Myyräekinokokki Echinococcus multilocularis on aikuisena koiraeläinten ohutsuolessa elävä heisimato, jonka väli-isäntänä toimii myyrä. Tästä johtuu myös loisen kansanomainen nimitys myyräekinokokki. Loisen toukat aiheuttavat myyräväli-isännän maksaan kasvainmaisen ja nopeasti kasvavan rakkularypäleen. Koira saa tartunnan syömällä loisia sisältävän myyrän.
Loisen leviämistä pyritään estämään siksi, että myös ihminen voi koiraeläimen ulosteesta peräisin olevia munia nieltyään saada samankaltaisen mutta hitaasti kasvavan toukkarakkulan maksaansa. Vaikka ihminen on loiselle harhaisäntä, tartunta on hengenvaarallinen ja vaatii elinikäisen lääkityksen. Ihminen saanee tartunnan yleensä munilla saastuneen ruoan, esimerkiksi vihannesten ja mahdollisesti marjojen mukana, tai tartunnan saaneen koiran turkista käsiinsä ja sitä kautta suuhun.
Esiintyminen
Oletetaan, että vain pieni osa tartunnan saaneista ihmisistä sairastuu ja valtaosalla immuunipuolustus tappaa loisen. Esimerkiksi Sveitsissä, missä loinen on hyvin yleinen kettupopulaatiossa (15–20 %), noin 0,2 ihmistä 100 000:sta (0,0002 %) sairastuu vuosittain. Lääkehoidon ansiosta he voivat elää lähes normaalisti. Ruotsissa, missä myyräekinokokkia tavataan harvalukuisena, viranomaiset eivät edelleenkään suosittele metsämarjojen pesemistä tai keittämistä ennen syöntiä.
Luonnossa loisen tärkein pääisäntä (isäntäeläin, jonka suolessa aikuinen mato loisii) on kettu. Lemmikkieläimistä koira on ainoa merkittävä pääisäntä. Kissoilla on tartuntaa todettu harvoin, eikä kokeellisessa tutkimuksessa kissojen ole havaittu tuottavan eläviä tartunnallisia munia. Freteillä ei tartuntaa ole tiettävästi koskaan raportoitu.
Ukrainan läntisimmissä osissa on noin 15 vuoden takaisessa tutkimuksessa ketuilla todettu myyräekinokokkia mutta muualla maassa ei. Tämän jälkeen loisen levinneisyysalue on voinut Ukrainassa laajentua niin kuin on aiemmin tapahtunut muuallakin Euroopassa. Ukrainalaisten koirien myyräekinokokkitartunnoista ei ole löydettävissä julkaistua tietoa, mutta on syytä olettaa, että Ukrainasta Suomeen tuotavien koirien joukossa voi olla tartunnankantajia. Suomessa myyräekinokokkia ei ole koskaan tavattu.
Hoito ja taudin ehkäiseminen
Kokeellisen infektion jälkeen koirat ovat tuottaneet munia ainakin noin kolmen kuukauden ajan, mutta oletetaan, että viimeistään noin puolen vuoden kuluttua munien eritys on ohi matojen kuoltua vanhuuteen. Koirien lääkitseminen heisimatoihin tehoavalla matolääkkeellä (pratsikvanteli) tappaa ekinokokit tehokkaasti. Mikäli koiralla ei ole ummetusta, ei sen ulosteissa enää vuorokauden jälkeen lääkityksestä ole ekinokokkimatoja tai niiden munia.
Ukrainalaisten pakolaisten koirat lääkitään rajalla ekinokokin varalta ja omistajia ohjeistetaan keräämään niiden ulosteet muovipusseihin ja hävittämään ne sekajätteen mukana. Mikäli näin ei syystä tai toisesta ole tehty, lemmikille pitäisi mahdollisimman pian varata aika eläinlääkäriltä. Eläinlääkäri lääkitsee lemmikin valtion laskuun. Vastaanottoaikaa varatessa on syytä mainita koiran olevan Ukrainasta. Normaalisti koiran lääkitsemistä edellytetään jo 1–5 vuorokautta ennen Suomeen saapumista.