Salmonellabakteerien aiheuttamat infektiot ovat merkittävä kansanterveydellinen ongelma ympäri maailmaa. Pohjoismaat ovat tästä poikkeuksena, sillä tilanne on Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa pysynyt huomattavasti parempana kuin muualla maailmassa.
Salmonellasta tunnetaan noin 2 500 erilaista serotyyppiä. Osa niistä poikkeaa toisistaan taudinaiheutuskyvyn ja ympäristössä säilymisen suhteen. Tärkein Suomessa esiintyvä salmonellan serotyyppi on Salmonella Typhimurium. Muita maailmanlaajuisesti tärkeitä salmonellan serotyyppejä ovat Salmonella Enteritidis ja Salmonella Infantis.
Oireet
Salmonellabakteeri aiheuttaa suolistotulehduksen sekä joskus vakavampia oireita, kuten luomisen tai vakavan verenmyrkytyksen. Yleisimmät oireet ovat ripuli ja kuume. Herkimpiä sairastumaan ovat muuten heikkokuntoiset, vastasyntyneet ja nuoret eläimet sekä vastasynnyttäneet. Tartunta voi olla myös täysin oireeton, ja mahdollisten oireiden loppumisen jälkeen eläin voi kantaa piilevää tartuntaa kuukausia.
Lemmikeistä alttiimpia salmonellatartunnalle ovat kilpikonnat ja muut matelijat sekä siilit. Ne kantavat usein salmonellaa suolistossaan ilman oireita. Usein ensimmäinen oire tartunnasta on perheen lapsen sairastuminen. Myös kissoissa ja koirissa todetaan tartuntoja satunnaisesti.
Muutama salmonellatyyppi on erikoistunut tiettyyn isäntäeläimeen aiheuttaen vakavaa tautia isäntäeläimessään, kun taas muissa eläinlajeissa ne eivät aiheuta lainkaan tautia tai ainoastaan lievempiä suolistotulehdusoireita. Lajispesifisiä taudinaiheuttajia ovat Abortusequi (hevonen), Abortusovis (lammas), Choleraesuis (sika), Dublin (nauta) sekä Gallinarum ja Pullorum (siipikarja). Näistä ainoastaan S. Cholerasuis -serotyyppiä esiintyy Suomessa yksittäisinä tapauksina.
Taudin määritys ja näytteenotto
Salmonella osoitetaan bakteeriviljelyllä ulosteesta, tai oireista riippuen muusta näytteestä, kuten luodusta sikiöstä. Sairaiden eläinten ulostenäytteet tutkitaan ripulin aiheuttajien varalta Ruokaviraston eläintautibakteriologian laboratorioissa (Helsinki, Kuopio, Oulu, Seinäjoki). Terveiden tuotantoeläinten tutkimukset salmonellatartunnan varalta tehdään Ruokaviraston nimeämissä laboratorioissa, jotka lähettävät salmonellaeristykset Ruokavirastoon varmistusta, tyypitystä ja epidemiologista seurantaa varten.
Leviäminen
Salmonella leviää ulosteen välityksellä suun kautta. Tuotantoeläimillä tärkeimmät tartuntalähteet ovat tartuntaa kantavat ostoeläimet, saastunut rehu, tartuntaa kantava eläinten hoitaja, vierailija tai saastunut kulkuneuvo sekä eläintiloihin pääsevät muut eläimet (lemmikit ja luonnonvaraiset). Salmonella säilyy hyvin muun muassa eläintilan rehutiloissa ja pölyssä. Sieltä se tilanteen salliessa voi aiheuttaa laajan tartunnan ja myös sairastumisen, esimerkiksi siipikarjassa sähkökatkoksen seurauksena. Erityisesti serotyypit Enteritidis sekä Gallinarum/Pullorum leviävät jälkeläisiin munan kautta. Koirat ja kissat voivat saada tartunnan ruoasta, elinympäristöstään tai ihmisistä. Tärkeä eläintenkin tartuntalähde on ihmisten ulkomaan matkailu.
Vastustaminen ja ennaltaehkäisy
Salmonella on luokiteltu Suomen eläintautilainsäädännössä valvottavaksi eläintaudiksi naudoilla, sioilla, kalkkunoilla ja kanoilla (broilereilla ja munintakanoilla) (325/2021). Lisäksi salmonellan serotyypit Pullorum ja Gallinarum on luokiteltu valvottavaksi eläintaudiksi siipikarjalla. Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee salmonellaa näissä eläimissä, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille mahdollisimman pian. Jos valvottavaksi eläintaudiksi luokiteltua salmonellaa epäillään tai todetaan esiintyvän pitopaikassa, läänineläinlääkäri päättää eläinten siirtorajoituksista ja muista tarvittavista toimista. Rajoitusten tarkoituksena on estää salmonellan leviäminen muille tiloille tai elintarvikeketjuun. Salmonellan vastustamisesta nautaeläimissä, sioissa sekä kanoissa ja kalkkunoissa on säädetty zoonooseista annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 316/2021.
Muilla eläimillä, kuten lampailla, vuohilla, hevosilla ja lemmikkieläimillä salmonella on eläintautilainsäädännössä luokiteltu muuksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi, sillä tartuntojen esiintymistä halutaan seurata. Lisätietoa eläintautien luokittelusta löytyy sivuiltamme. Koska näillä eläimillä salmonella ei kuitenkaan ole lainsäädännön perusteella vastustettava tauti, ei todettu salmonellatartunta johda eläinten siirtorajoituksiin tai muihin viranomaisen toteuttamiin toimenpiteisiin pitopaikassa. Elintarviketuotantoon käytettävien eläinten salmonellatartunta on kuitenkin ilmoitettava elintarvikeketjutietona teurastamoon, lisätietoa elintarvikeketjutietojen toimittamisesta löytyy sivuiltamme. Salmonellatartunta voi myös aiheuttaa rajoituksia esimerkiksi tilan eläintuotteiden elintarvikekäytölle. Lisätietoa lemmikkieläimillä esiintyvistä salmonellatartunnoista löytyy sivuiltamme.
Nautaeläimissä, sioissa, siipikarjassa, hevosissa, lampaissa ja vuohissa todetusta salmonellatartunnasta virkaeläinlääkärin on ilmoitettava tartuntataudeista vastaavalle lääkärille viimeistään toteamista seuraavana arkipäivänä. Lisätietoa eläintautien ilmoitusvelvollisuuksista löytyy sivuiltamme.
Kansallinen salmonellavalvontaohjelma
Suomen hyvä salmonellatilanne haluttiin säilyttää myös EU:hun liittymisen jälkeen. Yksi keino, jonka avulla alhainen salmonellan esiintyvyys koko elintarvikeketjussa voidaan varmistaa, on kansallinen salmonellavalvontaohjelma, jonka Euroopan yhteisön komissio hyväksyi Suomelle liittymisneuvotteluiden yhteydessä vuonna 1994. Ohjelma antaa hyvät edellytykset valvoa salmonellatilannetta eläimissä ja eläimistä peräisin olevissa elintarvikkeissa. Mikäli valvonnassa todetaan salmonellaa, siitä aiheutuvat toimenpiteet on määritelty lainsäädännössä. Salmonellavalvontaohjelman vuoksi Suomi sai salmonellan osalta erityistakuut eli Suomeen tuotava siipikarja sekä liha- ja kananmunaerät on tutkittava lähtömaassa salmonellan varalta negatiivisin tuloksin. Lisätietoa elintarvikkeita koskevista lisävakuuksista löytyy sivuiltamme.
Salmonellavalvontaohjelman piiriin kuuluvat naudat, siat ja siipikarja sekä niistä saatava liha ja kananmunat. Salmonellavalvontaohjelman sisältö löytyy zoonooseista annetusta maa- ja metsätalousministeriön asetuksesta (316/2021). Asetuksessa säädetään salmonellavalvontaohjelmaan kuuluvista tutkimuksista ja toimenpiteistä tuotantotilalla, teurastamoissa ja leikkaamoissa. Lisätietoa siitä, minkä tyyppisten pitopaikkojen on kuuluttava pakolliseen salmonellavalvontaan, löytyy sivuiltamme.
Siipikarjalla (sekä lihasiipikarjalla että munantuotannossa) salmonellavalvontaa toteutetaan koko tuotantoketjussa eli isovanhempais- tai vanhempaispolvesta tuotantopolveen saakka, ja näytteitä otetaan ohjelman mukaisesti ketjun eri vaiheissa. Nautojen ja sikojen salmonellavalvonta ei eläinten pitopaikoissa ole yhtä systemaattista, vaan näytteenotto painottuu teurastamoihin ja leikkaamoihin. Suomi on salmonellavalvontaohjelmassaan sitoutunut pitämään salmonellatason alle yhdessä prosentissa kaikissa ohjelmaan kuuluvissa eläinlajeissa. Lisätietoa salmonellavalvontaohjelmasta elintarviketuotannossa löytyy sivuiltamme.
Eläinten pitopaikoissa tehtävästä salmonellavalvontaohjelman näytteenotosta vastaavat eläinten omistajat ja kunnaneläinlääkärit valvovat ohjelman toteutumista siipikarjan osalta. Valvontakäynnin yhteydessä kunnaneläinlääkäri ottaa salmonellanäytteet, ja tarkastaa myös pitopaikan tautisuojauksen sekä tuotantohygienian ja antaa tarvittaessa neuvoja näiden parantamiseksi. Munintakanojen pitopaikan salmonellavalvontaohjelman toteutumista seurataan myös munapakkaamoissa.
Seuranta
Salmonellatartuntojen esiintymistä eläimillä seurataan salmonellavalvontaohjelman mukaisilla säännöllisillä näytteenotoilla. Lisäksi eläintiloilla toteutetaan omavalvontaan liittyviä näytteenottoja salmonellan varalta. Teurastamoissa salmonellan esiintymistä seurataan teurassioissa ja -naudoissa imusolmukenäytteitä tutkimalla. Lisäksi aina, jos salmonellaa epäillään naudoissa, sioissa, kanoissa tai kalkkunoissa, kunnaneläinlääkärin ottaa pitopaikasta näytteet.
Esiintyminen
Salmonellaa esiintyy maailmanlaajuisesti, ja se on yksi yleisimmistä elintarvikevälitteisistä zoonooseista. Suomessa salmonellan esiintyminen tuotantoeläimillä on selvästi harvinaisempaa kuin useimmissa muissa EU-maissa, mikä on todettu myös koko EU:n laajuisilla salmonellakartoituksilla siipikarjan ja sikojen osalta. Vuosittain todetaan joitakin kymmeniä tartuntoja nauta-, sika- ja siipikarjatiloilla. Suomen salmonellavalvontaohjelman tavoitteena on pitää esiintyvyys alle 1 prosentissa tuotantotiloilla ja tässä tavoitteessa on pysytty hyvin jo vuosia. Salmonellan esiintymisestä eläimillä löytyy tietoa Zoonoosikeskuksen sivuilta.