(Sleeping Disease SD, Pancreas Disease PD)
SAV (Salmonid Alphavirus) on togaviruksiin kuuluva RNA-virus, josta on todettu kuusi eri alatyyppiä (SAV 1-6). Kaikki alatyypit aiheuttavat Atlantin lohelle PD-taudin, mutta ainoastaan SAV-2 ja SAV-3 on todettu aiheuttavan tautia kirjolohelle. SAV-2 aiheuttaa kirjolohelle SD-taudin.
Oireet
Oireina ovat äkillinen ruokahalun aleneminen ja muusta parvesta poikkeava hidastunut uiminen sekä tummunut väritys. SD-tautia sairastavat kirjolohet voivat ”nukkua” altaan tai kassin pohjalla. SAV-virukset aiheuttavat haimakudoksen kuolion ja voimakkaan lihas- ja sydäntulehduksen. Kalaa avattaessa ruuansulatuskanavan sisältö on tyypillisesti kellertävää limaa. Umpilisäkkeiden välissä sijaitsevassa haimakudoksessa havaitaan tyypillisesti pistemäisiä verenpurkaumia. SD-tauti aiheuttaa kirjolohille jopa noin 20 %:n kuolleisuuden kun taas PD-tauti voi tappaa jopa puolet Atlantin lohista. Akuuttia vaihetta seuraa yleensä krooninen vaihe, jolloin kuolleisuus on matalaa mutta pitkäjaksoisempaa ja sairastuneiden kalojen kasvu hidastunutta. Tappiot eivät liity tiettyyn ikään. Akuutit taudinpurkaukset esiintyvät yleisimmin veden lämpötilan ollessa 8–15 °C ja krooniset alle 8 °C:n lämpötiloissa. Kaikki ikäluokat ovat herkkiä tartunnalle.
Taudin määritys ja näytteenotto
Taudin määritystä varten valitaan ensisijaisesti heikkokuntoisia ja poikkeavasti käyttäytyviä kaloja. Tautia ei voida todeta vain kliinisten oireiden perusteella. Virusnäytteeksi otetaan kalasta pala aivoista, pernasta ja munuaisen etuosasta. Aivojen tilalle voidaan ottaa pala sydämestä. Taudin määritys tehdään osoittamalla virus kalojen elimistä tai kudoksista soluviljelmällä ja varmistamalla viruksen genomi RT-PCR -menetelmällä.
Leviäminen
Virus voi levitä kalasiirtojen, veden ja ihmisen toiminnan mukana. Taudin leviämistapoja tutkitaan edelleen aktiivisesti ja varsinkin veden virtaukset ja lohitäit ovat viimeaikoina saaneet suurta huomiota tartuntaa levittävinä tekijöinä.
Vastustaminen ja ehkäisy
Lohikalojen alfavirustartunnat on luokiteltu kansallisessa lainsäädännössä muuksi torjuttavaksi eläintaudiksi (MMMa 325/2021). Taudille herkkiä lajeja ovat lohi, taimen ja kirjolohi ((EU) 2021/260). Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee tautia, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille mahdollisimman pian.
Taudille ei löydy hoitoa, joten tartunnan saamisen välttäminen on ainoa tapa estää taudin aiheuttamia tappioita. Taudin varhainen toteaminen laitoksella on hyvin tärkeää, jotta tartunnan leviämistä muihin laitoksiin voidaan estää.
Seuranta
SAV-virusten esiintymistä seurataan riskiperusteisesti sisävesialueen kalanviljelylaitoksilla.
Siirrettäessä lohikalojen sukusoluja merialueelta tai merikalojen nousualueelta sisämaahan, emokalat on tutkittava SAV:n varalta (MMM 324/2021). Jos pitopaikkaan otetaan luonnonvaraisia kaloja tai näiden sukusoluja esimerkiksi uuden emokalaston perustamista varten, on kalat tai emokalat, joista sukusolut ovat peräisin, suositeltavaa aina tutkituttaa virustautien, ml. SAV-taudin varalta.
Esiintyminen Suomessa ja muualla
Suomen sisävesialueella on virallinen vapaa-asema SAV-tartuntojen osalta. Lohikalojen alfaviruksia ei ole toistaiseksi todettu Suomessa. SAV-tartuntoja esiintyy yleisenä Etelä- ja Keski-Norjassa, Irlannissa ja Skotlannissa.