Nisäkkäiden tuberkuloosin aiheuttavat Mycobacterium tuberculosis complexiin (MTBC) kuuluvat patogeenit mykobakteerit, joista tärkeimmät ovat Mycobacterium bovis (M. bovis), Mycobacteriun caprae (M. caprae) ja Mycobacterium tuberculosis (M. tuberculosis), sillä niillä on laaja isäntäeläinkirjo ja suuri kansanterveydellinen merkitys. Edellä mainittujen lisäksi MTBC-ryhmään kuuluu joukko muitakin mykobakteereita.
Nykykäsityksen mukaan tuberkuloosi voi tarttua kaikkiin nisäkäslajeihin. Vaikka osa MTBC-ryhmän mykobakteereista näyttäisi tarttuvan helpoimmin tiettyihin eläinlajeihin (ns. isäntälajispesifisyys), mikä tahansa ryhmän bakteereista voi aiheuttaa lähes identtisen taudin mille tahansa isäntäeläinlajille. Esimerkiksi M. bovis -bakteeria esiintyy erityisesti naudoilla, mutta sillä on erittäin laaja isäntäeläinkirjo joten se voi tarttua useisiin muihin eläinlajeihin sekä luonnonvaraisiin eläimiin ja myös ihmiseen. M. tuberculosis -bakteeri on ihmisen tuberkuloosin tyypillisin aiheuttaja, mutta se voi tarttua myös eläimiin.
Oireet
Tuberkuloosi on krooninen tauti, jonka oireet riippuvat siitä, minne elimistöön muutokset kehittyvät. Taudille on tyypillistä hiljalleen kehittyvät tuberkkelit keuhkoissa, imusolmukkeissa ja/tai muissa elimissä. Tartunta voi olla paikallinen esimerkiksi yhdessä imusolmukkeessa ilman mitään havaittavia kliinisiä oireita, tai se voi olla yleistynyt, jolloin muutoksia on lähes kaikissa elimissä. Pitkälle edenneessä taudissa eläin on laihtunut ja yleistila on heikentynyt. Hengitysteitse saatu tartunta voi aiheuttaa vähitellen pahenevia hengitystieoireita kuten yskää ja vaikeutunutta hengitystä.
Taudin määritys ja näytteenotto
Taudin toteaminen perustuu aiheuttajabakteerin eristämiseen eläimeltä otetuista kudos- tai eritenäytteistä. Tuberkuloosibakteerin hidaskasvuisuuden vuoksi diagnoosin varmistaminen voi kuitenkin kestää useita kuukausia. Käytössä on myös MTBC-PCR-testi, jolla alustava diagnoosi saadaan muutamassa viikossa. Tautia epäiltäessä näytteiden ottaminen tehdään Ruokaviraston antamien ohjeiden mukaisesti.
Eläville eläimille voidaan myös tehdä niin sanottu tuberkuliini-ihotesti, jossa tuberkuliinia (tuberkuloosibakteerin proteiinijohdannaisia sisältävä neste) ruiskutetaan eläimelle ihonsisäisesti. Tuberkuloosia sairastavalle eläimelle muodostuu tällöin ruiskutuskohtaan selvä patti tai turvotusalue.
Leviäminen
Tartunta saadaan yleensä hengitysteiden tai ruoansulatuskanavan kautta. Hengitysteiden kautta saatu tartunta on tavallisin ja tapahtuu helpoimmin, kun eläimet ovat lähellä toisiaan. Tauti leviää pitopaikasta toiseen ensisijaisesti tartunnan saaneen eläimen mukana. Pitopaikan eläimissä tauti voi levitä ennen kuin mitään oireita havaitaan.
Vastustaminen ja ehkäisy
Tuberkuloosi (Mycobacterium tuberculosis complex (M. bovis, M. tuberculosis, M. caprae eli MTBC) -tartunta luokitellaan EU-lainsäädännön mukaan B-luokan eläintaudiksi naudoissa ja muissa Bos -suvun lajeissa, sekä biisoneissa ja aasianpuhveleissa (EU 2018/1882). Lisäksi MTBC -tartunta muissa pidettävissä sorkkaeläimissä luokitellaan kansallisen eläintautilainsäädännön mukaan muuksi torjuttavaksi eläintaudiksi (325/2021). Muilla maanisäkkäillä MTBC-tartunta on luokiteltu EU-lainsäädännössä E-luokan taudiksi eli sen esiintyvyyttä seurataan. Lisätietoa eläintautien luokittelusta löytyy sivuiltamme Eläintautien luokittelu
Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee tuberkuloosia sorkkaeläimissä tai muissa maanisäkkäissä, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille mahdollisimman pian. Virkaeläinlääkärin on myös ilmoitettava eläimellä todetusta tuberkuloositartunnasta terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaavalle lääkärille. Lisätietoa eläintautien ilmoittamisvelvollisuuksista löytyy sivuiltamme Eläintaudeista ilmoittaminen
Jos tuberkuloosia epäillään tai todetaan sorkkaeläimillä, virkaeläinlääkäri tekee eläinten pitopaikassa tarkastuksen, antaa toimintaohjeet ja ottaa tarvittaessa niistä näytteitä taudin syyn selvittämiseksi. Tautia epäiltäessä näytteiden ottaminen taudin varalta tehdään Ruokaviraston antamien ohjeiden mukaisesti. Jotta tartunta ei leviäisi muihin eläinten pitopaikkoihin, läänineläinlääkäri päättää eläinten siirtorajoituksista ja muista tarvittavista toimista. Tautia todettaessa selvitetään myös mistä tartunta on voinut pitopaikkaan tulla, ja mihin muualle se on voinut jo levitä. Tässä yhteydessä voidaan ottaa näytteitä myös muiden pitopaikkojen eläimistä.
Tautiepäilyn tai todetun tartunnan takia toteutettavista toimenpiteistä, kuten tartunnan saaneiden eläinten lopettamisesta ja pitopaikan puhdistuksesta sekä desinfioinnista, on säädetty eläinterveyssäännöstössä EU 2016/429 ja asetuksessa EU 2020/689, sekä kansallisessa eläintautilaissa 76/2021, b- ja c-luokan eläintautien vastustamisesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 327/2021 ja eräiden muiksi torjuttaviksi eläintaudeiksi nimettyjen eläintautien vastustamisesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 326/2021. Ruokavirasto tekee säädösten perusteella päätökset tarvittavista toimista.
Taudin Suomeen leviämisen ehkäisemiseksi on tärkeää varmistaa, ettei maahan tuotavissa eläimissä ole MTBC-tartuntaa, ja että eläinten kuljettamiseen käytettävät välineet on huolellisesti puhdistettu ja desinfioitu erityisesti ulkomaan liikenteessä. Koska Suomella on asetuksen EU 2021/620 mukaan MTBC-tartunnasta vapaa asema, on eläinten siirroissa Suomeen noudatettava lainsäädännön mukaisia lisävaatimuksia. Lisätietoa eläinten siirtovaatimuksista löytyy sivuiltamme Tuonti, vienti ja sisämarkkinasiirrot
Rokotteiden käyttö eläinten tuberkuloositartuntojen ehkäisyssä on kielletty Euroopan unionissa ((EU) 2023/361).
Seuranta
Tuberkuloositartuntojen esiintymistä seurataan jatkuvasti mm. teurastuksen yhteydessä tehtävässä lihantarkastuksessa ja mikäli teurastetuissa eläimissä havaitaan tuberkuloosiin viittaavia muutoksia, otetaan muutoksista näytteet Ruokavirastossa tehtäviä tuberkuloositutkimuksia varten. Lisäksi nautojen keinosiemennystoimintaan liittyy lakisääteinen tuberkuloosiseuranta. Myös kaikki tuberkuloosin oireisiin viittaavat tautiepäilyt tutkitaan tartunnan poissulkemiseksi.
Esiintyminen
Tuberkuloosia esiintyy eläimillä maailmanlaajuisesti, joskin monesta maasta se on juurittu kokonaan pois. Euroopan alueella tautia on viime aikoina esiintynyt mm. Belgiassa, Ranskassa, Saksassa, Portugalissa, Unkarissa, Italiassa ja Espanjassa sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Myös Venäjällä tautia esiintyy. Suomessa nautatuberkuloosia on todettu viimeksi vuonna 1982, ja Suomella on asetuksen EU 2021/620 mukaan MTBC-tartunnasta virallisesti vapaa asema.