Jänisten kokkidioosi on yksisoluisten Eimeria-sukuun kuuluvien loisten, niin sanottu kokkidien, aiheuttama tauti. Kokkideja esiintyy useimmilla nisäkkäillä ja linnuilla kaikkialla maapallolla. Eri eläinlajeilla on kuitenkin omat kokkidilajinsa, eikä esimerkiksi jänisten kokkidioosi tartu ihmiseen tai kotieläimiin kania lukuunottamatta.
Kokkidioosia esiintyy jäniseläimillä kahdessa muodossa: suolistokokkidioosina ja maksakokkidioosina. Maksakokkidioosi on Ruokaviraston aineistossa metsäjäniksellä ja rusakolla erittäin harvinainen, sen sijaan kaneilla sitä tavataan. Suolistokokkidioosi sen sijaan on tavallinen. Suolistotartunta vahingoittaa suolen limakalvoa, ja voimakas tartunta voi aiheuttaa jäniksen kuivumisen, kuihtumisen ja kuoleman.
Suolistokokkidioosi on yleensä monen Eimeria-lajin sekatartunta. Rusakolla on todettu kahdeksan lajia, joista tavallisin on Eimeria leporis. Maamme jäniskannassa tavataan kokkidioosia tavallisimmin syksyllä nuorilla rusakoilla, niillä seuduilla, joilla rusakkokanta on runsas. Kokkidioosia sairastava ammuttu jänis voidaan käyttää ravinnoksi, mikäli se on muutoin normaalikuntoinen.
Oireet
Kokkidioosin oireet ovat heikkoudesta johtuvia yleisoireita. Jänis liikkuu hitaasti. Koira saa sen ajossa helposti kiinni. Joskus jänikset kulkevat selkä köyryssä. Ulostus on vetistä ja limaista ja voi lopulta muuttua jopa verensekaiseksi. Koska loinen lisääntyy suolen limakalvon soluissa, voimakas tartunta vaikeuttaa ravinnon imeytymistä. Eläin kärsii aliravitsemuksesta ja saattaa kuolla joko nääntymällä tai aliravitsemuksen kautta esimerkiksi bakteeritartuntoihin.
Taudin määritys
Luonnonvaraisilla eläimillä kokkidioosi varmistetaan yleensä eläimen ruumiinavauksessa. Suolen sisällössä todetaan mikroskopoitaessa massoittain kokkidiloisia. Rusakoilla suolen limakalvolle muodostuu yleensä tyypillisiä vaaleita pesäkkeitä. Ulostetta mikroskopoitaessa nähdään runsaasti loisen tartunnallisia muotoja, ookystia.
Leviäminen
Kokkidioosi leviää tartunnan saaneen eläimen ulosteissa olevien mikroskooppisten ookystien välityksellä. Ookystat ovat kokkidien ulkoilmassa selviäviä muotoja. Ne kehittyvät sopivissa ympäristöolosuhteissa (tarpeeksi kosteutta ja lämpöä) tartuntakelpoisiksi muutamassa päivässä tai viikossa. Eläin saa kokkiditartunnan nielemällä ookystia ravinnon tai veden mukana.
Esiintyminen Suomessa
Jänisten kokkidioosia näyttää esiintyvän koko maassa, siellä missä on jäniksiäkin.