Penikkatauti (canine distemper, CD) on morbilliviruksen (paramyksovirus) aiheuttama tarttuva tauti. Taudille herkkiä eläimiä ovat koirat sekä monet muut kotieläimet ja luonnonvaraiset eläimet, kuten fretit, minkit, ketut ja supikoirat. Tauti ei tartu ihmiseen eikä kotikissoihin.
Oireet
Eri eläinlajien herkkyys sairastua penikkatautiin vaihtelee. Taudin oireet vaihtelevat lievästä vakavaan. Monet koirista voivat olla oireettomia, kun taas freteillä kuolleisuus voi olla jopa 100 prosenttia. Taudin itämisaika on useimmiten 1–2 viikkoa.
Taudin oireita ovat muun muassa kuume, sierain- ja silmävuoto, ruokahalun heikkeneminen, oksentelu, ripuli ja apeus. Vakavassa yleisinfektiossa eläimellä yleiskunto heikkenee ja eläimillä voi olla keuhkokuume sekä keskushermosto-oireita. Keskushermosto-oireet voivat ilmetä kuukausia tartunnan jälkeen ilman muita oireita. Joskus koirilla esiintyy eriasteisia iho-oireita, esimerkiksi anturoiden ja kirsun liikasarveistumista.
Taudin määritys
Tartunta voidaan todeta limakalvojen sivelynäytteistä tai elimistä ruumiinavauksen yhteydessä. Virus osoitetaan esimerkiksi molekyylibiologisilla menetelmillä (pcr-testi). Verinäytteestä voidaan osoittaa viruksen aiheuttamat vasta-aineet.
Leviäminen
Virusta erittyy eniten sairaan eläimen hengitystie-eritteisiin. Virus leviää eläimestä toiseen pääasiallisesti aerosoli- ja pisaratartuntana. Virus voi tarttua myös välillisesti sairaan koiran eritteiden saastuttamien tarvikkeiden tai pintojen kautta. Tartunnan saanut eläin erittää virusta yleensä 1–2 viikkoa, mutta eritysaika voi olla huomattavasti pidempikin.
Virus säilyy huoneenlämmössä useita tunteja, mutta matalissa lämpötiloissa (0–4 °C) jopa viikkoja. Virus tuhoutuu UV-valon, lämmön ja normaalien desinfektioaineiden vaikutuksesta.
Rokotetulta emolta ternimaidossa saadut vasta-aineet suojaavat pikkupentuja 2–3 kuukauden ikään saakka. Rokottamattomassa populaatiossa kaikki eläimet ovat alttiita tartunnalle.
Ehkäisy
Taudin vastustaminen perustuu säännölliseen ja kattavaan rokottamiseen, jolla varmistetaan paitsi yksilön suojaaminen tartunnalta, myös riittävä laumaimmuniteetti. Riittävä laumaimmuniteetti suojaa myös rokottamattomia, taudille herkkiä yksilöitä.
Penikkatauti on luokiteltu Suomen eläintautilainsäädännössä muuksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi (kuukausittain ilmoitettava, MMMa 325/2021).
Esiintyminen
Suomessa on viimeksi todettu laajempi koirien penikkatautiepidemia 1994–1995. Koirien penikkatauti on nykyisin harvinainen Suomessa ja kaikissa niissä maissa, joissa koirat rokotetaan sitä vastaan. Tautitapaukset liittyvät yleensä joko rokottamattomiin tai puutteellisesti rokotettuihin tuontieläimiin tai koiran vakavaan puolustusjärjestelmän häiriöön.
Turkiseläimillä Suomessa on viimeksi todettu laajempi penikkatautiepidemia turkistarhoilla 1985–1987, jolloin tartunta tuli tuontieläinten mukana. Viimeksi penikkatautia on todettu turkiseläimillä vuoden vaihteessa 2012–2013 minkkitarhalla.