Jos afrikkalaisen sikaruton tautitapaus varmistetaan sikatilalla tai luonnonvaraisessa villisiassa, Ruokavirasto perustaa taudin esiintymispaikan ympärille rajoitusvyöhykkeen, jonka avulla pyritään estämään taudin leviäminen ja hävittämään tartunta.
Myöhemmin EU:n komissio vahvistaa Suomeen afrikkalaisen sikaruton rajoitusvyöhykkeet, jotka korvaavat kansallisella päätöksellä asetetut rajoitukset. Komission päätös annetaan yleensä 1–2 kuukauden kuluttua tartunnan toteamisesta.
Tartunta luonnonvaraisessa villisiassa
Jos afrikkalainen sikarutto todetaan luonnonvaraisessa villisiassa, perustaa Ruokavirasto löytöpaikan ympärille tartuntavyöhykkeen. Myöhemmin EU:n komissio vahvistaa Suomeen afrikkalaisen sikaruton rajoitusvyöhykkeet, jotka korvaavat kansallisella päätöksellä asetetut vyöhykkeet. Tartuntavyöhyke vaihtuu rajoitusvyöhykkeeksi II.
Tartuntavyöhykkeen raja voi sijaita korkeintaan 50 kilometrin etäisyydellä taudin esiintymispaikasta, ellei ole erityisiä syitä perustaa laajempaa vyöhykettä. Vyöhykkeen koon ja muodon määrittelyssä otetaan huomioon mm. tiedot alueen villisikojen määrästä ja elinalueista, sikojen pitopaikkojen sijainti, hallinnolliset rajat ja luonnolliset maantieteelliset esteet, jotka vaikuttavat villisikojen liikkumiseen.
Tartuntavyöhyke/rajoitusvyöhyke II on voimassa niin kauan, kunnes tartunta saadaan hävitettyä villisikapopulaatiosta ja se voidaan osoittaa epidemiologisilla tiedoilla. Käytännössä se voisi viedä vähintään vuoden. Ruokavirasto tiedottaa erikseen vyöhykkeen lakkauttamisesta.
Rajoitukset villisikatapauksen johdosta
Kuva. Esimerkki mahdollisesta tartuntavyöhykkeestä (punainen rajaviiva) ja sen ympärille perustetusta lisärajoitusvyöhykkeestä (sininen rajaviiva).
Tartunta sikojen pitopaikassa
Jos afrikkalainen sikarutto todetaan kotieläimenä pidettävien sikojen pitopaikassa, perustaa Ruokavirasto tartuntapitopaikan ympärille rajoitusvyöhykkeen, jossa on kaksi osaa. Sisempi osa on suojavyöhyke ja ulompi osa on valvontavyöhyke. Myöhemmin EU:n komissio vahvistaa Suomeen afrikkalaisen sikaruton rajoitusvyöhykkeet, jotka korvaavat kansallisella päätöksellä asetetut vyöhykkeet. Kansallinen rajoitusvyöhyke vaihtuu rajoitusvyöhykkeeksi III.
Rajoitusvyöhykkeen sisempi osa on suojavyöhyke, jonka raja sijaitsee vähintään 3 km etäisyydellä pitopaikasta, jossa tartunta on havaittu. Rajoitusvyöhykkeen ulompi osa on valvontavyöhyke ja sen raja sijaitsee vähintään 10 km etäisyydellä tartuntapitopaikasta siten, että suojavyöhyke kuuluu valvontavyöhykkeeseen.
Kuva. Esimerkki mahdollisesta rajoitusvyöhykkeestä. Sisempi osa on suojavyöhyke ja ulompi osa on valvontavyöhyke.
Lisärajoitusvyöhyke
Tartuntavyöhykkeen tai rajoitusvyöhykkeen ympärille Ruokavirasto voi lisäksi perustaa lisärajoitusvyöhykkeen, jolla tartuntaa ei ole todettu ja joka toimii puskurivyöhykkeenä tartunta- tai rajoitusvyöhykkeen ympärillä. Lisärajoitusvyöhyke voidaan perustaa myöhemmin kuin muut vyöhykkeet. Kun EU:n komissio vahvistaa Suomeen rajoitusvyöhykkeet, vaihtuu lisärajoitusvyöhyke rajoitusvyöhykkeeksi I (jolla ei ole ASF-tartuntaa).
Rajoitukset ja toimenpiteet
Luonnonvaraisen villisian tautitapauksen takia perustetulla tartuntavyöhykkeellä ja sikojen pitopaikassa todetun tautitapauksen takia perustetuilla suoja- ja valvontavyöhykkeellä on voimassa hieman erilaiset rajoitukset ja kiellot. Perustettavan vyöhykkeen rajat ja vyöhykkeellä voimassa olevat määräykset ja kiellot esitetään Ruokaviraston rajoitusvyöhykepäätöksessä.
Rajoitukset villisikatapauksen johdosta
Toimintasuunnitelma afrikkalaisen sikaruton (ASF) hävittämiseksi luonnonvaraisista villisioista