Kinokuume (malignant catarrhal fever, MCF) on yleensä yksittäistapauksina esiintyvä, akuutti ja lähes aina kuolemaan johtava naudan, biisonin ja hirvieläinten virustauti. Aiheuttaja on herpesvirus, lampaan herpesvirus 2 (OvHV-2). Kinokuumetapauksia esiintyy myös sioilla. Taudilla on tärkeitä erotusdiagnooseja, joiden erottamiseksi laboratoriotutkimukset ovat tautia epäiltäessä välttämättömiä. Samankaltaisia oireita aiheuttavia ovat vastustettavista taudeista sinikielitauti, suu- ja sorkkatauti, IBR/IPV ja BDV.
Oireet
Tyypillisiä oireita naudalla ovat korkea kuume, limakalvojen haavaumat ja siitä johtuva sylkivuoto (”kino”) sekä silmien sarveiskalvon sameneminen. Imusolmukkeet ovat suurentuneita, ripulia ja verivirtsaisuutta voi myös esiintyä. Silmät ovat valonarat ja silmäluomet ovat turvonneet. Suussa, sieraimissa ja turvassa todetaan aluksi voimakasta punoitusta ja sitten limakalvohaavaumia, jotka voivat levitä hyvin laajoiksi.
Hermosto-oireita voi myös olla. Uloste voi olla normaalia tai muuttua veriseksi ripuliksi. Ihon punoitusta, pinnallista kuolioitumista, paukamia tai haavaumia ja rupimuodostusta voidaan todeta sorkkien tyvellä ruununrajassa, peräaukon ympärillä ja emättimen limakalvolla. Myös vetimissä tai kivespusseissa voi olla kuolioisia ihomuutoksia, joskus myös muualla iholla kuten kaulalla tai lavoissa. Taudin pitkittyessä tyypillistä on sitkeä korkea kuume.
Äkillisessä tautimuodossa ei yleensä todeta muuta kuin korkea kuume, hengitysvaikeuksia ja ripulia, eläin kuolee 1–3 päivässä. Biisonit sairastavat tyypillisesti äkillistä tautimuotoa. Kuolleisuuden on perinteisesti katsottu olevan hyvin korkea, 90–95 %. Lievemmästä tautimuodosta osa eläimistä voi toipua kliinisesti oireettomiksi.
Leviäminen
Tautia levittävät oireettomat lampaat, erityisesti karitsat. Itämisaika on pitkä, kahdesta viikosta aina useisiin kuukausiin, mahdollisesti jopa vuosiin. Tartunta tapahtuu todennäköisesti hengitysteiden eritteiden välityksellä suorassa kontaktissa tai eläinten ollessa samassa ilmatilassa. Tautiin sairastuvat useimmiten aikuiset naudat, mutta myös vasikoiden sairastumisia on kuvattu. Sairastapauksia voi esiintyä samalla tilalla yhdestä muutamaan, mutta myös taudinpurkauksia on kuvattu.
Tauti ei tartu nautaeläimestä toiseen, vaan lähde on aina lammas. Kaikki tartunnan saaneet naudat eivät sairastu oireiseen tautiin.
Taudin määritys ja näytteenotto
Tärkeiden erotusdiagnoosien vuoksi oireilevasta eläimestä on aina ilmoitettava virkaeläinlääkärille, joka päättää toimenpiteistä ja ottaa tarvittavat laboratorionäytteet. Virus voidaan osoittaa oireilevan naudan limakalvomuutoksista tai EDTA-verinäytteestä PCR-menetelmällä. Kinokuume aiheuttaa tyypilliset patologiset muutokset. Diagnoosin kannalta hyödyllisimpiä näytteitä ovat iho- ja limakalvomuutosten alueet, imusolmukkeet, maksa, munuaiset ja erityisesti aivot ja silmät (pää kokonaisena).
Ehkäisy
Lampaiden taudinkantajuutta ei pystytä osoittamaan, joten nautojen tai biisonien suorien kontaktien välttäminen lampaisiin erityisesti karitsointiaikaan ja alle vuoden ikäisiin karitsoihin on ainoa tapa ehkäistä tautia.
Esiintyminen
Kinokuumetta esiintyy Suomessa lähes vuosittain yksittäistapauksina naudoilla, myös isompi taudinpurkaus on kuvattu.