Bruselloosin eli luomistaudin aiheuttavat Brucella –suvun bakteerit. Sukuun kuuluu 11 lajia, joista osa aiheuttaa vakavia eläintauteja. Eri Brusella –suvun lajeilla on tyypillisesti yksi pääasiallinen isäntäeläin ja useita muita mahdollisia isäntiä, esimerkiksi B. abortus – pääasiallinen isäntä on nauta, B. melitensis – lammas ja vuohi, B. suis – sika, B. ovis – lammas sekä B. canis – koira. Kolme ensiksi mainittua lajia jaotellaan edelleen useisiin biovaareihin, ja nämä Brusella –lajit ovat zoonoottisia, eli ne voivat tarttua myös ihmisiin ja aiheuttaa vakavan taudin. Muiden Brucella –suvun bakteereiden zoonoottinen merkitys taas on vähäinen tai siitä ei ole täyttä varmuutta.
Oireet
Brusellabakteerit aiheuttavat kroonisen infektion sekä naaras- että urospuolisten eläinten sukuelimissä. Tyypillinen oire on sikiökuolema ja luominen tiineyden viimeisen kolmanneksen aikana. Myös tiinehtymättömyyttä ja vastasyntyneiden varhaiskuolleisuutta esiintyy, etenkin sikojen brusellatartunnoissa. Sukuelinten lisäksi myös utare voi infektoitua, ja urospuolisilla eläimillä esiintyy kivestulehdusta. Muita mahdollisia oireita ovat niveltulehdukset muun muassa selkärangassa ja näihin liittyvät liikkumisvaikeudet ja halvausoireet.
Usein eläimet ovat luomisia lukuun ottamatta oireettomia, eivätkä tartuntaa kantavan eläimen kaikki tiineydet pääty luomiseen. Eläin saattaa silti jäädä tartunnan kantajaksi useiksi vuosiksi, jopa loppuiäkseen.
Taudin määritys ja näytteenotto
Oireettomassa vaiheessa tartunnan osoittaminen perustuu vasta-ainemääritykseen verestä tai maidosta. Vasta-aineet säilyvät yleensä eläimen eliniän, mutta tiineyden aikana tai taudin aktiivisessa vaiheessa pitoisuus on korkeimmillaan. Näiden serologisten tutkimusten heikkoutena ovat silloin tällöin esiintyvät ristireaktiot, eli muiden bakteerilajien aikaansaamat virhepositiiviset tutkimustulokset. Luomistapauksissa on suositeltavaa tehdä myös bakteriologinen tutkimus. Kuolleesta sikiöstä, sikiökalvoista ja kohtueritteestä bakteerit voidaan osoittaa bakteeriviljelyä käyttäen. Viljelytutkimuksen etuna on, että bakteerin laji voidaan määrittää ja tutkia tarkemmin kyseisen bakteerikannan ominaisuuksia. Näytteiden ottaminen taudin varalta tehdään Ruokaviraston antamien ohjeiden mukaisesti.
Leviäminen
Tartunta tulee karjaan ensisijaisesti infektoituneen ostoeläimen mukana. Karjan sisällä tartunta leviää vähitellen eläimestä toiseen. Brusellabakteerit ovat erittäin herkästi tarttuvia. Ne tunkeutuvat elimistöön ruoansulatuskanavan kautta ja limakalvojen, jopa silmän sidekalvon läpi. Bakteerit tarttuvat eläimestä toiseen monia eri reittejä: astutuksen tai siemennyksen kautta, suorassa kontaktissa infektoituneeseen materiaaliin, kuten sikiöön, sikiökalvoihin ja kohtueritteeseen sekä pastöroimattoman maidon välityksellä. Luomisen yhteydessä bakteereita erittyy suuria määriä kohtueritteessä, sikiökalvoissa ja sikiön elimissä.
Vastustaminen ja ehkäisy
B. abortus, B. melitensis ja B. suis –tartunnat naudoilla, lampailla ja vuohilla luokitellaan EU-lainsäädännön mukaan B-luokan eläintaudiksi (EU 2018/1882), ja sioilla kansallisen eläintautilainsäädännön mukaan muuksi torjuttavaksi eläintaudiksi (325/2021), kun taas muissa pidettävissä sorkkaeläimissä nämä brusella-lajien tartunnat on kansallisessa lainsäädännössä luokiteltu valvottavaksi eläintaudiksi (325/2021). Myös B. ovis –tartunta pidettävissä sorkkaeläimissä on luokiteltu valvottavaksi eläintaudiksi (325/2021). Lisätietoa eläintautien luokittelusta löytyy sivuiltamme.
Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee sorkkaeläimissä bruselloosia, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille mahdollisimman pian. Virkaeläinlääkäri tekee eläinten pitopaikassa tarkastuksen, antaa menettelyohjeet, ja ottaa tarvittaessa eläimistä näytteitä taudin syyn selvittämiseksi.
Jotta tartunta ei leviäisi muihin eläinten pitopaikkoihin, läänineläinlääkäri päättää eläinten siirtorajoituksista ja muista tarvittavista toimista. Tautia todettaessa selvitetään myös, mistä tartunta on voinut pitopaikkaan tulla, ja mihin muualle se on voinut jo levitä. Tässä yhteydessä voidaan ottaa näytteitä myös muiden pitopaikkojen eläimistä. Tautiepäilyn tai todetun tartunnan takia toteutettavista toimenpiteistä, kuten tartunnan saaneiden eläinten lopettamisesta ja pitopaikan puhdistuksesta ja desinfioinnista, on säädetty eläinterveyssäännöstössä EU 2016/429 ja asetuksessa EU 2020/689, sekä kansallisessa eläintautilaissa 76/2021, b- ja c-luokan eläintautien vastustamisesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 327/2021, eräiden muiksi torjuttaviksi eläintaudeiksi nimettyjen eläintautien vastustamisesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 326/2021 ja eräiden valvottaviksi eläintaudeiksi nimettyjen tautien vastustamisesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 322/2021. Ruokavirasto tekee säädösten perusteella päätökset tarvittavista toimista.
Brusella-tartunnat muissa eläimissä kuin pidettävissä sorkkaeläimissä on lainsäädännössä luokiteltu ilmoitettaviksi eläintaudeiksi (EU 2018/1882 ja 325/2021), eli niiden esiintymistä seurataan. Virkaeläinlääkärin on myös ilmoitettava eläimellä todetusta brusellatartunnasta terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaavalle lääkärille. Lisätietoa eläintautien ilmoittamisvelvollisuuksista löytyy sivuiltamme.
Taudin Suomeen leviämisen ehkäisemiseksi on tärkeää varmistaa, ettei maahan tuotavissa eläimissä ole bruselloosia, ja että eläinten kuljettamiseen käytettävät välineet on huolellisesti puhdistettu ja desinfioitu erityisesti ulkomaan liikenteessä. Koska Suomella on asetuksen EU 2021/620 mukaan nautojen, lampaiden ja vuohien bruselloosista (B. abortus, B. melitensis, B. suis) vapaa asema, on eläinten siirroissa Suomeen noudatettava lainsäädännön mukaisia lisävaatimuksia. Lisätietoa eläinten siirtovaatimuksista löytyy sivuiltamme.
Seuranta
Brusella-tartuntojen esiintymistä Suomessa seurataan säännöllisesti otettavin veri- ja maitonäyttein. Seurannan tavoitteena on osoittaa, että tautia ei esiinny Suomessa, ja näin varmistaa virallisen tautivapauden säilyminen. Nautojen bruselloosin seurantaa kohdistetaan erityisesti karjoihin, joissa on todettu tavanomaista enemmän luomisia. Lampailta ja vuohilta verinäytteitä otetaan vapaaehtoisen maedi-visna/CAE -terveysvalvonnan puitteissa sekä teurastamoilla. Sikojen brusellaseuranta kohdistuu uudistuseläimiä tuottaviin tiloihin, lisäksi tutkitaan tarhatuista villisioista teurastuksen yhteydessä otettuja verinäytteitä. Luonnonvaraisten villisikojen brusella-vasta-aineiden esiintymistä seurataan metsästetyistä ja kuolleina löydetyistä villisioista. Nautojen ja sikojen sekä pienten märehtijöiden keinosiemennystoimintaan liittyy lakisääteinen brusellaseuranta.
Myös kaikki bruselloosin oireisiin viittaavat tautiepäilyt tutkitaan tartunnan poissulkemiseksi. Tuottajien tulee ilmoittaa havaituista luomistapauksista kunnaneläinlääkärille, joka ottaa karjasta tarvittaessa näytteitä tutkittavaksi brusellan varalta. Tuottajat ovat avainasemassa taudin varhaisessa havaitsemisessa, joten luomisista ilmoittaminen on ensiarvoisen tärkeää.
Esiintyminen
Suomella on asetuksen EU 2021/620 mukaan nautojen, lampaiden ja vuohien bruselloosista (B. abortus, B. melitensis, B. suis) virallisesti vapaa asema.
Naudan bruselloosia on todettu Suomessa viimeksi vuonna 1960. Lampaiden ja vuohien bruselloosia ei Suomessa ole todettu koskaan, eikä myöskään sikojen bruselloosia tuotantosioissa. Brucella canis -tartunta on Suomessa koirissa harvinainen, ja todetut tapaukset liittyvät koiriin, jotka on tuotu alueelta, jossa tauti on yleinen. Luonnonvaraisista eläimistä villisioilla on todettu Brucella -tartuntoja satunnaisesti vuodesta 2015 alkaen, ja eristetty kanta on ollut Brucella suis biovaari 2. Brucella pinnipedialis -bakteeria on todettu Itämereltä kuolleina löydetyistä harmaahylkeistä ja norpasta 2000- luvulla.
Pohjoismaista ja useimmista Euroopan maista tuotantoeläinten bruselloosi on hävitetty, mutta maailmanlaajuisesti tauti on edelleen erittäin merkittävä luomisten aiheuttaja tuotantoeläimillä. Myös muita Brucella -lajeja esiintyy eläimillä maailmanlaajuisesti. B. canis -bakteeria on todettu koirilla monessa Euroopan maassa. Myös Suomessa villisioilla todettu Brucella suis biovaari 2 – bakteeri on verraten yleinen villisioissa ja rusakoissa Euroopan alueella. Tämä brusellatyyppi aiheuttaa kuitenkin vain harvoin tautia ihmisessä.
Brucella -tartunnalta suojautuminen metsästäessä
Villisian suolistamisen ja nylkemisen yhteydessä tulee noudattaa hyvää hygieniaa ja varoa tartuntaa aiheuttavan bakteerin joutumista suuhun, hengitysteihin, silmiin tai ihossa oleviin haavoihin esimerkiksi eritteiden mukana. Ruhoa käsittelevät henkilöt voivat muun muassa käyttää kertakäyttöisiä suojakäsineitä suolistaessaan villisikaa. Huolellinen käsien ja varusteiden pesu on suositeltavaa. Raakoja ruhonosia ja elimiä ei suositella annettavaksi koirille.