Tälle sivulle on koottu perustietoa tarttuvien eläintautien leviämisen estämiseksi tehtävästä tuotantoeläintilojen puhdistuksesta, pesusta ja desinfektiosta. Eläintaudit, taudinaiheuttajat ja eläintilat ovat erilaisia, joten eri taudeissa tehtävät ja suositeltavat toimenpiteet poikkeavat toisistaan ja kaikissa tilanteissa toimivia, yksityiskohtaisia ohjeita on mahdoton antaa. Monen eläintaudin saneerauksessa tarvitaan muitakin toimenpiteitä kuin pesu ja desinfektio, jotta taudista päästäisiin kokonaan eroon. Hyvää tietoa tilatason tautisuojauksesta, eläintilojen puhdistuksista, pesuista ja desinfektiosta löydät Eläinten terveys ETT ry:n kotisivuilta. Perustietoa pitopaikan suojaamisesta eläintaudeilta löydät myös Ruokaviraston kotisivuilta.
Ole yhteydessä eläinlääkäriin, jos tarvitset tarkempia, pitopaikkakohtaisia pesu- ja desinfektio-ohjeita. Toimenpiteiden yksityiskohtainen suunnittelu vie aikaa, vaatii käynnin tai useita käyntejä pitopaikassa sekä huolellista paneutumista asiaan. Suunnitteluvaiheessa selvitetään esimerkiksi, missä kaikkialla taudinaiheuttajia voi olla, miten mikäkin osa alue voidaan puhdistaa ja desinfioida ja mitä kannattaa hävittää. Suunnitteluun tarvitaan apua myös eläimen omistajalta tai henkilöltä, joka tuntee pitopaikan ja sen olosuhteet.
Eläinterveysviranomainen vastaa pitopaikassa todetun eläintaudin hävittämisestä tilanteissa, joissa on kyseessä viranomaistoimin vastustettava eläintauti. Tällaisia tauteja ovat esimerkiksi afrikkalainen sikarutto tai lintuinfluenssa linnuilla. Tällöin läänineläinlääkäri vastaa tehtävien toimenpiteiden suunnittelusta käyttäen apunaan kunnaneläinlääkäriä ja eläinterveysviranomainen tekee sopimukset toimenpiteiden toteuttajan kanssa. Näissäkin tapauksissa tarvitaan suunnittelussa apuna henkilöä, joka tuntee pitopaikan. Eläinterveysviranomaisen vastuulla olevien toimenpiteiden kustannukset maksetaan pääsääntöisesti valtion varoista.
Mekaaninen puhdistus ja pesu poistaa ison osan taudinaiheuttajista
Kaikissa toimenpiteissä on tärkeää olla järjestelmällinen ja huolellinen. Jo hyvin tehty puhdistus ja pesu poistaa yleensä suurimman osan taudinaiheuttajista. Jos koko pitopaikka on tarkoitus puhdistaa, pestä ja desinfioida, tulisi eläintilan olla mahdollisuuksien mukaan tyhjä eläimistä ennen toimenpiteiden aloittamista.
Joissain eläintautisaneerauksissa kannattaa tehdä alkudesinfiointi ennen mekaanista puhdistusta. Tällöin saastuneet pinnat kastellaan desinfektioaineella ennen muita toimenpiteitä. Alkudesinfioinnilla pyritään vähentämään taudinaiheuttajien määrää ja leviämistä toimenpiteiden aikana.
Eläintila puhdistetaan ensin mekaanisesti eli poistetaan lika, kuivikkeet, lanta ja ylimääräinen tavara. Tarvittaessa pintoja liotetaan vedellä, jotta kaikki paakkuuntunut lanta ja muu lika irtoaa. Huonokuntoiset tavarat ja rakenteet tulee hävittää siten, että taudin leviäminen niiden välityksellä estetään. Tuotantotilat pestään mielellään emäksisellä, vaahtoavalla pesuaineella, jos pinnat vain kestävät tällaisen käsittelyn. Pesuaineen käyttöohjetta pitää noudattaa. Pesuaine levitetään kaikille pestäville pinnoille sellainen ala kerrallaan, että pesuaine ei ehdi kuivua pinnoille ennen pesun aloittamista. Varsinainen pesu on helpointa tehdä painepesurilla sopivalla paineella, mielellään ylhäältä alaspäin. Pesun jälkeen tilojen annetaan kuivua pintakuiviksi, siten ettei näkyvää kosteutta ole havaittavissa.
Kaikki eläintilassa olevat, eläinten tai niiden eritteiden kanssa kosketuksiin joutuneet säilytettävät tavarat tulee puhdistaa, pestä ja desinfioida kunnolla. Toisinaan myös käytetyt kuivikkeet ja lanta on käsiteltävä esimerkiksi kompostoimalla, jotta tartunnasta päästäisiin eroon.
Desinfiointiaineet toimivat vain puhtailla ja kuivilla pinnoilla
Desinfiointiaineet toimivat parhaiten, kun käsiteltävä alue on puhdas ja kuiva. Desinfiointiaineet eivät toimi likaisilla pinnoilla ja niiden pitoisuus voi laimentua liikaa, jos alue on pesun jäljiltä yhä märkä. Jos mahdollista, niin desinfioi yli 10 °C lämpötilassa. Desinfektioaineet eivät välttämättä tehoa alhaisissa lämpötiloissa tai niiden vaikutusaika pitenee.
Valmisteen käyttöohjetta pitää aina noudattaa. Etenkin oikeaan käyttöliuoksen vahvuuteen ja vaikutusaikaan pitää kiinnittää huomiota. Monet valmisteet ovat laimennettavia. Käyttöliuos kannattaa tehdä erilliseen astiaan ja levittää valmista käyttöliuosta käsiteltäville alueille. Painepesureiden annostelijat eivät välttämättä ole kalibroituja, eivätkä siksi annostele desinfiointiainetta oikein. Valmis käyttöliuos ei välttämättä säilytä tehoaan kovin pitkiä aikoja, siksi laimennos kannattaa käyttää mahdollisimman pian sen tekemisen jälkeen. Käsiteltyjen pintojen tulisi säilyä kosteina desinfiointiaineesta sen vaikutusajan ajan. Pienet tavarat kannattaa upottaa desinfiointiliuokseen sen vaikutusajaksi. Osa desinfiointivalmisteista huuhdellaan pois vaikutusajan jälkeen.
Desinfioinnin jälkeen eläintilojen annetaan kuivua. Kuivumista voi tarvittaessa tehostaa puhaltimilla tai lämmityksellä. Usein on järkevää pitää tilaa myös jonkin aikaa tyhjänä ennen kuin sinne tuodaan uudet kuivikkeet ja eläimet.
Välttämättä yhdellä desinfiointivalmisteella ei pysty tekemään koko pitopaikan desinfektiota, vaan esimerkiksi eri materiaaleille on käytettävä eri valmisteita. Jotkut valmisteet saattavat esimerkiksi syövyttää metalleja tai haurastuttaa kumiosia. Useita eri valmisteita käytettäessä tulee huolehtia siitä, että eri aineet eivät kumoa toistensa vaikutusta. Tästä yhtenä esimerkkinä ovat hapot ja emäkset.
Sopivan desinfiointivalmisteen valinta
Desinfiointivalmisteissa on erilaisia tehoaineita eli vaikuttavia aineita ja eri aineet tehoavat eri taudinaiheuttajiin. Yleisesti tuotantoeläintiloissa käytettyjä aineita ovat glutaraldehydin ja kvaternääristen ammoniumyhdisteiden seokset ja happopohjaiset aineet tai eri happojen seokset. Nämä tehoavat useisiin eri bakteereihin ja viruksiin. Bakteeri-itiöt ja loisten munat tai ookystat ovat haastavampia desinfioida ja vaativat muita tehoaineita.
Tietoa valmisteesta löytyy sen käyttöohjeesta ja käyttöturvallisuustiedotteesta. Valmisteen valinnassa tulee huomioida sen oikea käyttökohde eli se, voiko valmistetta ylipäätään käyttää eläintiloissa tai esimerkiksi elintarvikehuoneistossa. Tarvittaessa kysy apua valmisteen valintaan esimerkiksi omalta eläinlääkäriltäsi.
Varmista, ettei desinfioinnista aiheudu tarpeetonta haittaa ympäristölle.
Muista henkilösuojautuminen
Eläintiloja pestessä ja desinfioitaessa on tärkeää, että huolehditaan asiallisesta henkilösuojautumisesta. Osa eläintaudeista on zoonooseja eli ne voivat tarttua ihmiseen esimerkiksi pesuroiskeiden mukana. Mahdollisissa purkutöissä voi loukkaantua ja pesu- ja desinfiointiaineet voivat aiheuttaa erilaisia ja eriasteisia terveyshaittoja. Tietoa pesu- ja desinfiointivalmisteiden vaaraominaisuuksista ja henkilösuojautumisesta löytyy valmisteen käyttöturvallisuustiedotteesta.
Työturvallisuuslainsäädännön (Työturvallisuuslaki 738/2002, 8§) mukaan työnantaja on velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Työnantajan on perehdytettävä työntekijänsä työpaikan oloihin ja oikeisiin työmenetelmiin sekä turvallisuusohjeisiin. Vastaavasti työntekijän on noudatettava työnantajan antamia määräyksiä ja turvallisuusohjeita.
Seura- ja harraste-eläimet
Lemmikkien tilojen siivouksessa voi soveltuvin osin käyttää yllä mainittuja ohjeita. Pesu- ja desinfektiovalmisteen valinnassa kannattaa erityisesti huomioida käyttäjäturvallisuus. Lemmikkien hoidossa käytetyt tekstiilit voi myös pestä pesukoneessa tai pienet tavarat saunottaa. Riittävä lämpötila ja käsittelyaika riippuu taudinaiheuttajasta. Moni taudinaiheuttaja tuhoutuu 60–70 °C:ssa parissa tunnissa.