Sikaruusuksi kutsutun sairauden aiheuttaja on Erysipelothrix rhusiopathiae -bakteeri.
Oireet
Yleisinfektion yhteydessä sikaruusun oireita sioilla ovat tyypillisesti korkea kuume sekä ihon läiskittäinen punoitus. Sikaruusubakteeri voi aiheuttaa sioille myös niveltulehduksia ja sydänläppätulehduksia.
Taudinmääritys ja näytteenotto
Sikaruusubakteeri voidaan osoittaa patologisanatomisen tutkimuksen yhteydessä kokonaisesta kuolleesta siasta otettujen kudosnäytteiden bakteriologisen tutkimuksen avulla. Akuutin sikaruususairauden yhteydessä diagnoosi tehdään usein eläinlääkärin tekemän eläimen kliinisen tutkimuksen perusteella.
Leviäminen
Tartunta leviää sairastuneiden ja oireettomasti tartuntaa kantavien eläinten eritteiden, bakteerin saastuttaman maaperän tai rehun välityksellä. Bakteeria voi esiintyä myös terveiden sikojen elimistössä.
Ehkäisy
Sikoja voidaan rokottaa sikaruusua vastaan. Sikava -terveysluokitusrekisterin erityistasolla ja kansallisella tasolla edellytetään emakoiden säännöllistä rokottamista sikaruusua vastaan. Tarvittaessa tapauskohtaisen harkinnan perusteella myös kasvavia sikoja voidaan rokottaa sikaruusurokotteilla.
Sikojen vastustuskykyä heikentävät tekijät voivat vaikuttaa taudinpurkausten kehittymiseen, mistä johtuen hyvä hoito ja suotuisat olosuhteet ennaltaehkäisevät sairastumisia.
Seuranta
Sioissa todettu sikaruusu on luokiteltu Suomen eläintautilainsäädännössä muuksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi (kuukausittain ilmoitettava, MMMa 325/2021). Ilmoitusten määrä on 2000-luvulla tasaisesti vähentynyt. Sikojen tapausmäärän väheneminen heijastaa ilmeisemmin ennaltaehkäisevän rokotuksen yleistymistä.
Esiintyminen
Sikaruusubakteeria esiintyy yleisesti eri puolilla maailmaa.