Apinarokko/m-rokko on apinarokkoviruksen aiheuttama zoonoosi, eli ensisijaisesti eläimistä ihmisiin tarttuva tauti. Zoonoottisia tartuntoja esiintyy Keski- ja Länsi-Afrikassa, jossa virus on asettunut kotoperäiseksi joihinkin luonnonvaraisiin eläimiin. Virusta ei ole koskaan todettu luonnonvaraisilla eläimillä Euroopassa. Apinarokkovirus kuuluu Orthopoxvirusten sukuun, johon kuuluvat muun muassa lehmärokkovirus, ontelosyylävirus, sekä isorokkoa aiheuttava isorokkovirus. Eläimistä eri apinalajit, monet jyrsijät (mukaan lukien rotat, hiiret, oravat ja preeriakoirat), kanit sekä koirat ovat alttiita infektioille. Koko isäntävalikoima on vielä tuntematon ja useat kotieläinlajit voivat olla virukselle herkkiä. Taudin tiedetään siirtyneen ihmisestä lemmikkikoiraan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) seuraa apinarokon kansallista ja kansainvälistä tilannetta ja antaa ohjeita ihmisten tartuntojen ehkäisyssä. Lue lisää THL:n verkkosivuilta.
Oireet eläimillä
Kädellisillä apinarokko esiintyy yleensä itsestään rajoittuvana ihottumana. Ensimmäiset oireet ovat kuume ja 1–4 mm:n ihonäppylät, jotka kehittyvät märkärakkuloiksi ja sitten kuoriutuvat. Ihovauriot voivat kestää 4–6 viikkoa. Kaneissa ja jyrsijöissä, mukaan lukien preeriakoirat, ensimmäisiä oireita voivat olla kuume, sidekalvotulehdus, nenävuoto, yskä, imusolmukkeiden turpoaminen, ruokahalun puute ja väsyneisyys. Eläimille voi tämän jälkeen kehittyä näppylöitä, märkärakkuloita ("pocks") tai hajanaista karvan lähtöä. Myös keuhkokuumetta on todettu. Apinarokko on myös siirtynyt ihmisestä koiraan, ainoassa tunnetussa tällaisessa tapauksessa koira sai rakkulaisen ihotulehduksen.
Apinarokon vakavuus vaihtelee vähäisistä ihovaurioista tappavaan tautiin. Joillakin eläimillä on vain paikallisia ihovaurioita. Vakavammissa tapauksissa voi esiintyä myös yskää, nenävuotoa, hengenahdistusta, syömättömyyttä, kuonon alueen turvotusta, suun haavaumia tai suurentuneita imusolmukkeita. Yleistynyt sairaus, johon liittyy sisäelinten vaurioita, on harvinaista luonnollisissa infektioissa. Useimmat luonnollisesti tartunnan saaneet eläimet toipuvat; kuolemantapauksia on kuitenkin joskus havaittavissa, erityisesti apinoiden poikasilla. Myös oireettomia tartuntoja esiintyy, erityisesti jyrsijöillä tauti voi olla täysin oireeton.
Jos eläintä hoitavalla henkilöllä on todettu apinarokko, tai siihen sopivia oireita, tautia tulee epäillä myös eläimellä, jos sillä on kuumetta, sidekalvontulehdusta, hengitystieoireita ja kyhmyinen tai rakkulainen ihottuma. Mikäli eläin vaikuttaa sairaalta (mm. syömätön, väsynyt, kuumeinen) ota yhtyettä eläinlääkäriin puhelimitse ja kerro että kotitaloudessa on apinarokkoa sairastava henkilö, jolle eläin on voinut altistua. Älä vie altistunutta eläintä eläinlääkäriin ilman että sovit käynnistä ennakkoon.
Taudin määritys ja näytteenotto
Taudin määritys perustuu viruksen osoittamiseen ihomuutoksista molekyylibiologisin keinoin. Eläinlääkäri voi ottaa näytteeksi sivelynäytteen ihorakkulan seinämästä (epiteeliltä) tai rakkulanesteestä. Tartuntaa epäiltäessä näytteiden ottaminen taudin varalta tehdään Ruokaviraston antamien ohjeiden mukaisesti. Eläinlääkäri voi olla yhteydessä Ruokaviraston eläintautivirologian laboratorioon näytteenotto- ja lähetysohjeiden saamiseksi tarvittaessa.
Leviäminen
Tartunnan saaneet eläimet voivat olla tartuttavia jo päivää ennen ja 21 päivää sen jälkeen, kun ensimmäiset oireet ilmaantuvat, tai kunnes kaikki ihovauriot ovat muodostaneet rupia, eikä muita oireita ole. Eläimet voivat levittää virusta suorassa kosketuksessa tai aerosoleina.
Vielä ei täysin tiedetä, mitkä eläinlajit ovat luonnossa apinarokkoviruksen pääasiallisia isäntiä, joissa virus säilyy ja lisääntyy, mutta niiden uskotaan olevan pääasiassa jyrsijöitä. Kahta afrikkalaisen oravan lajia, Funisciurus anerythrus ja Heliosciurus rufobrachium, on ehdotettu mahdollisiksi isäntälajeiksi tai levittäjiksi. Ei tiedetä, ylläpitävätkö kädelliset tartuntaa myös luonnossa vai ovatko ne vain satunnaisia isäntiä.
Tartunta voi siirtyä eläimeen myös sairastuneesta ihmisestä. Erityisesti jyrsijöiden tiedetään olevan herkkiä apinarokolle, mutta myös muut eläimet kuten koirat ja kissat saattavat saada tartunnan.
Vastustaminen ja ehkäisy
Miten tulee toimia, jos epäilen omalla eläimelläni tartuntaa?
Mikäli eläimellä on apinarokkoon sopivia iho-oireita, kuten rakkulaista ihottumaa ja tiedossa on mahdollinen altistus, on hyvä konsultoida eläinlääkäriä mahdollisimman pian oireiden alettua, hoidon ja leviämisen estämiseen tähtäävien toimien aloittamiseksi. Infektion hoitoon riittää yleensä tukihoito (kipulääkitys ja lepo), mutta koska ihomuutokset ovat kovin kutiavia, ihon bakteeritulehdusten välttämiseksi tulee koittaa estää eläintä raapimasta ihoa.
Apinarokko ei kuulu eläintautilainsäädännöllä vastustettaviin eläintauteihin, eikä taudin toteaminen johda viranomaistoimenpiteisiin. Apinarokko on luokiteltu Suomen eläintautilainsäädännössä muuksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi (325/2021). Eläinlääkärin ja laboratorion on ilmoitettava viimeistään seuraavana arkipäivänä virkaeläinlääkärille epäillessään tai todetessaan eläimen sairastavan apinarokkoa. Virkaeläinlääkärin on ilmoitettava eläimellä todetusta apinarokosta tartuntataudeista vastaavalle lääkärille viimeistään toteamista seuraavana arkipäivänä.
Mikäli henkilö on itse sairastunut apinarokkoon, on suositeltavaa tällöin välttää kaikkia eläinkontakteja. Kotitaloudessa olevat lemmikit (erityisesti jyrsijät ja koirat) sekä muut eläimet tulisi eristää sairastuneesta oireiden keston ajaksi. Oireet kestävät tyypillisesti 2–4 viikkoa. Eläinten ruokinta ja muu hoito tulisi jättää toisen kotona olevan tehtäväksi. Altistuneet eläimet tulee ulkoiluttaa eristyksen aikana erillään muista eläimistä. Jos eläimen hoito sairastuneelle on välttämätöntä, tulisi tällöin käyttää suojakäsineitä ja kasvomaskia.