Virusarteriitti (Equine Viral Arteritis, EVA) on hevoseläinten tarttuva tauti, jonka aiheuttaja on Nidovirales-lahkon Arteriviruksiin kuuluva hevoseläinten arteriittivirus (Equine Arteritis Virus, EAV). Kyseessä on lakisääteisesti ilmoitettava eläintauti, eläinlääkärin on ilmoitettava tapaukset kuukausittain aluehallintovirastoon.
Oireet
Virusarteriittitartunnat ovat usein oireettomia. Itämisaika on vaihteleva (3–14 vuorokautta). Jos tartunnan saanut hevonen saa oireita, niitä voivat olla mm. kuume, väsymys, turvotukset, ruokahaluttomuus ja silmän sidekalvon tulehdus. Pikkuvarsat voivat sairastua vakavin hengitystieoirein ja lisäksi niillä voi esiintyä suolisto-oireita. Virusarteriitti aiheuttaa luomisia tiineillä tammoilla ja sairaina syntyneitä varsoja. Sukukypsyyden saavuttaneet oriit voivat jäädä arteriittiviruksen kantajiksi ja erittää virusta spermaan pitkiä aikoja, jopa lopun elämäänsä, vaikka ovat muutoin oireettomia.
Oireiden perusteella arteriittivirusinfektiota ei voi erottaa muista hengitystie- tai yleisoireita aiheuttavista taudeista kuten hevosinfluenssasta, hevosen herpesvirustartunnoista (EHV-1, 4), näivetystaudista tai streptokokkitartunnoista. Taudin varmistamiseen tarvitaan laboratoriotutkimus.
Taudin määritys ja näytteenotto
Hevosen sairastuminen virusarteriittiin voidaan todeta osoittamalla taudinaiheuttaja kudosnäytteestä tai viruksen aiheuttama vasta-ainetason nousu pariseeruminäytteissä. Viruksen kantajaoriit voidaan todeta seerumista tehtävällä vasta-ainetutkimuksella ja osoittamalla virus spermanäytteestä.
Arteriittiviruksen osoitus sieraimista tai silmän sidekalvolta otetusta sivelynäytteestä, luodusta sikiöstä tai spermanäytteestä tehdään RT-PCR -menetelmällä tai eristämällä virus soluviljelmässä. Akuutin taudin määritystä varten näyte tulisi ottaa ensimmäisten sairauspäivien aikana, jolloin virus on varmimmin todettavissa. Vasta-ainetason nousu selvitetään serologisella tutkimuksella. Taudin määritystä varten tarkoitetuista pariseeruminäytteistä ensimmäinen näyte tulisi ottaa mahdollisimman varhain taudin akuutissa vaiheessa ja toinen 2–3 viikkoa myöhemmin. Taudin kantaoriiden tutkimiseen serologisesti tarvitaan vain yksi seerumiverinäyte.
Näytteenottotikulla (1–3 kappaletta/hevonen) otetut sivelynäytteet lähetetään laboratorioon virusnäytteille tarkoitetussa kuljetusputkessa (esimerkiksi UTM-RT tai Virocult) tai näyteputkessa (esimerkiksi seerumiputki tai maitoputki). Bakteriologisille näytteille tarkoitettuja kuljetuselatusaineita ei voi käyttää virusnäytteiden lähetykseen.
Luotu sikiö lähetetään tutkimuksiin kokonaisena sikiökalvojen ja istukan kera. Sperman tutkimiseen tarvitaan edustava näyte (10–20 ml) ejakulaatin siittiörikkaasta osasta. Spermanäyte tulee säilyttää näytteenoton jälkeen kylmässä ja lähettää Ruokavirastoon mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen. Viruseristykseen soluviljelmässä lähetettävien spermanäytteiden lähettämisestä tulee sopia erikseen laboratorion kanssa.
Serologiseen tutkimukseen lähetetään seerumi- tai kokoverinäyte (10 ml putki). Kokoverinäyte ei saa jäätyä lähetyksen aikana.
Lähettäjän toivotaan kuvaavan lähetteen taustatietokohtaan hevosella todetut oireet, niiden keston sekä tiedot hevosen rokotushistoriasta.
Leviäminen
Oriit voivat jäädä arteriittiviruksen kantajiksi ja erittää virusta spermaan pitkiä aikoja, jopa lopun elämäänsä. Kantajaoriit levittävät tartuntaa astutuksessa tai keinosiemennyksessä. Pääasiallinen leviämistapa on kuitenkin pisaratartunta akuutisti infektoituneesta hevosesta: esimerkiksi tamma, joka saa tartunnan kantajaoriilta, levittää tartuntaa tehokkaasti edelleen siittolassa kaikissa eritteissään. Virus voi levitä istukan kautta sikiöön johtaen aborttiin tai synnynnäisesti infektoituneeseen varsaan. Myös abortoitunut sikiö voi olla tartunnan lähteenä tallin muille hevosille. Epäsuorat tartunnat esineiden ja ihmisten välityksellä ovat harvinaisia, mutta mahdollisia.
Siitosoriiden virusarteriittitutkimukset
Hyväksytyillä oriasemilla käytettävien siitosoriiden tutkimukset virusarteriitin varalta ovat Suomessa pakollisia. Tästä säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (329/2021) kotimaan kauppaan kerättävän sperman osalta ja EU:n komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2020/686 EU:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kerättävän sperman osalta. Sisämarkkinakaupassa (EU:n jäsenvaltiosta toiseen) myytävän sperman kauppaa varten luovuttajaori on tutkittava negatiivisin tuloksin. Ainoastaan kotimaan kaupassa oriilta ei edellytetä negatiivista tutkimustulosta. Tammanomistajan kannattaa kuitenkin edellyttää oriilta aina negatiivista tutkimustulosta, vaikka kotimaan kauppaan kerättävän sperman osalta lainsäädäntö ei sitä edellytäkään. Virusarteriittitartunnan leviäminen siittolassa, jossa on myös tiineitä tammoja, voi aiheuttaa isoja tappioita.
Tutkimukset
Sisämarkkinakauppaa varten tutkitaan veri- tai seeruminäyte virusarteriitin vasta-aineiden varalta seroneutralisaatiokokeella ja, jollei tulos ei ole kielteinen, myös spermanäyte, josta tehdään viruksen osoittamistesti PCR -menetelmällä (ensisijainen testi) tai viruksen eristäminen soluviljelmässä.
Kotimaan kauppaa varten tutkitaan veri- tai seeruminäyte virusarteriitin vasta-aineiden varalta. Jos tulos ei ole kielteinen suositellaan tutkittavaksi myös spermanäyte, josta tehdään viruksen osoittamistesti PCR -menetelmällä (ensisijainen testi) tai viruksen eristäminen soluviljelmässä.
On havaittu, että hevosen saama herpesvirusrokotus, erityisesti toistuvat rokotukset, voi häiritä tutkimustuloksen saamista vasta-ainetestissä. Näissä tapauksissa oriin tulos voidaan saada vain tutkimalla spermanäyte.
Vastustaminen ja ehkäisy
Virusarteriitti luokitellaan EU-lainsäädännön mukaan D-luokan eläintaudiksi (EU 2018/1882). Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee virusarteriittia, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille mahdollisimman pian. Tauti ei kuitenkaan ole lainsäädännön perusteella vastustettava eläintauti, joten sen toteaminen ei johda eläinten siirtorajoituksiin tai muihin toimenpiteisiin tilalla.
Suomessa ei ole saatavilla rokotetta virusarteriittitartuntaa vastaan.
Tartuntataudin ehkäisyyn kannattaa kiinnittää huomiota, koska sairastumiset aiheuttavat aina lisätyötä ja hevosen ”pakkolepoa”. Tallilla on hyvä olla erillinen karanteenitila, johon uudet hevoset sijoitetaan muutamaksi ensimmäiseksi viikoksi. Kantavien tammojen kontaktit vieraisiin hevosiin ja erityisesti kisoissa käyviin kilpahevosiin ja nuoriin hevosiin on pyrittävä minimoimaan. Suuri eläinmäärä samassa tilassa lisää sairastumisia, jos virustartunta pääsee talliin. Tämän vuoksi ison tallin jakaminen pienempiin yksikköihin olisi edullista. Myös ihmiset voivat kuljettaa viruksia mukanaan, joten käsien pesu on tärkeää ja tallivierailuille pitäisi aina olla eri vaatteet, joilla ei mennä omaan talliin.
Jos hevosen epäillään sairastuneen tautiin, joka voi levitä muihin hevosiin, on sen eristäminen tärkeää. Sairaille hevosille olisi hyvä olla eri hoitaja kuin terveille. Jos samat ihmiset hoitavat sekä sairaita että terveitä hevosia, tulee terveet hevoset hoitaa mahdollisuuksien mukaan ennen sairaita. Ellei tämäkään ole mahdollista, tulee huolehtia käsien ja hoitotarvikkeiden pesusta sekä vaatteiden vaihdosta.
Kaikki hengityssairauksia aiheuttavat virukset, myös yleensä lieväoireisina esiintyvät, voivat olla hengenvaarallisia pikkuvarsoille, jotka eivät ole saaneet riittävästi hyvälaatuista ternimaitoa. Näiden varsojen suojaaminen tartunnoilta hyvillä hygieniakäytännöillä on erittäin tärkeää.
Esiintyminen Suomessa ja muualla
Virusarteriittia on todettu useissa maissa Euroopassa ja Amerikassa, myös Suomessa. Taudin merkiitys hevostaloudelle on kasvanut hevosten lisääntyneen liikkumisen ja keinosiemennyksen käytön yleistymisen myötä.