IB:n eli tarttuvan keuhkoputkentulehduksen aiheuttaa IB-virus (IBV), joka kuuluu gammakoronavirusten sukuun. IB-virus ei ole läheistä sukua COVID-19-virukselle, eikä tartu ihmiseen tai muihin kotieläimiin. IB-viruksia on todettu myös kalkkunoissa, fasaaneissa, kyyhkysissä, hanhissa ja ankoissa, mutta se aiheuttaa sairautta ainoastaan kanalla (Gallus gallus). IB-viruksesta on taudinaiheuttamiskyvyltään useita erilaisia kantoja. Kantojen kohde-elinhakuisuudessa (tropismissa) on eroja, mutta kaikki kannat aiheuttavat hengitystietulehduksen. Jotkin kannat ovat nefrotrooppisia eli munuaishakuisia, aiheuttaen munuaisissa vaurioita ja kihtiä hengitysoireiden väistyttyä.
Oireet
Taudin itämisaika on vain 18-48 tuntia. Taudin oireet kestävät lintuyksilössä 5-7 päivää ja parvessa pari viikkoa, mikäli ei tule jälkitartuntoja.
Kaiken ikäiset linnut voivat sairastua, ja oireet alkavat yleensä rehun- ja vedenkulutuksen laskulla. Kananpoikasille tartunta aiheuttaa yskää ja nuhaa ja usein jälkitartuntana bakteeritulehduksia. Alle 10 päivän ikäisissä poikasissa IB-tartunta voi joillakin yksilöillä vaurioittaa munanjohtimia siten, etteivät ne aikuisena pysty munimaan. Kananuorikoilla tartunta voi mennä ohi ilman oireita. Muniville kanoille IB-tartunta aiheuttaa muninnanlaskun ja munan laadun heikkenemistä. QX-viruskannan aiheuttamissa tulehduksissa hengitystieoireet voidaan havaita selkeämmin ja muninnanlasku voi olla suurta.
Leviäminen
IB-virus leviää horisontaalisesti eli suoran tai välillisen viruskontaktin kautta parvessa erittäin helposti ja voi siirtyä myös tuulen mukana kanalasta toiseen. Persistoiva infektio, jossa lintu levittää virusta ulosteeseen aika ajoin, on mahdollinen. Tämä vaihe voi kestää 2-7 kuukautta. Virus tuhoutuu kuumennettaessa ja on herkkä yleisesti käytetyille desinfektioaineille. Ulosteessa virus voi säilyä useita kuukausia ja jopa vuoden, mikäli olosuhteet ovat virukselle otolliset eli kylmät ja kosteat.
Taudin määritys
IB-virus voidaan osoittaa oireilevasta linnusta PCR:llä (sivelynäytteistä tai elinnäytteistä), ja verinäytteistä voidaan tutkia vasta-aineita, joita tartunnan läpikäyneille linnuille on muodostunut n. 2 viikon kuluttua infektiosta.
Seuranta
Siipikarjan terveydenseurannassa verinäytteistä voidaan tutkia IB-vasta-aineita mahdollisten piilevien tartuntojen varalta tai riittävien rokotevasteiden seuraamiseksi. Suomessa aloitettiin kesällä 2023 IB-rokotukset elävillä heikennetyillä rokotteilla. Tuontiparvia tutkitaan IB:n varalta ETT:n tuontiohjeiden mukaisesti.
Esiintyminen
IB on levinnyt maailmanlaajuisesti aiheuttaen sekä munan- että broilerituotannolle suuria tappioita. Koska IB-viruskannat vaihtelevat, on uusien rokotteiden kehittäminen jatkuva haaste. Ruotsiin IB levisi vuonna 1994, ja pian sen jälkeen siellä aloitettiin laajat rokotukset IB:tä vastaan elävillä ja tapetuilla rokotteilla.
Suomessa IB-tartuntoja on tuotantosiipikarjassa todettu vaihtelevasti vuosien varrella, ja todetut viruskannat D274 ja 4/91 ovat olleet taudinaiheuttamiskyvyltään heikkoja. Keväällä 2023 tuotantosiipikarjassa todettiin IB-viruksen QX-tyyppiä oleva viruskanta, joka levisi nopeasti ja laajasti siipikarjatiloille. Siipikarjaelinkeinon edustajat katsoivat tarpeellisiksi käynnistää laajat rokotukset IB-tautia vastaan, koska todettu QX-virustyyppi heikentää linnun vastustuskykyä ja hyvinvointia huomattavasti sekä aiheuttaa merkittäviä tuotannollisia tappioita. IB-virus on pitkään ollut yleinen harrastesiipikarjassa, ja harrasteparvissa on myös todettu QX-kantoja.
Ehkäisy
Taudin leviämistä voidaan estää noudattamalla huolellisesti yleisiä tautisuojausohjeita. Rokotuksilla voidaan vähentää IB-taudin aiheuttamia oireita ja tappioita. Rokotukset tuotantosiipikarjalla eivät ole pakollisia, mutta tällä hetkellä suositeltavia. Harrastesiipikarjalle ei ole tarjolla sopivia rokotteita. Rokotteet annetaan kanoille juomaveden kautta ja/tai sumuttamalla.
Rokotukset eivät aiheuta vaaraa ihmisille – ei kanojen hoitajille eikä kuluttajille. Rokotteissa ei käytetä mRNA-tekniikkaa. Rokotteet sisältävät heikennettyä virusta, joka käynnistää kanojen oman vastustuskyvyn ja vasta-aineiden tuotannon. Muualla maailmassa IB-rokotukset ovat pitkään olleet laajassa käytössä, ja niiden toimintaa ja tehoa on tutkittu pitkään.
Eläinten terveys ETT ry antaa ohjeita siitä, miten voi suojautua IB-tartunnalta siipikarjan maahantuonnin yhteydessä.
IB on luokiteltu Suomen eläintautilainsäädännössä muuksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi (kuukausittain ilmoitettava eläintauti, MMMa 325/2021).