Mehiläisten esikotelomätätautia aiheuttaa bakteeri Paenibacillus larvae, joka ei tartu ihmiseen. Tauti tappaa vain mehiläisten toukkia, ja voimakas tartunta johtaa usein mehiläisyhdyskunnan kuolemaan.
Suomessa todetaan vuosittain lukuisia esikotelomätätapauksia.
Oireet
Ruokkijamehiläisten ruuan mukana toukille antamat Paenibacillus larvaen itiöt muuttuvat bakteereiksi, jotka lisääntyvät toukan suolessa. Bakteerit tappavat sikiön tavallisesti kennon peittämisen jälkeen, esikotelovaiheessa. Kuollut toukka mätänee ruskeaksi massaksi, jossa muodostuu erittäin runsaasti kestäviä itiöitä, joiden avulla tauti voi levitä edelleen. Itiöt ovat hyvin kestäviä ja säilyvät kakustossa kymmeniä vuosia.
Esikotelomätää epäiltäessä sikiökakulta etsitään aukkoista sikiöintiä, tummuneita ja painuneita tai reikäisiä kennonkansia. Kuollut sikiö hajoaa ruskeaksi massaksi, joka venyy tulitikulla kokeiltaessa. Myöhemmin massa kuivuu kennoon kovaksi, tiukasti kiinnittyneeksi ruveksi.
Taudinmääritys ja näytteenotto
Esikotelomätädiagnoosi vahvistetaan pääsääntöisesti hunajanäytteestä laboratoriossa. Hunajanäytteistä taudinaiheuttaja voi löytyä ennen kuin se aiheuttaa sikiömuutoksia.
Leviäminen
Esikotelomätä leviää harhalentojen, mehiläisten siirtojen ja parvien mukana sekä hoitajien käsien ja bakteerin itiöitä sisältävien hoitovälineiden ja pesien välityksellä. Tartunta leviää myös mehiläisten ryöstäessä heikentyneiden ja kuolleiden yhdyskuntien ruokavaroja. Näin kuollutkin pesä voi tartuttaa ympäristön tarhoja parin kilometrin säteellä vuosikausia.
Vastustaminen ja ehkäisy
Mehiläisten esikotelomätä on luokiteltu kansallisessa lainsäädännössä valvottavaksi eläintaudiksi (325/2021) ja EU-lainsäädännössä D-luokan eläintaudiksi (2018/1882). Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu mehiläisten kanssa tekemisissä oleva henkilö epäilee tautia, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille mahdollisimman pian. Virkaeläinlääkäri tekee eläinten pitopaikassa tarkastuksen, antaa menettelyohjeet, ja ottaa tarvittaessa eläimistä näytteitä taudin syyn selvittämiseksi. Ruokavirasto tekee säädösten perusteella päätökset tarvittavista toimista.
Tautia ehkäistään parhaiten kierrättämällä vuosittain jokaisesta pesästä vanhaa tummaa kakustoa sulattamalla se pohjukkeiksi. Jokaisen pesän sikiökakut tarkastetaan mielellään kahdesti kesässä taudin oireiden varalta. Mehiläisille ei ruokita vierasta hunajaa tai hunajapohjaisia ruokakakkuja tai steriloimatonta siitepölyä. Uusia tarhauksia perustettaessa ostetaan vain tautivapaita pesiä vaatimalla myyjältä tutkimustodistus esikotelomädän varalta ennen ostoa.
Valvottavien eläintautien ilmoittamisesta ja toimenpiteistä epäiltäessä tai todettaessa esikotelomätää on säädetty eläintautilaissa (76/2021) ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (322/2021).
Seuranta
Mehiläisten tautien seuranta perustuu tautiepäilyihin ja elinkeinon omaan aktiivisuuteen, lakisääteisiä seurantatutkimuksia ei ole.
Esiintyminen Suomessa ja muualla
Esikotelomätää todetaan Suomessa useita tapauksia vuosittain erityisesti Länsi- ja Etelä-Suomessa ja sitä esiintyy maailmanlaajuisesti kaikkialla missä mehiläisiä tarhataan.