Siipikarjan pneumovirus aiheuttaa kalkkunoilla ja kanoilla hyvin helposti tarttuvaa ylähengitystieinfektiota. Myös jotkin muut lintulajit, kuten fasaanit, ovat herkkiä taudille. Taudilla on lintulajista riippuen eri nimiä: ART (avian rhinotracheitis), TRT (turkey rhinotracheitis) ja SHS (swollen head syndrome). Virus jaetaan alatyyppeihin A, B, C ja D.
Oireet
Kalkkunoille virus aiheuttaa hengitystietulehduksen, joka voi levitä hyvin nopeasti koko parveen. Taudin vakavuus ja kuolleisuus vaihtelevat riippuen kasvatusolosuhteista ja mahdollisista sekundaarisista bakteeritartunnoista. Kalkkunanpoikasilla oireet ovat voimakkaammat kuin vanhemmilla linnuilla. Tartunta voi myös aiheuttaa vakavia muninnan tuotannon ongelmia. Muita esiintyviä kliinisiä oireita ovat aivastelu, alakuloisuus, henkitorven rahina, hengen haukkominen, sierain- ja silmävuoto, silmäkuopan turvotus ja sidekalvon tulehdus.
Kanoilla oireet voivat olla epämääräisempiä kuin kalkkunoilla. Oireina on kuvattu ylempien hengitysteiden oireita ja muninnan laskua. Taudille tyypillinen oire on pään turvotus, minkä vuoksi tauti tunnetaan myös nimellä SHS. Tässä oireyhtymässä on mukana useita muitakin tekijöitä kuin pneumovirus.
Taudin määritys ja näytteenotto
Verinäytteistä voidaan todeta ELISA-menetelmällä taudille spesifisiä vasta-aineita. Näytteeksi serologisiin testeihin otetaan verta putkiin, joissa ei ole lisäaineita. Taudin varhaisessa vaiheessa sairaiden tai kuolleiden eläinten hengityselimistä otetuista näytteistä virus voidaan osoittaa PCR-menetelmällä.
Leviäminen
Tartunta voi levitä joko suoraan linnusta toiseen tai tartunnan saaneen linnun hengitystie-eritteiden välityksellä ja pisaratartuntana. Tuontilinnut ovat erityinen riski, sillä tauti on yleinen lähes kaikkialla maailmassa.
Ulkomailla siipikarja rokotetaan APV-tautia vastaan. Suomessa rokotus ei ole tautivapauden vuoksi sallittua.
Vastustaminen ja ehkäisy
APV-tauti on luokiteltu Suomen eläintautilainsäädännössä valvottavaksi eläintaudiksi kanoilla ja kalkkunoilla pitopaikoissa, joissa on yli 100 kanaa ja/tai kalkkunaa (325/2021). Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee APV-tautia linnuissa, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille mahdollisimman pian. Virkaeläinlääkäri tekee eläinten pitopaikassa tarkastuksen, antaa menettelyohjeet, ja ottaa tarvittaessa linnuista näytteitä taudin syyn selvittämiseksi.
Jotta tartunta ei leviäisi muihin eläinten pitopaikkoihin, läänineläinlääkäri päättää eläinten siirtorajoituksista ja muista tarvittavista toimista. Tautia todettaessa selvitetään myös, mistä tartunta on voinut pitopaikkaan tulla, ja mihin muualle se on voinut jo levitä. Tässä yhteydessä voidaan ottaa näytteitä myös muiden pitopaikkojen eläimistä. Tautiepäilyn tai todetun tartunnan takia toteutettavista toimenpiteistä säädetään eläintautilaissa 76/2021.
APV-tauti muissa linnuissa ja alle 100 kanan ja/tai kalkkunan pitopaikoissa on luokiteltu muuksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi (325/2021). Eläinlääkärin ja laboratorion on ilmoitettava viimeistään seuraavana arkipäivänä virkaeläinlääkärille epäillessään tai todetessaan linnun sairastavan APV-tautia.
Seuranta
Kaikki APV-taudin oireisiin viittaavat tautiepäilyt tutkitaan tartunnan pois sulkemiseksi.
Esiintyminen
Tautia on viimeksi todettu Suomessa 1999.