VHS-taudin (Viral Haemorrhagic Septicaemia) aiheuttaa rhabdovirus. VHS-viruksesta on erotettu useita eri genotyyppejä (I-IV),
Oireet
VHS on ennen kaikkea kirjolohen tauti, mutta myös monet muut lajit voivat sairastua siihen. Akuuttia VHS-tautia sairastava kalan oireita ovat ihon tummuminen, mulkosilmäisyys, apatia ja epänormaali uinti. Silmissä, iholla, ruumiinontelon kalvoilla, lihaksistossa ja sisäelimissä esiinyy usein runsaasti verenvuotoja (katso kuva).
Kuolleisuus vaihtelee suuresti viruskannasta, kalalajista, kalojen koosta ja ympäristöoloista riippuen. Tauti esiintyy tavallisesti 4–14 °C lämpötiloissa. Sairaat kalat erittävät runsaasti virusta.
VHS-taudin oireina nähdään tyypillisesti pistemäisiä verenvuotoja lihaksissa ja sisäelinten pinnoilla.
Taudin määritys ja näytteenotto
Taudin määritystä varten valitaan ensisijaisesti heikkokuntoisia ja poikkeavasti käyttäytyviä kaloja. Tautia ei voida todeta vain kliinisten oireiden perusteella. Virusnäytteeksi otetaan pala kalan aivoista, pernasta ja munuaisen etuosasta. Aivonäytteen sijaan voidaan ottaa pala sydäntä. Taudin määritys tehdään osoittamalla virus kalojen elimistä tai kudoksista soluviljelmällä ja varmistamalla viruksen genomi PCR-menetelmällä.
Leviäminen
Tauti leviää sairaiden kalojen, oireettomien kantajien, desinfioimattoman mädin, veden sekä infektoitujen kalojen kanssa kosketuksissa olleiden välineiden välityksellä.
Vastustaminen ja ennaltaehkäisy
VHS luokitellaan EU-lainsäädännön mukaan C-luokan eläintaudiksi Suomessa esiintyvistä lajeista silakalla, siialla, hauella, turskalla, nahkiaisella, kirjolohella, kampelalla, lohella, taimenella, harmaanieriällä, kilohaililla ja harjuksella (EU 2018/1882). Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee kaloissa VHS-tautia, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille mahdollisimman pian.
Tautiin ei ole saatavilla lääkettä tai toimivaa rokotetta. Hyvät kalankasvatusolosuhteet lieventävät taudinkuvaa.
VHS voi levitä esimerkiksi elävien kalojen, mädin, maidin sekä perkaamattoman kalan ja desinfioimattoman välineistön ja kuljetuskaluston välityksellä.
Seuranta
VHS-taudin esiintymistä seurataan kalanviljelylaitoksilla riskiperusteisen seurantaohjelman mukaisesti, säännöllisesti tehtävien kunnaneläinlääkärin tarkastuskäyntien ja näytteenottojen avulla.
Siirrettäessä mätiä ja maitia meri- ja nousualueilta sisämaahan, on kalat tutkittava virustautien varalta. Jos pitopaikkaan otetaan luonnonvaraisia kaloja tai näiden sukusoluja esimerkiksi uuden emokalaston perustamista varten, on kalat tai emokalat, joista sukusolut ovat peräisin, suositeltavaa aina tutkituttaa virustautien, ml. IHN-taudin varalta.
Esiintyminen Suomessa ja muualla
Koko Suomen alueella on EU:n hyväksymä VHS tautivapaa asema.
VHS-tautia on esiintynyt Suomessa Ahvenanmaalla, Pyhtäällä ja Pyhämaalla 2000-luvun alussa. Ensimmäinen tartunta todettiin Ahvenanmaalla vuonna 2000 ja viimeisin (myös Ahvenanmaalla) vuonna 2012. Ahvenanmaan VHS-vapaa asema palautui lokakuussa 2022. Uusikaupunki-Pyhäranta-Rauma-alueelta rajoitukset saatiin poistettua kesällä 2011. Pyhtään alue on ollut VHS-vapaa kesästä 2008.
Suomessa on löydetty VHS myös silakoista ja nahkiaisesta. Niistä eristetyt viruskannat ovat genotyypiltään GII, joka poikkeaa kirjolohista eristetystä genotyypistä Id. GII genotyyppi ei tartuntakokeissa ole aiheuttanut tautia kirjolohissa. VHS -tautia esiintyy Manner-Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa.