Influenssa A -virukset ovat monimuotoinen virusryhmä, joka jaotellaan eri alatyyppeihin ja lisäksi linnuilla taudinaiheuttamiskykynsä perusteella matalapatogeenisiin (heikosti tautia aiheuttaviin) ja korkeapatogeenisiin (voimakkaasti tautia aiheuttaviin) viruksiin. Valtaosa viruksen alatyypeistä on taudinaiheuttamiskyvyltään heikkoja, osa voi kuitenkin aiheuttaa laajoja lintuinfluenssaepidemioita ja suuria menetyksiä esimerkiksi siipikarjataloudelle.
Osalla lintuinfluenssaviruksista on kyky tartuttaa myös nisäkkäitä, kuten turkiseläimiä (minkki, sinikettu, hopeakettu, supikoira). Muissa nisäkkäissä tartuntoja on havaittu muun muassa luonnonvaraisissa petoeläimissä ja kotikissoissa. Lintuinfluenssa on zoonoosi, joten se voi tarttua myös ihmiseen aiheuttaen tälle vakavan taudin. Tartunnat ovat hyvin harvinaisia ja lähes kaikki infektioon sairastuneet ihmiset ovat saaneet tartunnan käsiteltyään lintuinfluenssaan sairastunutta tai kuollutta eläintä tai sen eritteitä heikoissa hygieniaoloissa.
Tällä sivulla käsitellään lintuinfluenssan esiintymistä erityisesti turkiseläimissä. Lisätietoa lintuinfluenssasta siipikarjalla ja muilla linnuilla.
Oireet
Turkiseläimillä taudin eteneminen voi olla nopeaa, jolloin ei välttämättä ehditä havaita mitään oireita ennen eläinten menehtymistä. Tällöin ainoa havaittava oire tilalla voi olla tavallista korkeampi kuolleisuus. Oireilevilla turkiseläimillä esiintyy tyypillisesti keskushermosto-oireita, kuten kehän kiertämistä, kouristuksia ja tärinää. Lisäksi niillä voi esiintyä ruokahaluttomuutta, apaattisuutta, ripulia, hengitystieoireita ja sierainten verekkyyttä. Tilan ympäristöstä voi löytyä kuolleita lintuja ja myös muut nisäkkäät voivat oireilla tai kuolla lintuinfluenssaan.
Taudin määritys
Lintuinfluenssaa ei voida todeta vain oireiden perusteella, koska samoja oireita voivat aiheuttaa monet muutkin virus- ja bakteeritaudit tai ympäristöperäiset syyt. Lintuinfluenssa voidaan todeta tutkimalla verinäytteestä viruksen vasta-aineet, mutta lopullinen diagnoosi vaatii viruksen osoittamisen laboratoriossa esimerkiksi hengitysteistä otetuista sivelynäytteistä tai ruumiinavauksen yhteydessä otetuista elinnäytteistä. Viruksen osoittamiseen käytetään molekyylibiologista RT-PCR-menetelmää.
Vasta-ainemääritys turkiseläimissä perustuu kahteen serologiseen menetelmään. Ensin näytteestä tutkitaan ELISA-testillä influenssa A -vasta-aineet, jonka jälkeen positiivinen tulos varmistetaan HI (hemagglutinaation inhibitio) -testillä. HI-testillä varmistetaan, että ELISA-testin löytämät influenssa A-viruksen vasta-aineet ovat H5-alatyypin lintuinfluenssan vasta-aineita. Käyttämällä kahta erillistä, eri periaatteella toimivaa testiä varmistetaan tulosten oikeellisuus ja mahdollisuus virheellisen positiivisen tuloksen saamiselle on vähäinen.
Näytteenotossa noudatetaan Ruokaviraston erikseen antamia ohjeita.
Leviäminen
Turkiseläimet voivat saada tartunnan tautia kantavalta linnulta suoran kontaktin välityksellä tai epäsuorasti sairaiden lintujen saastuttamasta ympäristöstä tai rehusta. Tartunnan saanut lintu erittää virusta hengitysilmaan ja erityisen runsaasti ulosteisiin, joten influenssavirus leviää hyvin helposti.
Lintuinfluenssa tarttuu myös turkiseläinyksilöiden välillä ja leviää siten tilan sisällä. Eläinten ja ihmisten on vältettävä suoraa kontaktia kuolleisiin lintuihin. Ihmisten on suojauduttava huolellisesti ja noudatettava erityistä hygieniaa käsitellessään kuolleita tai lintuinfluenssan oireista kärsiviä turkiseläimiä.
Vastustaminen ja ehkäisy
H5-alatyypin lintuinfluenssa on luokiteltu kansallisen lainsäädännön mukaan turkiseläimissä muuksi torjuttavaksi eläintaudiksi (MMMa 325/2021).
Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee turkiseläimillä lintuinfluenssaa tai havaitsee näissä tavanomaista korkeampaa kuolleisuutta, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille mahdollisimman pian. Virkaeläinlääkärin on ilmoitettava eläimissä todetuista lintuinfluenssatartunnoista tartuntataudeista vastaavalle lääkärille.
Jos turkistarhalla epäillään lintuinfluenssaa, virkaeläinlääkäri tekee pitopaikassa tarkastuksen, antaa menettelyohjeet ja ottaa tarvittaessa eläimistä näytteitä. Jotta mahdollinen tartunta ei leviäisi muihin eläinten pitopaikkoihin, läänineläinlääkäri päättää eläinten siirtorajoituksista ja muista tarvittavista toimista. Tautia todettaessa selvitetään myös mistä tartunta on voinut pitopaikkaan tulla, ja mihin muualle se on voinut jo levitä. Tässä yhteydessä voidaan ottaa näytteitä myös muiden pitopaikkojen eläimistä.
Tautiepäilyn tai todetun tartunnan takia toteutettavista toimenpiteistä, kuten tartunnan saaneiden eläinten lopettamisesta ja pitopaikan puhdistuksesta sekä desinfioinnista, on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 1068/2023 ja kansallisessa eläintautilaissa (76/2021). Ruokavirasto tekee säädösten perusteella päätökset tarvittavista toimista.
Lintuinfluenssan varhainen toteaminen ja leviämisen tehokas estäminen on tärkeää. Hyvä lintusuojaus turkistarhoilla on tärkeä keino lintuinfluenssan leviämisen hillitsemiseksi. Turkiseläinten pitopaikoissa luonnonvaraisten lintujen pääsy kosketuksiin paitsi eläinten, myös rehujen, kuivikkeiden tai muiden tarvikkeiden ja välineiden kanssa pitää estää (MMMa 14/2024).
Seuranta
Kaikki vähäisetkin lintuinfluenssan oireisiin viittaavat tautiepäilyt tutkitaan tartunnan varalta.
Syyskuusta 2023 alkaen toteutettiin kaikkien turkiseläintarhojen influenssakartoitus Suomessa. Kartoitusnäytteitä otettiin jokaiselta Suomen turkistarhalta lukuun ottamatta tarhoja, joilla oli jo todettu lintuinfluenssatartunta. Lisätietoa lintuinfluenssakartoituksesta.
Esiintyminen
H5-alatyypin lintuinfluenssaa todettiin Suomessa turkiseläimillä ensimmäistä kertaa heinäkuussa 2023. Tautitapauksia löydettiin vuoden 2023 loppuun mennessä 71 turkistarhalta. Turkistarhoille tauti levisi todennäköisesti naurulokeista, joissa esiintyi H5N1-tyypin lintuinfluenssatartuntoja erityisen paljon koko Euroopassa vuonna 2023.
Espanjassa lintuinfluenssaa todettiin tarhatuissa minkeissä vuonna 2022. Lintuinfluenssaa on todettu myös luonnonvaraisilla maa- ja merinisäkäillä sekä kotikissoilla eri puolilla maailmaa.