Sikainfluenssa on yksi sioille hengitystieoireita aiheuttavista eläintaudeista. Sikainfluenssa on viruksen aiheuttama hengitystiesairaus, jonka tyypillisiä oireita sioilla ovat korkea kuume, vaikeutunut hengitys ja voimakas yskä. Sikainfluenssaa aiheuttavat A-tyypin influenssavirukset, jotka kuuluvat ortomyksoviruksiin. Influenssa A-viruksia esiintyy myös ihmisellä ja muilla eläinlajeilla, kuten linnuilla ja hevosilla. Influenssakannat ovat kullekin lajille ominaisia, eivätkä pääsääntöisesti tartu lajista toiseen.
A-tyypin influenssaviruksien luokittelu alatyyppeihin perustuu kahteen pintaproteiiniin, jotka ovat hemagglutiniini (H) ja neuraminidaasi (N). Tärkeimmät sioilla kliinisiä hengitystieoireita aiheuttavat virukset kuuluvat alatyyppeihin H1N1, H1N2 ja H3N2, muita sioista eristettyjä tyyppejä ovat muun muassa H1N7, H3N1, H4N6, H3N3 ja H9N2. Suomessa eristetyt virukset ovat olleet alatyyppiä H1N1. Tarkemman tyypityksen perusteella suurin osa on ollut ns. klassista, sikojen omaa H1N1-virustyyppiä. Lisäksi osa on ollut ”vanhaa” sikojen H1N1-kantaa, osa pandeemista H1N1(pdm09) -virustyyppiä ja osa on kuulunut geneettisesti sellaiseen H1N1-virustyyppiin, jota on Suomessa todettu ihmisillä.
Oireet
Sikainfluenssassa taudin itämisaika tartunnan saamisesta oireiden alkamiseen on vain 1–3 vuorokautta. Lyhyen itämisajan takia lähes kaikki tilan eläimet näyttävät sairastuvan samanaikaisesti. Siat muuttuvat ruokahaluttomiksi ja ovat haluttomia liikkumaan, ne makaavat vierekkäin ja painautuvat toisiaan vastaan. Sairastuneiden sikojen hengitys on työlästä ja jos siat hätistetään liikkeelle, yskäoireet ovat voimakkaat. Sioilla on kova kuume, jopa yli 41,5 ºC, ja niillä voi esiintyä sierainvuotoa ja niiskutusta. Syömättömyys taudinpurkauksen aikana heikentää sikojen kasvua. Sikainfluenssa voi esiintyä myös lieväoireisena.
Taudinpurkauksen yhteydessä sairastuvuus on erittäin korkea, jolloin käytännössä lähes kaikki siat voivat sairastua. Sikainfluenssan aiheuttama kuolleisuus ei yleensä nouse korkeaksi. Taudinpurkauksen yhteydessä eläimet alkavat yleensä toipua 5–7 päivän kuluessa oireiden alkamisesta, ja toipuminen voi olla nopeaa. Vaikka virustartuntoja voi esiintyä mihin vuodenaikaan tahansa, taudinpurkauksia esiintyy tyypillisemmin kylminä vuodenaikoina.
Taudinpurkauksista aiheutuvat taloudelliset menetykset ovat erityisesti seurausta voimakasoireiseen sairastumiseen liittyvästä kasvun hidastumisesta ja mahdollisiin jälkitauteihin liittyvistä lisääntyneistä lääkityskustannuksista. Samankaltaisia oireita voivat aiheuttaa muun muassa Actinobacillus pleuropneumoniae, Mycoplasma hyopneumoniae ja virustaudeista PRRS-tauti, Aujeszkyn tauti, sikojen hengitystiecoronavirus (PRCV). Edellä mainittuja virustauteja ei ole todettu Suomessa.
Taudin määritys ja näytteenotto
Akuutissa kuumevaiheessa virus voidaan osoittaa sian sieraineritteistä tai akuutissa kuumevaiheessa kuolleiden sikojen keuhkoista. Tällöin näyte tulisi kuljettaa laboratorioon mieluiten erityisessä kuljetusliuoksessa ja hyvin jäähdytettynä. Sikainfluenssatartunnan toteamiseen voidaan käyttää myös verinäytteistä tehtäviä vasta-ainetutkimuksia. Vasta-aineita voidaan todeta vasta noin 3 viikkoa yskäoireiden alkamisen jälkeen.
Leviäminen
Erityisesti sikainfluenssaan liittyvässä kuumevaiheessa sian sieraineritteissä on runsaasti virusta. Sikainfluenssaviruksen tärkein tartuntatapa on suora kontakti siasta sikaan, ja tartunta tapahtuu helposti hengitysteiden kautta.
Influenssa A -virukset voivat muuntua. Kullakin eläinlajilla on yleensä kuitenkin lajille ominaisia viruskantoja, jotka leviävät helposti eläinyksilöstä toiseen lajin sisällä. Sioissa esiintyvissä influenssaviruksissa on tapahtunut vähemmän muuntelua kuin esimerkiksi ihmisten influenssaviruksissa. Sioilla on hengitysteissään reseptorit, jotka sitovat sekä sian, ihmisen että lintujen influenssa A-viruksia. Jos ihmisen tai eri eläinlajien influenssavirukset tartuttavat samanaikaisesti sian, voi syntyä uusia influenssavirusyhdistelmiä. Vaikka influenssavirukset ovat yleisiä sioissa maailmanlaajuisesti, on kuvattu vain yksittäisiä tapauksia, joissa sikainfluenssa virus on tarttunut ihmisiin.
Ehkäisy
Sikainfluenssa on luokiteltu Suomen eläintautilainsäädännössä muuksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi (kuukausittain ilmoitettava, MMMa 325/2021), eli kyseessä ei ole lainsäädännön nojalla vastustettava tauti, eikä taudin toteaminen siten johda eläinten siirtorajoituksiin tai muihin viranomaistoimenpiteisiin tilalla.
Tartuntariskin huomioiminen sikoja siirrettäessä, tautisulku ja suojavaatetuksen käyttö
Sikainfluenssaviruksen leviämistä sikatilalta toiselle voidaan estää sillä, että tartunnan saaneita ja tartuntaa mahdollisesti levittäviä sikoja ei siirretä tiloille, jotka ovat tartunnasta vapaita. Tieto lähtötilan eläinten hyvästä terveydentilasta ja tarvittaessa karanteenitoimenpiteiden käyttö määränpäätilalla ovat keinoja, joiden avulla sikainfluenssavirustartunnan siirtymistä sikojen mukana voidaan ennaltaehkäistä.
Eläinhankintaan liittyvien toimenpiteiden lisäksi lastaustilan asianmukainen käyttö ja muu normaali henkilöliikenteen tautisuojaus (tautisulku, tilan oma suojavaatetus ja -jalkineet) ovat tärkeitä asioita myös sikainfluenssan ennaltaehkäisyssä.
Tartunnan leviämisen ehkäiseminen ihmisistä ja linnuista sikoihin
Sikainfluenssan ennaltaehkäisyssä on otettava lisäksi huomioon se mahdollisuus, että ihmisen ja lintujen influenssa A -virukset voivat siirtyä sikaan.
Ihmisten, jotka sairastavat influenssaa, tulee sairautensa aikana välttää kontakteja sikoihin. Jos kuitenkin henkilön on pakottavista syistä hoidettava sikoja sairautensakin aikana, tulisi sikalaan mentäessä käyttää asianmukaista hengitystiesuojainta (suojainluokka FFP2 tai FFP3) ja sikalan suojavaatetusta, minkä lisäksi riittävästä käsihygieniasta on huolehdittava tarvittaessa myös kertakäyttöisiä suojakäsineitä käyttämällä. Hengityssuojainta käytettäessä on varmistettava, että se on tiiviisti paikoillaan. Hengityssuojaimet on tarkoitettu yhtä käyttökertaa varten, ja yhtä suojainta voi käyttää enintään kaksi tuntia. Hengityssuojain poistetaan kasvoilta eläintilasta poistumisen jälkeen. Käytetty suojain suljetaan muovipussiin ja hävitetään kotitalousjätteenä.
Lintujen influenssa A -viruksiin liittyvän tartuntariskin minimoimiseksi myös lintujen pääsy sikalaan tulisi estää.
48 tunnin sääntö ulkomaanmatkojen jälkeen
Tarttuvien eläintautien ennaltaehkäisyssä on tärkeää myös niin sanottu 48 tunnin sääntö, joka liittyy käynteihin eläintiloilla ulkomailla. Henkilön, joka on vieraillut eläinsuojassa Suomen rajojen ulkopuolella, ei tule 48 tuntiin tilakäynnistä mennä sikalaan täällä.
Sikainfluenssa on Suomessa ilmoitettava eläintauti, mutta viranomaiset eivät määrää torjuntatoimenpiteistä sikatiloilla. Näistä sovitaan eläinten terveydenhuoltojärjestelmän puitteissa.
Esiintyminen
Sikojen tautina sikainfluenssa kuvattiin ensimmäisen kerran 1900-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa. Yksittäistapauksia raportoitiin seuraavina vuosikymmeninä Euroopassa, mutta vasta 1970-luvun lopusta alkaen sikainfluenssa yleistyi Manner-Euroopassa.
Sikainfluenssaa esiintyy Pohjois- ja Etelä-Amerikan lisäksi useimmissa Euroopan ja Aasian maissa. Suomessa influenssavirusta todettiin sioilla ensi kertaa vuonna 2009. Todettu H1N1-virus muistutti eurooppalaisista sioista aiemmin eristettyjä sikojen H1N1-tyypin viruksia. Tämän takia influenssavasta-aineiden esiintyvyyttä sioilla kartoitettiin tutkimalla 401 tilan eläimiä. Tulosten perusteella n. 30 %:lla tiloista esiintyi vasta-aineita. Kaikkiaan vuonna 2009 sikojen H1N1-tyypin virusta osoitettiin 12 tilalla. Sen jälkeen tautia on todettu 0–19 tilalla vuosittain (kuvaaja alla).
