Miksi koiran tai kissan purema voi olla vaarallinen?
Suomessa on äskettäin uutisoitu, että koiran puremasta saatu tartunta on sairastuttanut vakavasti kolme perustervettä aikuista. Taudin aiheuttajaksi todettiin Capnocytophaga canimorsus -bakteeri. Vakavia tämän bakteerin aiheuttamia infektioita on raportoitu ympäri maailman ja kuolleisuus niissä on ollut lähes 30 %. Koirien määrän ja puremien yleisyyden huomioon ottaen tapaukset ovat kuitenkin harvinaisia. Vuosien 1976 ja 2008 välillä raportoitiin maailmanlaajuisesti vain noin 200 tapausta. Suurin osa vakavista sairastumisista ja kuolemantapauksista on liittynyt potilaan heikentyneeseen vastustuskykyyn. Osa potilaista on kuitenkin ollut perusterveitä.
Tautitapaukset on osattu yhdistää koiran tai kissan puremaan, mutta aiheuttajabakteerin löytäminen potilasta purreesta eläimestä ei läheskään aina onnistu perinteisin bakteriologisin menetelmin. Uudet tutkimusmenetelmät ovat kuitenkin osoittaneet, että bakteeri on hyvin yleinen koiran suun limakalvoilla. Japanilaisessa tutkimuksessa vuodelta 2010 C. canimorsum todettiin 74 %:lla tutkituista 325 koirasta ja 57 %:lla 115 kissasta. Lähisukuinen bakteeri, C. cynodegmi todettiin lähes kaikilla koirilla ja kissoilla. C. cynodermi voi aiheuttaa paikallisen tulehduksen puremahaavassa, mutta sen ei ole todettu leviävän yleisinfektioksi.
Miksi yleinen normaaliflooran bakteeri voi aiheuttaa vakavan infektion, on edelleen arvailujen varassa. Tiedetään, että puremahaavaan joutuessaan C. canimorsus häiritsee potilaan elimistön omia puolustusmekanismeja erityisesti tartunnan alkuvaiheessa. Bakteeri on laboratorio-olosuhteissa hidaskasvuinen, mutta kontaktissa nisäkkäiden soluihin se pystyy lisääntymään rajusti. Bakteerin pinnalla on sialidaasientsyymiä, jonka avulla bakteeri voi tunkeutua isäntäsoluun. Tämä ei kuitenkaan yksin selitä rajua taudinkuvaa, koska nämä ominaisuudet on todettu lähes kaikilla tutkituilla C. canimorsum -kannoilla. On arveltu, että joillakin kannoilla olisi toistaiseksi tuntemattomia virulenssitekijöitä ja ne olisivat siksi ärhäkämpiä taudinaiheuttajia.
Capnocytophaga canimorsus ei aiheuta koirassa tautia eikä sen osoittaminen koiran suun limakalvolta ole aiheellista ihmisen tartuntavaaran kannalta. Puremahaavoihin on aina suhtauduttava vakavasti, ja haavojen tulehtuessa on syytä ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon. Puremahaavan tulehtuminen voi johtua myös muista koiran suun bakteereista, kuten pasteurelloista ja betahemolyyttisistä streptokokeista. Tärkeitä ja vakavia puremaan liittyviä infektioita ovat myös jäykkäkouristus ja rabies.
Voiko koiran pussaaminen tartuttaa ihmiseen vakavan hampaiden tukirakenteiden tulehduksen, parodontiitin?
Lehdissä on viime aikoina ollut kirjoituksia tutkimuksesta, jonka mukaan koirista tarttuvat bakteerit saattavat aiheuttaa ihmisten hampaiden irtoamista ja jopa leukaluun tulehtumisen. Lue lisää kyseisestä tutkimuksesta täältä. Japanilaiset tutkijat analysoivat yhdentoista bakteerilajin esiintymistä koirien ja niiden omistajien hampaiden plakissa. He havaitsivat että tiettyjä koirilla yleisesti esiintyviä lajeja löytyi myös ihmisten hampaista.
Tutkimuksessa ei kuitenkaan selvitetty, oliko koirilla tai niiden omistajilla parodontiittia. Asiantuntijat, kuten tohtori Paul Maza Cornellin yliopistosta, ovat kommentoineet tutkimusta: "Koska suurin osa koiran suussa olevista bakteereista ja viruksista ovat samoja kuin ihmisen suussa, on turvallista pussailla koiraa, niin kuin ihmistäkin. Saatat altistua suuremmalle määrälle bakteereja pussaamalla ihmistä kuin koiraa tai kissaa." Lue lisää kommenteista täältä.
Julkaistun tutkimuksen perusteella ei siis voida osoittaa syy-yhteyttä koirien pussailun ja parodontiitin esiintymisen välillä. Ihmisillä on suussaan tulehdusta aiheuttavia bakteereita omastakin takaa, ja ne siirtyvät ihmisten välisissä kontakteissa. Tarvitaan vielä paljon lisätutkimusta osoittamaan, aiheutuuko koirien suun bakteereista lisäriskiä, tai onko koirien bakteereilla ylipäätänsä merkitystä.