SARS-CoV-2 -viruksen aiheuttama COVID-19 on ihmisten tauti, joka leviää ensisijaisesti ihmisten välisenä pisaratartuntana. Viruksen on kuitenkin todettu tarttuvan myös joihinkin eläimiin, ja turkiseläimistä erityisesti minkit ovat tartunnalle herkkiä. Altistuskokeiden perusteella myös supikoira voi saada SARS-CoV-2-tartunnan.
Oireet
Minkeillä oireena esiintyy lähinnä hengitystieoireita, jotka ovat pääosin lieviä, esimerkiksi vetistä sierainvuotoa. Joillakin eläimillä voi esiintyä vakavampia hengitystieoireita, kuten selkeitä hengitysvaikeuksia. Lisäksi tartuntatarhoilla saatetaan minkeissä havaita kohonnutta kuolleisuutta. Tartunta voi olla minkeissä myös täysin oireeton. Supikoirilla tehdyssä altistuskokeessa tartutetuilla eläimillä ei havaittu mitään oireita.
Taudin määritys ja näytteenotto
Tartunnan havaitsemiseksi otetaan nielun limakalvoilta sivelynäyte. Näytteeksi voidaan lähettää myös kuollut kokonainen eläin. Näytteenotossa noudatetaan Ruokaviraston erikseen antamia ohjeita.
Virus voidaan osoittaa molekyylibiologisilla menetelmillä, monistamalla viruksen genomia polymeraasiketjureaktiolla (PCR). Tartunta voitaisiin todeta myös osoittamalla vasta-aineita eläimen verinäytteestä, mutta eläimille tällaisia testejä ei toistaiseksi ole diagnostiseen käyttöön.
Leviäminen
Alun perin tartunta on todennäköisimmin siirtynyt minkkeihin tarhoilla työskentelevistä ihmisistä, mutta virus leviää tarhoilla myös eläinten välillä. Eläimestä toiseen SARS-CoV-2-virus leviää eläinten välisissä kontaktissa, esimerkiksi pisaratartuntana. Kokeellisten tartuntojen perusteella virus saattaa levitä lyhyitä matkoja myös ilmalevitteisesti, ilman että eläinten välillä on lähikontaktia.
Hollannissa ja Tanskassa on todettu, että tartunnan saaneilla minkkitarhoilla SARS-CoV-2-virus on siirtynyt minkeistä tarhan yksittäisiin työntekijöihin, joten tauti voi tarttua sitä kantavasta minkistä ihmiseen. Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen (ECDC) tekemän riskinarvioinnin mukaan minkeillä esiintyvistä tartunnoista aiheutuva vaara turkistarhojen ulkopuolisille ihmisille on kuitenkin vähäinen.
Vastustaminen ja ehkäisy
Taudin luonteen ja turkiseläintarhoilla olevien suurten eläinmäärien vuoksi on erittäin tärkeää estää viruksen leviäminen tarhoille Suomessa. Tartunnan leviämisen riskiä voidaan pienentää noudattamalla turkistarhoilla hyviä tautisuojaus- ja hygieniakäytäntöjä. Lue lisää turkiseläinten suojaamisesta tartunnalta sivuiltamme.
SARS-CoV-2 -tartunta turkistuotantoa varten tarhatuilla minkeillä, supikoirilla ja soopeleilla on Suomen eläintautilainsäädännön mukaan muu torjuttava eläintauti. Jos epäilee turkistarhalla esiintyvän SARS-CoV-2 -tartuntaa, tulee heti ottaa yhteyttä kunnaneläinlääkäriin, joka tarkastaa eläimet ja ottaa tarvittaessa niistä näytteitä tutkimuksia varten. Jos tartuntaa todettaisiin turkistarhalla, antaa aluehallintovirasto tarhalle määräyksiä ja rajoituksia taudin leviämisen estämiseksi. Ruokavirasto päättää tilalla tehtävistä muista toimenpiteistä, ja määrää tarvittaessa eläinten lopettamisesta ja pitopaikan puhdistamisesta ja desinfektiosta.
Esiintyminen Suomessa ja muualla
SARS-CoV-2-tartuntoja ei Suomessa ole toistaiseksi todettu turkistarhoilla. Ruokavirasto aloitti marraskuussa 2020 turkistarhoilla koronavirustartuntoja selvittävän kartoituksen, jossa tarhoilla itsestään kuolleita minkkejä tutkittiin tartunnan varalta. Kartoituksen jälkeen aloitettiin koronavirusseuranta ensin minkeillä ja sitten myös supikoirilla. Lue lisää kartoituksesta ja seurannasta sivuiltamme.
Tartuntoja on turkiseläimistä todettu tarhatuissa minkeissä useassa maassa, Euroopan alueella esim. Hollannissa, Tanskassa, Italiassa ja Ruotsissa. Hollannissa ja Tanskassa tartunnat minkeissä ovat levinneet laajalti, minkä vuoksi tarhojen eläimiä on lopetettu runsaasti.