Epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttama tauti (EHD) on polttiaisten (Culicoides spp.) levittämä virustauti. Sen aiheuttajavirus (EHDV) kuuluu orbiviruksiin, ja on läheistä sukua sinikielitautivirukselle (BTV). EHD-viruksesta tunnetaan useita eri serotyyppejä. Tautia esiintyy märehtijöillä, ensisijaisesti naudoilla ja valkohäntäpeuroilla. Virus voi tarttua muihinkin kesyihin ja villeihin märehtijöihin, mutta niiden merkitys viruksen leviämiselle on epäselvä.
EHD ei tartu ihmiseen.
Oireet
EHD:n oireet ovat voimakkaimmat valkohäntäpeuroilla, joilla esiintyy suurta kuolleisuutta aiheuttavaa ja nopeasti etenevää perakuuttia muotoa taudista. Perakuutiin muotoon sairastuneella valkohäntäpeuralla esiintyy oireena mm. kuumetta, hengitysvaikeuksia sekä kaulan ja niskan alueen voimakasta turvotusta. Myös kieli ja silmien sidekalvot voivat olla turvoksissa. Taudin akuutissa muodossa oireina voi esiintyä myös verenvuotoja monissa kudoksissa, kuten ihossa ja sydämessä. Sairastuneille eläimille voi kehittyä myös haavaumia kieleen, ikeniin ja kitalakeen sekä pötsiin ja juoksutusmahaan.
Naudoilla kliiniset oireet ovat harvinaisempia ja suurin osa tartunnoista on erittäin lieväoireisia tai jopa oireettomia. Osa viruksen serotyypeistä saattaa kuitenkin aiheuttaa naudoilla voimakkaampia oireita. Oireilevilla naudoilla esiintyy mm. kuumetta, ruokahaluttomuutta, haavaumia suussa, silmäluomien turvotusta, ontumista, hengitysvaikeuksia, silmä- ja sierainvuotoa ja utareen ja turvan sekä huulien punoitusta.
Taudin määritys ja näytteenotto
Tautia epäiltäessä näytteiden ottaminen taudin varalta tehdään Ruokaviraston antamien ohjeiden mukaisesti.
Leviäminen
EHD-virus leviää pääasiassa vertaimevien polttiaisten välityksellä. Polttiaiset saavat tartunnan virusta kantavasta märehtijästä ja siirtävät tartuntaa muihin märehtijöihin seuraavilla syöntikerroilla.
Vastustaminen ja ehkäisy
EHD on luokiteltu Suomen eläintautilainsäädännössä muuksi torjuttavaksi eläintaudiksi (325/2021). Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee EHD-tautia, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille mahdollisimman pian. Virkaeläinlääkäri tekee eläinten pitopaikassa tarkastuksen, antaa menettelyohjeet, ja ottaa tarvittaessa eläimistä näytteitä taudin syyn selvittämiseksi.
Jotta tartunta ei leviäisi muihin eläinten pitopaikkoihin, läänineläinlääkäri päättää eläinten siirtorajoituksista ja muista tarvittavista toimista. Taudin leviämistä muihin pitopaikkoihin voitaisiin tarvittaessa ehkäistä myös perustamalla tartuntapitopaikan ympärille rajoitusalue, jonka alueella eläinten ja niistä saatavien tuotteiden siirtoja rajoitetaan. Tautia todettaessa selvitetään myös, mistä tartunta on voinut pitopaikkaan tulla, ja mihin muualle se on voinut jo levitä. Tässä yhteydessä voidaan ottaa näytteitä myös muiden pitopaikkojen eläimistä. Tautiepäilyn tai todetun tartunnan takia toteutettavista toimenpiteistä on säädetty kansallisessa eläintautilaissa (76/2021). Ruokavirasto tekee säädösten perusteella päätökset tarvittavista toimista.
Taudin Suomeen leviämisen ehkäisemiseksi on tärkeää varmistaa, ettei maahan tuotavissa eläimissä ole EHD-tautia, ja että eläinten kuljettamiseen käytettävät välineet on huolellisesti puhdistettu ja desinfioitu, sekä polttiaisten torjunnasta on huolehdittu. Tuonti on suositeltavaa ajoittaa talvikauteen, jolloin polttiaisten aktiivisuus on vähäisintä. Eläinten siirroissa Suomeen on aina noudatettava lainsäädännön mukaisia vaatimuksia. Lisätietoa eläinten siirtovaatimuksista löytyy sivuiltamme.
Seuranta
EHD:n esiintymistä ei Suomessa seurata säännöllisin näytteenotoin, mutta jos tautiin viittaavia oireita eläimillä todetaan, tutkitaan näytteet taudin poissulkemiseksi.
Esiintyminen
Epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttamaa tautia esiintyy Pohjois- ja Väli-Amerikassa, Aasiassa, Afrikassa ja Australiassa. Euroopassa tautia ei oltu todettu ennen vuoden 2022 syksyä, jolloin sitä todettiin Italiassa ja Espanjassa, mm. naudoilla.