Lammas- ja vuohirokko ovat lammasrokkoviruksen (sheeppox virus, SPPV) ja vuohirokkoviruksen (goatpox virus, GTPV) aiheuttamia virustauteja. Virukset kuuluvat Capripoxvirus-sukuun ja poxvirusten heimoon. Samaan sukuun kuuluu myös nautojen Lumpy skin –tautivirus. Lammas- ja vuohirokkovirusten kyky aiheuttaa tautia vaihtelee ja useimmat kannoista aiheuttavat vakavia oireita joko lampaille tai vuohille, mutta osa viruksista aiheuttaa oireita yhtälailla lampaissa kuin vuohissakin. Eurooppalaiset lammas- ja vuohirodut ovat herkempiä lammas- tai vuohirokolle kuin afrikkalaiset ja aasialaiset rodut.
Lammas- ja vuohirokolle ovat ominaisia iholle levinneet kyhmyt ja jopa 100 % kuolleisuus täysin herkillä lammas- ja vuohiroduilla.
Lammas- ja vuohirokko eivät tartu ihmiseen.
Oireet
Itämisaika on 4–14 vuorokautta. Ensimmäiseksi havaitaan sierain- ja silmävuoto, kuume (+40-42 ºC), hengitysvaikeudet, depressio ja ruokahaluttomuus. Ihomuutokset huomataan helpoimmin naaman, huulten, sierainten ja silmäluomien iholla ja ne alkavat kehittyä kuumeen noustessa. Ihomuutokset alkavat pieninä pyöreinä punottavina täplinä (makula), joista kehittyy n. 0,5-1 cm kokoisia kovia paukamia (papula). Papulat voivat kehittyä nestetäyteisiksi tai märkäisiksi. Taudin edetessä ne haavautuvat ja rupeutuvat. Ihomuutoksia voi olla kaikkialla, mutta ne näkyvät selvimmin vähäkarvaisilla alueilla ja utareessa. Haavautuneita muutoksia esiintyy suun ja sierainten limakalvoilla ja ruuansulatuskanavassa ja hengitysteissä. Vakavissa tapauksissa eläimelle voi tulla keuhkokuume, utare voi turvota ja eläin voi abortoida. Sairastuvuus ja kuolleisuus riippuvat eläimen rodusta, iästä, vastustuskyvystä ja siitä, kuinka ärhäkkä virus on liikkeellä. Viruksen levitessä uusille alueille jopa 70-90 % eläimistä voi sairastua ja kuolleisuus voi kohota 50 %:iin. Karitsoiden ja kilien kuolleisuus voi olla 100 %. Taudista selvinneet eläimet toipuvat 3-4 viikossa, mutta niille jää pysyvät arvet nahkaan.
Taudin määritys ja näytteenotto
Tauti varmistetaan laboratoriotutkimuksilla ja näytteiden ottaminen taudin varalta tehdään Ruokaviraston antamien ohjeiden mukaisesti.
Leviäminen
Oireilevat eläimet erittävät virusta syljessä, sekä sierain- ja silmävuodossa. Virusta on runsaasti myös ihomuutoksissa ja ruvissa. Virus tarttuu pisara/aerosolitartuntana oireilevan eläimen yskiessä, pärskiessä ja hengittäessä virusta ympäristöönsä. Tartunta tapahtuu pääasiassa hengitysteitse, mutta myös suun tai ihonaarmujen kautta. Lammas- ja vuohirokko leviävät pääasiassa suorassa kontaktissa eläinten välillä. Virus voi kuitenkin levitä myös epäsuorasti välillisen kontaktin kautta, saastuneiden tuotteiden tai välineiden, kuten villan ja keritsemiseen käytettävien välineiden välityksellä. Myös pistokärpästen (Stomoxys calcitrans) on todettu levittävän lammas- ja vuohirokkoviruksia mekaanisesti eläimestä toiseen.
Vastustaminen ja ehkäisy
Lammas- ja vuohirokko luokitellaan EU-lainsäädännön mukaan A-luokan eläintaudiksi lampailla ja vuohilla (EU 2018/1882). Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee lammas- tai vuohirokkoa, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille välittömästi. Virkaeläinlääkäri tekee eläinten pitopaikassa tarkastuksen, antaa menettelyohjeet, ja ottaa tarvittaessa eläimistä näytteitä taudin syyn selvittämiseksi.
Jotta tartunta ei leviäisi muihin eläinten pitopaikkoihin, läänineläinlääkäri päättää eläinten siirtorajoituksista ja muista tarvittavista toimista. Jos tilalla todetaan lammas- tai vuohirokkoa, Ruokavirasto määrää pitopaikan lampaat ja vuohet lopetettavaksi, ruhot hävitettäväksi ja tilat desinfioitavaksi. Taudin leviämistä muihin pitopaikkoihin ehkäistään myös perustamalla tartuntapitopaikan ympärille rajoitusvyöhyke, jonka alueella eläinten ja niistä saatavien tuotteiden siirtoja rajoitetaan. Tautia todettaessa selvitetään myös, mistä tartunta on voinut tulla pitopaikkaan, ja mihin muualle se on voinut jo levitä. Tässä yhteydessä voidaan ottaa näytteitä myös muiden pitopaikkojen eläimistä. Tautiepäilyn tai todetun tartunnan takia toteutettavista toimenpiteistä on säädetty eläinterveyssäännöstössä EU 2016/429 ja asetuksessa EU 2020/687, sekä kansallisessa eläintautilaissa 76/2021. Ruokavirasto tekee säädösten perusteella päätökset tarvittavista toimista.
Jo puhjenneeseen lammas- ja vuohirokkoon ei ole hoitoa ja siksi sen varhainen toteaminen, ja leviämisen tehokas estäminen on tärkeää. Lisäksi taudin esiintyminen Suomessa vahingoittaisi koko maan eläintuotantoa, koska vaikutukset voivat ulottua laajalle. Todettu tartunta voi keskeyttää monien elintarvikkeiden viennin. Taudin nopea havaitseminen ja tartunnan saaneiden katraiden välitön hävittäminen minimoivat taudin aiheuttamat tappiot ja vastustamisesta aiheutuvat kustannukset.
Hyvä tautisuojaus eläinten pitopaikoissa sekä ulkomaisten maatilavierailujen jälkeisen karenssiajan noudattaminen ennen eläintiloille menemistä ovat avainasemassa taudin torjunnassa. Myös eläinten tai elintarvikkeiden maahantuonnissa on tärkeää noudattaa lainsäädännön asettamia ehtoja. Tautia vastustetaan tehokkaimmin varmistamalla, ettei tartuntaa kantavia eläimiä tai viruksella mahdollisesti saastuneita tuotteita tuoda Suomeen. Lisätietoa eläinten siirtovaatimuksista löytyy sivuiltamme.
Seuranta
Lammas- ja vuohirokon esiintymistä eri eläimissä ei Suomessa seurata säännöllisin näytteenotoin, mutta kaikki taudin oireisiin viittaavat tautiepäilyt tutkitaan tartunnan poissulkemiseksi.
Esiintyminen
Lammas- ja vuohirokkoa ei ole koskaan todettu Suomessa.
Lammas- ja vuohirokkoa esiintyy kotoperäisenä esim. Afrikan maissa sekä Lähi-Idän alueella ja useissa Aasian maissa sekä Venäjällä. Tauti on 2010-luvulla aiheuttanut taudinpurkauksia myös Kreikassa ja Bulgariassa. Syksyllä 2022 tautitapauksia todettiin Espanjassa.