Salmonella on maailmalla yleinen ruokamyrkytysten aiheuttaja ihmisellä, mutta se voi myös tarttua koiraan tai kissaan. Etenkin lemmikilleen raakaa lihaa syöttävän tai ulkona vapaana liikkuvan lemmikin omistajan on syytä pitää salmonellabakteeritartunnan riski mielessä. Myös lemmikkeinä pidettävät matelijat (liskot, käärmeet, kilpikonnat) kantavat usein oireettomana suolistossaan salmonellabakteereja, mikä pitää muistaa ottaa huomioon näitä eläimiä käsitellessä.
Oireet
Salmonellatartunnan oireet vaihtelevat yksilön ja bakteerin serotyypin mukaan. Useimmiten tulehdus ja oireet rajoittuvat ruoansulatuskanavaan; eläimellä on vakavuudeltaan vaihtelevaa ripulia, jonka seassa voi olla verta. Oireina voivat lisäksi olla kuume, pahoinvointi, syömättömyys ja vatsakivut. Ripulin ja/tai oksentelun seurauksena lemmikki voi kuivua ja laihtua. Salmonellatartuntaa ei voi oireiden perusteella erottaa muista ripulin aiheuttajista.
Vakavissa tapauksissa bakteeri voi päästä suoliston limakalvon läpi verenkiertoon, jolloin eläin voi saada verenmyrkytyksen. Tiineyden aikaisen tartunnan seurauksena voivat olla sikiöiden abortoituminen tai heikkona syntyneitä pentuja.
Koira tai kissa voi jatkaa bakteerien eritystä useiden viikkojen ajan tartunnan jälkeen, vaikka oireilu olisikin jo loppunut. Joskus eritys voi kestää jopa kuukausia. Bakteeri voi myös jäädä lepotilaan esimerkiksi suoliston imusolmukkeisiin, maksaan tai pernaan. Tämä voi aiheuttaa tartunnan uudelleenaktivoitumisen esimerkiksi stressin seurauksena.
Taudin määritys ja näytteenotto
Salmonellatartunnat diagnosoidaan ensisijaisesti ulostenäytteestä tehtävällä bakteeriviljelyllä. Verenmyrkytysepäilytapauksissa tehdään veriviljely. Näytteeksi tulisi ensisijaisesti ottaa ripuliulostetta. Mikäli halutaan seurata mahdollista oireetonta pitkäaikaiseritystä, suositellaan useamman päivän ulostenäytteen ottoa, sillä bakteerin erittyminen ulosteeseen vaihtelee. Negatiivinen näytetulos ei koskaan täysin sulje pois salmonellatartunnan mahdollisuutta.
Leviäminen
Salmonella kuuluu niin kutsuttuihin suolistobakteereihin ja on ensisijaisesti suolisto-oireita aiheuttava bakteeri. Tartunta voi olla oireellinen tai oireeton ja leviää ulosteen välityksellä joko suoran tai välillisen kontaktin kautta. Tartunta saadaan, kun salmonellaa sisältävää ulostetta päätyy suun kautta ruoansulatuskanavaan. Koira voi saada tartunnan esimerkiksi ympäristöstä, alikypsennetystä ruoasta, salmonellalla saastuneesta vedestä tai tartuntaa kantavalta ihmiseltä. Kansainvälisessä kirjallisuudessa melko usein mainittu tartunnan lähde on raakaruokavalmisteet.
Vapaasti ulkoilevat kissat ovat sisäkissoja suuremmassa riskissä saada salmonellatartunta, sillä niiden pyydystämillä varpuslinnuilla salmonella on melko tavallinen. Niin elävät kuin kuolleetkin linnut, sekä lintujen ulosteet voivat toimia salmonellatartunnan lähteenä.
Tarttuminen ihmiseen
Salmonella voi tarttua lemmikistä ihmiseen. On hyvä pitää mielessä, että monet lemmikit nuolevat takapuoltaan tiheään, jolloin ulostebakteereita päätyy myös lemmikin kuonoon, suuhun ja turkkiin. Salmonellatartunta ei vaadi näkyvän ulosteen päätymistä suuhun, sillä vain muutaman bakteerin pääsy suun kautta ruoansulatuskanavaan riittää. Tartunnan jälkeen ihmisellä tyypilliset oireet ovat ripuli ja kuume, jotka alkavat noin 6–72 tunnin kuluessa. Perusterveelle aikuiselle tauti on harvoin vaarallinen, mutta kuten eläimetkin, myös ihminen voi erittää bakteeria pitkiäkin aikoja ja näin altistaa muita tartunnalle. Lisää tietoa ihmisen salmonellatartunnasta saat THL:n sivuilta. Salmonellatartunnan saanut ihminen voi tartuttaa bakteerin myös lemmikkiin, esimerkiksi mikäli käsiä ei pestä riittävän hyvin vessassa käynnin jälkeen.
Ehkäisy ja hoito
Salmonellatartuntaa voi ehkäistä tehokkaasti pitämällä huolta hyvästä käsi- ja keittiöhygieniasta ja kypsentämällä etenkin siipikarjan liha kunnolla. Lemmikin kanssa ulkona liikkuessa lintujen raatoja ja jätöksiä on syytä välttää, mikäli mahdollista.
Useimmiten salmonellaa sairastava koira tai kissa ei tarvitse muuta kuin tukihoitoa. Vakavissa yleistulehduksissa eläinlääkäri määrää hoitoon sopivan antibiootin. Rutiinisti antibioottihoitoa ei suositella myös sen aiheuttaman ripuliriskin vuoksi.
Mikäli lemmikilläsi on todettu salmonellatartunta, käsihygieniasta on syytä pitää erityistä huolta. Kädet tulisi pestä perusteellisesti aina eläimen käsittelyn jälkeen tai kun sen jätöksiä (uloste, oksennus) kerätään. Kun eläimen kanssa käydään ulkoilemassa, sen jätökset tulee kerätä, jotta muut lemmikit eivät altistu bakteerille ja ympäristöön ei turhaan päädy bakteeria. Muista pestä kädet myös lenkin jälkeen. Lemmikin ruokakupit tulisi aina pestä eri tiskiharjalla kuin muun perheen tiskit. Salmonellabakteeri kuolee useimpien tiskikoneiden korkeamman lämpötilan ohjelmassa (>60 °C), kun samalla käytetään tiskikonepesuainetta.
Mikäli perheessä on lapsia tai kehon puolustusjärjestelmän vajavuudesta kärsiviä henkilöitä he voivat olla alttiimpia tartunnalle. Salmonellaa kantavan eläimen ei suositella nukkuvan samassa sängyssä lapsen kanssa. Eläimen ei myöskään saisi antaa nuolla ketään, kun se kantaa salmonellabakteeria.
Esiintyminen Suomessa ja muualla
Salmonella on maailmalla melko harvinainen lemmikkien ripulin aiheuttaja. Suomessa tautitapauksia löydetään koirilla ja kissoilla muutamia vuodessa. Suomessa yleisin pieneläimistä eristetty salmonellan serotyyppi on Typhimurium, mutta vaihteleva kirjo muitakin tavataan. Typhimurium on myös ihmisillä yleisimpiä salmonellan serotyyppejä Suomessa. Serotyypin avulla pystytään usein arvioimaan tartunnan mahdollista lähdettä (esimerkiksi ruoka/rehu vai pikkulintu tai kenties omistaja). Lemmikin omistajan on syytä tiedostaa, että Suomessa salmonellaa esiintyy hyvin vähän ja ruokaketjussa sitä valvotaan niin viranomaisten kuin elinkeinonkin toimesta.
Lähteet:
Marks S, Rankin S, Byrne B, Weese S. Enteropathogenic Bacteria in Dogs and Cats: Diagnosis, Epidemiology, Treatment, and Control. Journal of Veterinary Internal Medicine. 2011;25:1195-1208
Møretrø T, Moen B, Almli VL, Teixeira P, Ferreira VB, Åsli AW, Nilsen C, Langsrud S. Dishwashing sponges and brushes: Consumer practices and bacterial growth and survival. International Journal of Food Microbiology, 2021;337:108928.