa 76/2021. Ruokavirasto tekee säädösten perusteella päätökset tarvittavista toimista. Rokottaminen tautia vastaan on Suomessa kielletty (MMMa 628/2023).
Tärkeintä räkätaudin ehkäisyssä on varmistaa, ettei sairaita tai tartuntaa kantavia hevosia tuoda maahan. Koska hevosten matkustaminen on maailmanlaajuisesti lisääntynyt runsaasti viime aikoina, riski räkätaudin leviämiselle uusille alueille tautia kantavien hevosten mukana on lisääntynyt. Räkätautia pidetäänkin niin sanotusti uudelleen ilmaantuvana tautina (re-emerging). Lisätietoa eläinten siirtovaatimuksista löytyy sivuiltamme.
Esiintyminen Suomessa ja muualla
Räkätautia on viimeksi tavattu Suomessa vuonna 1942, ja muualla Euroopassakin räkätauti on erittäin harvinainen. Pohjois-Amerikka ja Australia ovat taudista vapaita. Tautia esiintyy endeemisenä Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä sekä Keski- ja Etelä-Amerikassa.