Lumpy skin -tauti (LSD) on nautojen virustauti, jossa tunnistettavimpana oireena ovat naudan iholle kehittyvät kyhmyt. Virus leviää tavallisimmin naudasta toiseen vertasyövien kärpästen ja hämähäkkieläinten avulla. Lumpy skin tauti -virus (LSDV) kuuluu Poxviridae-heimon Capripoxvirus-sukuun. Samaan sukuun kuuluvat myös lammasrokko (SPPV) ja vuohirokkovirukset (GTPV). LSD virus ei tartu ihmiseen.
Oireet
Taudin itämisaika on 1–4 viikkoa ja se voi esiintyä akuutissa tai subakuutissa muodossa. Tyypillisenä akuutin tartunnan oireena on kuume, jossa lämpö voi nousta yli +41 ºC. Kuumeilu kestää 4–14 päivää. Eläimet ovat apeita, haluttomia liikkumaan, ruokahaluttomia, kuolaavat ja niillä esiintyy silmä- ja sierainvuotoa, joka voi olla limaista tai märkäistä. Silmävuotoa voi seurata silmän sidekalvon tulehdus ja joissain tapauksissa sarveiskalvon sameus ja sokeus. Pinnalliset imusolmukkeet ovat usein huomattavasti suurentuneet. Raajat voivat olla turvoksissa ja eläin voi tämän seurauksena ontua.
Ihokyhmyt muodostuvat yleensä 48 tunnin sisällä kuumeen alkamisesta. Niitä voi olla runsaasti, jolloin ne voivat peittää koko ruhon tai niitä voi olla vain muutama. Tavallisimpia muutosten esiintymisalueita ovat pään ja kaulan iho, väliliha, genitaalit, utare ja raajat. Kyhmyt ovat halkaisijaltaan 5–50 mm, kiinteitä, pyöreitä ja koholla. Ne yltävät ihonalaiseen kudokseen ja joskus jopa lihaskudokseen. Silmän sidekalvolla, turvan, sierainten ja suun sekä ruuansulatuskanavan limakalvoilla kyhmyt haavautuvat nopeasti. Kaikki eritteet kuten kyynelneste, sierainlima ja sylki sisältävät runsaasti viruksia. Pienet kyhmyt voivat hävitä itsestään, puhjeta tai haavautua. Sekundaariset bakteeri-infektiot ovat mahdollisia. Suuret kyhmyt voivat muuttua sidekudoksisiksi ja säilyä kuukausikaupalla. Infektion seurauksena nahkaan voi jäädä pysyviä arpia, joiden seurauksena eläimen vuota/talja on käyttökelvoton.
Vain osalle tartunnan saaneista eläimistä muodostuu taudille tyypilliset ihomuutokset. Myös oireettomat, tartunnan saaneet eläimet voivat levittää virusta.
Tiineet naudat voivat abortoida ja myös abortoituneissa sikiöissä on raportoitu esiintyneen kyhmyjä. Sonnit voivat jäädä pysyvästi tai olla ohimenevästi hedelmättömiä ja virusta voi erittyä spermaan pitkiä aikoja. Vakavasta taudista toipuminen on hidasta. Naudat ovat riutuneita, niillä voi olla keuhko- ja utaretulehdus. Ihossa voi olla kuolioisia tappeja, jotka irtoavat ja jättävät nahkaan syvän kolon.
Taudin vakavuus riippuu naudan immuunistatuksesta, rodusta, tuotantovaiheesta ja iästä. Ohutnahkaiset, korkeatuottoiset lypsyrotuiset naudat (Bos taurus) ovat erittäin herkkiä tartunnalle. Korkea ympäristön lämpötila ja tuotantostressi altistavat naudat vakava oireiseen tautiin. Zebut (Bos indicus) ja zeburisteytykset ovat luonnostaan vastustuskykyisempiä. Lampaisiin ja vuohiin virus on kokeellisesti tartutettu, mutta niistä ei ole raportoitu kliinistä tautia.
Taudin määritys ja näytteenotto
Tautia voidaan epäillä tyypillisten oireiden perusteella maissa, joissa tauti esiintyy kotoperäisenä tai joiden naapurimaissa tautia esiintyy. Lieväoireisten tai oireettomien tartuntojen diagnosointi on vaikeaa. Tauti varmistetaan laboratoriotutkimuksilla, näytteiden ottaminen taudin varalta tehdään Ruokaviraston antamien ohjeiden mukaisesti.
Vale Lumpy skin -tauti (bovine herpesvirus-2, naudan herpesvirus-2), hyönteisten puremat, Demodex-tartunta, onkoserkoosi, besnoitioosi ja dermatofiloosi voidaan sekoittaa LSD:hen. Limakalvoilla muutoksia aiheuttavat infektiot kuten naudan virusripuli/mucosal disease (BVD/MD) ja kinokuume (lampaan herpes virus 2) voidaan sekoittaa kotoperäisillä alueilla LSD:hen.
Leviäminen
On todennäköistä, että useat vertasyövät vektorit (hyönteiset ja hämähäkkieläimet) levittävät LSD virusta naudasta toiseen mekaanisesti. Lämpimät ja kosteat säät ja suuret määrät purevia vektoreita suosivat usein leviämistä. Eurooppalaisten vektorilajien kyvystä levittää virusta mekaanisesti ei toistaiseksi ole näyttöä.
Tartunnan leviäminen suoraan tai epäsuorasti tartunnan saaneesta eläimestä toiseen on todennäköistä, mutta tehotonta. Se voi kuitenkin selittää havaintoja, joissa mekaanisia vektoreita on vähän, mutta tartunta kuitenkin leviää.
Vastustaminen ja ehkäisy
LSD luokitellaan EU-lainsäädännön mukaan A-luokan eläintaudiksi naudoissa ja muissa Bos -suvun lajeissa, sekä biisoneissa ja aasianpuhveleissa (EU 2018/1882). Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee LSD-tautia, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille välittömästi. Virkaeläinlääkäri tekee eläinten pitopaikassa tarkastuksen, antaa menettelyohjeet, ja ottaa tarvittaessa eläimistä näytteitä taudin syyn selvittämiseksi.
Jotta tartunta ei leviäisi muihin eläinten pitopaikkoihin, läänineläinlääkäri päättää eläinten siirtorajoituksista ja muista tarvittavista toimista. Jos tilalla todetaan LSD-tautia, Ruokavirasto määrää pitopaikan nautaeläimet lopetettavaksi, ruhot hävitettäväksi ja tilat desinfioitavaksi. Taudin leviämistä muihin pitopaikkoihin ehkäistään myös perustamalla tartuntapitopaikan ympärille rajoitusvyöhyke, jonka alueella eläinten ja niistä saatavien tuotteiden siirtoja rajoitetaan. Tautia todettaessa selvitetään myös, mistä tartunta on voinut pitopaikkaan tulla, ja mihin muualle se on voinut jo levitä. Tässä yhteydessä voidaan ottaa näytteitä myös muiden pitopaikkojen eläimistä. Tautiepäilyn tai todetun tartunnan takia toteutettavista toimenpiteistä on säädetty eläinterveyssäännöstössä EU 2016/429 ja asetuksessa EU 2020/687, sekä kansallisessa eläintautilaissa 76/2021. Ruokavirasto tekee säädösten perusteella päätökset tarvittavista toimista.
Hyvä tautisuojaus eläinten pitopaikoissa sekä ulkomaisten maatilavierailujen jälkeisen karenssiajan noudattaminen ennen eläintiloille menemistä ovat avainasemassa taudin torjunnassa. Myös eläinten tai elintarvikkeiden maahantuonnissa on tärkeää noudattaa lainsäädännön asettamia tuontiehtoja. Tautia vastustetaan tehokkaimmin varmistamalla, ettei tartuntaa kantavia nautoja tuoda Suomeen. Lisätietoa eläinten siirtovaatimuksista löytyy sivuiltamme. Taudin nopea havaitseminen ja tartunnan saaneiden karjojen välitön hävittäminen minimoivat taudin aiheuttamat tappiot ja vastustamisesta aiheutuvat kustannukset.
Maissa, joissa tautia esiintyy, sitä vastustetaan rokotuksin, sillä jos LSD ehtii levitä niin, että vektorit infektoituvat, sen juuriminen ilman rokotuksia on lähes mahdotonta. Rokotusten pitää kattaa yli 90 % nautapopulaatiosta, jotta taudin leviäminen saataisiin pysäytettyä.
Esiintyminen
Lumpy skin disease -tautia esiintyy useimmissa Afrikan maissa kotoperäisenä. Viime vuosina tauti on levinnyt Lähi-itään, Turkkiin ja sitä on esiintynyt myös Etelä-Euroopan alueella, mm. Kreikassa ja Bulgariassa. Tautia on raportoitu myös Venäjältä. Suomessa, tai muualla Pohjois-Euroopassa tautia ei ole koskaan todettu.