Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta kotoisin oleva pieni pesäkuoriainen (Small Hive Beetle, SHB, Aethina Tumida) on mehiläispesiin muniva hyönteinen, jonka toukat voivat aiheuttaa suurta tuhoa mehiläisyhdyskunnissa.
Oireet
Pieni pesäkuoriainen munii mehiläispesiin. Munista kuoriutuvat vaaleat toukat syövät hunajaa, mehiläisten toukkia sekä siitepölyä ja voivat aiheuttaa runsaslukuisina mehiläispesien kennostojen romahtamisen, jolloin pesä tuhoutuu. Mehiläispesistä toukat kaivautuvat maaperään ja kehittyvät siellä koteloiksi ja koteloista jälleen kuoriaisiksi, jotka hakeutuvat mehiläispesiin lisääntymään. Mehiläispesissä voidaan nähdä munimaan tulleita noin 5–7 mm pituisia, ruskeita (sävy vaihtelee) kuoriaisia. Kuoriaisen muniessa kennostoon, voidaan kennostossa havaita kliinisiä oireita kuten aukkoista sikiöalaa ja reikäisiä kennonkansia. Pesissä tapahtuu käymistä, kennoston rakenne voi tuhoutua ja kennoissa voidaan nähdä vaaleita munia tai toukkia.
Taudinmääritys ja näytteenotto
Epäiltäessä pienen pesäkuoriaisen esiintymistä mehiläistarhoilla, tulee näytteeksi lähettää kuoriaisia, pala kennostosta tai muuta sellaista materiaalia, jossa kuoriaisia, munia, toukkia tai koteloita epäillään olevan. Näyte lähetetään Ruokaviraston Kuopion toimipaikkaan. Kuoriaisten (mukaan lukien kaikki elinkierron vaiheet) lajimääritys tehdään morfologisesti mikroskopoimalla ja tarvittaessa varmistetaan molekyylimenetelmin.Tuontimehiläisistä tai mehiläispesistä löydettyjä epäilyttäviä kuoriaisia voi lähettää Ruokavirastoon tunnistettavaksi maksutta.
Leviäminen
Pieni pesäkuoriainen voi levitä uusille alueille paitsi mehiläisten, myös ainakin mehiläisten hoitoon liittyvien tarvikkeiden, käsittelemättömän hunajan ja mehiläisvahan, hedelmien, puun ja saastuneen maaperän mukana (toukat koteloituvat maaperään). Kuoriaiset voivat myös lentää tuulessa pitkiäkin matkoja.
Vastustaminen ja ehkäisy
Pieni pesäkuoriainen on kansallisessa lainsäädännössä luokiteltu muuksi torjuttavaksi eläintaudiksi (325/2021) ja EU:ssa D-luokan eläintaudiksi (2018/1882). Epäiltäessä tai todettaessa pienen pesäkuoriaisen esiintymistä on siitä mahdollisimman pian ilmoitettava virkaeläinlääkärille (kunnaneläinlääkäri tai läänineläinlääkäri). Nopea reagointi on erittäin tärkeää. Virkaeläinlääkäri tekee eläinten pitopaikassa tarkastuksen, antaa menettelyohjeet, ja ottaa tarvittaessa eläimistä näytteitä taudin syyn selvittämiseksi. Ruokavirasto tekee säädösten perusteella päätökset tarvittavista toimista.
Seuranta
Mehiläisten tautien seuranta perustuu tautiepäilyihin ja elinkeinon omaan aktiivisuuteen, säännöllisiä seurantatutkimuksia ei tehdä.
Esiintyminen Suomessa ja muualla
Pieni pesäkuoriainen on kotoisin Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta. Kuoriainen on levinnyt USA:n, Egyptiin ja Australiaan. Kanadassa on tehty useita löydöksiä, mutta kuoriaista tavataan säännöllisesti vain Ontarion alueella.
Pieni pesäkuoriainen katsotaan EU:n alueella niin sanotuksi eksoottiseksi eläintaudiksi. Kuoriaista todettiin syksyllä 2014 Etelä-Italiassa, Calabrian ja Sisilian maakunnissa ja syksyllä 2016 lisäksi Cosenzan maakunnasta. Tätä ennen pieni pesäkuoriainen on tavattu EU:n alueella kerran tuontikuningattarista Portugalissa vuonna 2004. Portugalissa pesät tuhottiin eikä kuoriainen päässyt leviämään.
Pientä pesäkuoriaista esiintyy edelleen Calabrian maakunnassa, josta sitä ei ole pystytty hävittämään. Sisiliassa ja Consenzassa kuoriaisen leviäminen on todennäköisesti saatu estetyksi nopeiden hävitystoimien ansiosta.
Suomeen tuodaan vuosittain mehiläisiä Italiasta. EU-maiden välisissä mehiläisten siirroissa vaadittavan terveystodistuksen allekirjoittava eläinlääkäri todistaa lähetettävien mehiläisten olevan peräisin alueelta, jolla siirtoja ei ole rajoitettu pienen pesäkuoriaisen vuoksi.
Leviämään päässeen kuoriaisen hävittäminen ei ole mahdollista.