Nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläimen tunnistamisen ja rekisteröinnin tarkastaminen ja valvonta, kun eläin otetaan kuljetettavaksi, välitettäväksi tai teurastettavaksi

1 JOHDANTO

Tämä ohje on tarkoitettu kaikille toimijoille, jotka kuljettavat, välittävät tai teurastavat nauta-, lammas-, vuohi- tai sikaeläimiä sekä teurastamoita valvoville tarkastuseläinlääkäreille helpottamaan ja yhtenäistämään eläimen tunnistuksen ja rekisteröinnin tarkastamista. Ohjetta sovelletaan kaikkiin edellä mainittuihin eläinlajeihin. Mitä ohjeessa sanotaan esimerkiksi naudoista, lampaista, vuohista ja sioista koskee myös biisoneita, vesipuhveleita, mufloneita, kääpiövuohia, mini-, villa- ja villisikoja. Hevoseläimiä teurastavia toimijoita sekä hevosteurastamoita valvovia tarkastuseläinlääkäreitä koskeva ohjeistus on esitetty Ruokaviraston ohjeessa 7290/04.01.00.01/2021 Teurastettavan hevoseläimen tunnistusasiakirjan tarkastaminen ja muut tunnistimien ja tunnistusasiakirjojen osalta toteutettavat toimenpiteet hevoseläimen teurastuksen yhteydessä.

Viranomaisen toiminnan tulee perustua laissa olevaan toimivaltaan ja viranomaistoiminnassa tulee tarkoin noudattaa lakia. Viranomaisohjeet eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimijoita sitovia. Viime kädessä lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset ratkaisee tuomioistuin.

Eläinten tunnistaminen ja rekisteröinti perustuu eläinterveyssäännöstöön (EU) 2016/429 (myöhemmin AHL). Kansallinen laki eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä 1069/2021 (myöhemmin ETL), on astunut voimaan 1.1.2022.  EU- ja kansallinen lainsäädäntö säätää jokaiselle nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläimiä pitävälle toimijalle velvollisuuden ilmoittaa toiminnastaan sekä merkitä eläimensä ja rekisteröidä niiden pitopaikka ja ilmoittaa hallinnassaan olevien eläinten tiedot nauta-, lammas-, vuohi- ja sikarekisteriin. Eläinten tunnistamisesta ja rekisteröimisestä sekä rekisteriin tehtävien ilmoitusten sisällöstä ja määräajasta on säädetty asetuksella (67/2022). 

Tässä ohjeessa on esitetty sekä nauta-, lammas-, vuohi-, sikaeläinten tunnistusta ja rekisteröintiä koskevan lainsäädännön vaatimuksia, että tulkintoja lainsäädännön soveltamisesta. Suorat lainaukset lainsäädännöstä on tässä ohjeessa kirjoitettu kursiivilla. Ohjeessa esitetyt tulkinnat ovat käytännön esimerkkejä tai Ruokaviraston näkemyksiä siitä, miten lainsäädäntöä tulisi soveltaa.

Tämä Ruokaviraston ohje korvaa ohjeen ”Nautaeläinten merkinnät ja rekisterikysely sekä niiden viranomaisvalvonta teurastamoissa ja pienteurastamoissa” (Eviran ohje 16007/3).

1.1 Määritelmiä

• Toimija: mikä tahansa luonnollinen tai oikeushenkilö, jolla on vastuullaan nauta-, lammas-, vuohi- tai sikaeläimiä pysyvästi tai rajoitetun ajan.
• Eläintenpitäjä: eläimistä vastuussa oleva toimija, joka ei ole eläinvälittäjä tai elintarvikealan toimija. Hän on joko eläinten omistaja tai haltija.
• Eläinkuljettaja: toimija, joka kuljettaa eläimiä omaan lukuunsa tai kolmannen osapuolen lukuun.
• Eläinvälittäjä: pitopaikasta riippumaton kokoamisia toteuttava toimija.
• Pitopaikka: tila, rakenne, ympäristö tai paikka, jossa pidetään eläimiä joko tilapäisesti tai vakituisesti.
• Tunnistin: eläimen merkitsemiseen käytettävä fyysinen tunnistin esim. tavanomainen korvamerkki, elektroninen korvamerkki, mikrosiru, pötsibolus tai tatuointi.
  • EU-tunnus; nautaan, lampaan tai vuoheen kiinnitettyjen tunnistimien näyttämä yksilöllinen koodi, joka koostuu maatunnuksesta (kaksi kirjainta tai kolme numeroa) ja yksilötunnuksesta (12 numeroa) sekä tarkistenumerosta (EU-tunnuksen virallisen osan jälkeen ilmoitettavaa yhtä numeroa, joka lasketaan EU-tunnuksen numero-osasta).
  • vapaa tunnus; syntyneelle nauta-, lammas- tai vuohieläimelle tarkoitettu EU-tunnus, jolle ei ole tehty rekisteröintiä syntymästä.
  • merkintätunnus; Pitopaikan rekisteröimisen yhteydessä pitopaikalle muodostuu sikaeläimille pitopaikkakohtainen merkintätunnus. Merkintätunnusta käytetään sikojen merkitsemiseen.
• Merkitseminen: Eläin merkitään yksilöllisellä tai ryhmäeläimen tunnisteella, kuten korvamerkki, mikrosiru tai pötsibolus, ryhmäeläimellä myös tatuointi.
• Rekisteröinti: Eläimen rekisteröinti tarkoittaa prosessia, jossa eläin sekä eläimeen liittyvät tapahtumat ilmoitetaan eläinlajikohtaiseen rekisteriin. Pitopaikan rekisteröinti: pitopaikka ilmoitetaan eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin ja pitopaikkaan tehdään eläintenpitoilmoitus.
• Tunnistaminen: Eläimen tunnistimesta sekä eläinrekisteriin ilmoitetuista yksilötiedoista voidaan erottaa eläin muista. 
• Jäljitettävyys: Tunnistettu eläin voidaan tunnistaa ja jäljittää sen kulkua eri pitopaikoissa rekisteritietojen perusteella syntymästä kuolemaan.
• Toimijan tunnus:
  • Tilatunnus: maatilarekisteriin merkitty 9-numeroinen maatilan tunniste
  • Asiakastunnus: asiakkaalle annettu 8-numeroinen asiakastunnus, jota käyttävät ne toimijat, joilla ei ole tilatunnusta
  • Eläinvälittäjätunnus: eläinvälittäjärekisteriin rekisteröityneelle eläinvälittäjälle annettu 4-numeroinen eläinvälittäjätunnus
• Siirtorajoitus, siirtokielto: turvaamistoimenpide, jolla estetään sellaisen tuotantoeläinlajin eläimen, jonka tunnistettavuudesta ja/ tai jäljitettävyydestä ei voida varmistua, pääsy elintarvikeketjuun tai aiheuttamaan riskiä eläintautien leviämisestä. Siirtokieltojen tietoja hallinnoidaan ELTE-tietojärjestelmässä.
• Sikaeläinten hyväksytty tuotantoketju: sikaeläinten ”tuotantoketjulla” tarkoitetaan integroitua tuotantoketjua, jossa terveystilanne on luetteloitujen tautien osalta yhtenäinen ja joka koostuu sellaisten erikoistuneiden pitopaikkojen yhteistyöverkostosta, jotka Ruokavirasto on hyväksynyt ja joiden välillä eläimiä siirretään. Hyväksytyn tuotantoketjun pitopaikkojen toimijoiden voivat poiketa sikaeläinten tunnistamisvelvoitteesta, kun kyseiset eläimet siirretään tuotantoketjussa edellyttäen, että eläinten jäljitettävyys ei vaarannu missään vaiheessa.

2 YLEISTÄ TUNNISTAMISEN JA REKISTERÖINNIN VAATIMUKSISTA

2.1 Eläinten pitopaikka

Eläimiä saa siirtää ja ottaa vastaan ainoastaan pitopaikoista, jotka ovat lainsäädännön mukaisesti rekisteröity tai hyväksytty (AHL 124 artikla, 2-kohta). Kun toimijalla on vastuullaan eläinlajeja, joiden pitopaikat tulee rekisteröidä, pitopaikka rekisteröidään sekä tehdään eläintenpitoilmoitus Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin ennen eläintenpidon aloitusta (AHL 84 artikla). Pitopaikka tulee rekisteröidä, vaikka eläimiä olisi vain yksi tai niitä pidettäisiin lyhytaikaisesti tai muutoin kuin kaupallisesti.

Pitopaikka rekisteröidään siihen sijaintiin, jossa eläimiä pidetään. Pitopaikalla tarkoitetaan yhtenäistä aluetta, joka muodostuu yhdestä tai useammasta siihen kuuluvasta paikasta, joissa eläimiä pidetään. Useimmiten maatila lähilaitumineen ja rakennuksineen muodostaa kokonaisuutena yhden pitopaikan.  Pitopaikalle muodostuu rekisteröinnin yhteydessä yksilöllinen pitopaikkatunnus (FI ja 12 numeroa). Pitopaikkatunnusta käytetään tehtäessä eläinrekisteri-ilmoituksia sekä kirjauksia pitopaikan kirjanpitoon. Päällekkäisiä pitopaikkoja ei tule perustaa. Jos pitopaikassa pidetään useamman toimijan eläimiä, tulee toimijoiden tehdä omat eläintenpitoilmoitukset kyseiseen pitopaikkaan.

2.2 Viralliset tunnistimet

Eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva lainsäädäntö edellyttää että nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläin on eläinlajikohtaisin vaatimuksin merkitty ja rekisteröity ennen sen siirtoa syntymäpitopaikastaan (AHL, 124 artikla). Syntyvän eläimen merkitsemisen ja rekisteröinnin velvoite on eläimen syntymähaltijalla.

Merkitsemätöntä, rekisteröimätöntä, puutteellisesti merkittyä tai puutteellisesti rekisteröityä eläintä ei saa siirtää/luovuttaa pitopaikasta, ottaa kuljetettavaksi tai vastaanottaa. Velvoite on jokaisella lyhyenkin aikaa eläimiä pitävällä toimijalla kuten eläinkuljettajalla, eläinvälittäjällä ja teurastamolla.

2.2.1 Tunnistimien hyväksyntä

Nauta-, lammas-, vuohi-, sikaeläinten tunnistimien tulee olla tunnistamismaan viranomaisen hyväksymiä. Ruokaviraston hyväksymät tunnistimet löytyvät Ruokaviraston internetsivuilta Ruokavirasto.fi -> Eläimet -> Eläintenpito, tunnistaminen ja rekisteröinti -> Eläinten merkintä ja rekisteröinti -> Hyväksytyt tunnistimet

2.2.2 Tunnistimien tunnistuskoodi

Tunnistimissa oleva EU-tunnus yksilöeläimille muodostetaan tunnistimien tilausjärjestelmässä tunnistintilauksen yhteydessä. Suomalaisessa tunnuksessa on maakoodi FI (tai 246) ja 12 numeroa viranomaisen juoksevasta EU-tunnussarjasta. EU-tunnuksen jälkeen ilmoitetaan väliviivalla erotettuna yksimerkkinen tarkistenumero.

Nautojen, lampaiden ja vuohien punaisessa tilapäismerkissä on Ruokaviraston logon lisäksi valmiiksi painettu toimijakohtainen juokseva kuusinumeroinen tunnus, joka kytketään eläinrekisterissä eläimen EU-tunnukseen. Tilapäismerkistä tarkemmin luvussa 2.5.

Sikaeläimille muodostuu pitopaikan rekisteröimisen yhteydessä pitopaikalle pitopaikkakohtainen enintään viisinumeroinen merkintätunnus. Merkintätunnusta käytetään sikojen merkitsemisessä ja sikarekisterin ilmoituksissa sekä tietojen kirjaamisessa pitopaikan kirjanpitoon.

2.2.3 Ulkomaiset tunnistimet

Muista EU:n jäsenmaista ja Norjasta tuodut eläimet säilyttävät alkuperäiset tunnistimensa.

EU:n ulkopuolisista maista tuodun eläimen alkuperäiset tunnistimet poistetaan ja korvataan eläintenpitäjän vapaalla tunnistimella tulopitopaikassa viimeistään 20. päivänä maahan saapumisesta. Eläintenpitäjän tulee jo ennen tuontia huolehtia, että hänellä on riittävä määrä vapaita tunnistimia EU:n ulkopuolisista maista tuotavien eläinten merkitsemistä varten.

EU:n alueella syntyneiden eläinten merkitsemistavat voivat poiketa Suomessa säädetyistä sallituista merkitsemistavoista. Tuontieläin voi olla merkitty jollakin seuraavilla eläinterveyssäännöstön sallimilla merkitsemistavoilla riippuen siitä, mikä merkitsemistapa on hyväksytty käytettäväksi kunkin eläinlajin merkitsemiseen siinä jäsenvaltiossa, jossa se on syntynyt.

• Nautaeläin on merkitty kahdella tavanomaisella korvamerkillä tai toisen korvamerkin tilalla on käytetty elektronista korvamerkkiä, mikrosirua tai pötsibolusta.
• Lammas- ja vuohieläin on merkitty yhdellä tavanomaisella korvamerkillä sekä elektronisella tunnistimella, joka voi olla elektroninen korvamerkki, mikrosiru, pötsibolus tai elektroninen vuohisnauha.
• Sikaeläimille kansallisesti säädetyt merkitsemistavat ovat samat kuin eläinterveyssäännöstössä, jotka ovat tavanomainen korvamerkki, elektroninen korvamerkki tai tatuointi. Sikaeläimille kansallisesti säädetty teurasmerkintä on pakollinen vain Suomessa teurastettaville sikaeläimille.

2.2.4 Tunnistimien hävittäminen

Toimijan on asianmukaisesti mitätöitävä ja hävitettävä eläintenpidon lopettamisen takia tai muuten käyttämättä jääneet, pudonneet tai irrotetut tunnistimet niiden uudelleen käytön estämiseksi.

Hävittäminen on tehtävä siten, ettei tunnistimia ole mahdollista ottaa enää uudelleen käyttöön.  Korvamerkit voi esimerkiksi leikata kahtia. Mikrosirujen ja pötsibolusten uudelleenkäyttö estetään ottamalla ne talteen ja tuhoamalla tai hävittämällä ne paikan päällä. Jos mikrosirua ei voida ottaa talteen teurastetun eläimen ruhosta, liha tai mikrosirun sisältävä lihan osa hylätään ja tästä muodostuva sivutuote hävitetään mikrosirun hävittämiseksi. Pötsiboluksen osalta toimitaan tarvittaessa vastaavasti. Hävitetyt vapaat tunnistimet tulee myös mitätöidä eläinrekisterissä.

Myös luokan 1 ja 2 luokkaan kuuluvaa ainesta käsittelevän käsittelylaitoksen ja polttamalla hävittävän laitoksen on hävitettävä laitokseen vastaanotettujen kuolleiden eläinten tunnistimet vastaavasti.

2.3 Nautaeläimen merkintä ja rekisteröinti

Nautaeläin on merkittävä molempiin korviin kiinnitettävillä Ruokaviraston hyväksymillä yksilöllisen tunnistuskoodin sisältävillä korvamerkeillä viimeistään 20 vuorokauden iässä. Poikkeuksena merkitsemisajankohdasta ovat biisonien (Bison bison) vasikat, joille merkit on kiinnitettävä vieroitusvaiheessa, kuitenkin viimeistään yhdeksän kuukauden iässä. Jos vasikka siirretään tätä ennen syntymäpitopaikastaan, se on merkittävä ennen siirtoa. Nautaeläin on merkittävä kahdella korvamerkillä joista toinen on oltava elektroninen 1.1.2021 lähtien syntyneillä eläimillä. Ennen 1.1.2021 syntyneet nautaeläimet voivat olla merkittynä kahdella tavanomaisella korvamerkillä.

2.3.1 Nautaeläimen tunnistimet

Nautaeläimet merkitään molempiin korviin keltaisilla korvamerkeillä, joista toinen on päämerkki ja toinen apumerkki. 1.1.2021 alkaen syntyneillä apumerkin tulee olla elektroninen.

Päämerkin merkinnät:

• Ruokaviraston logo
• Maakoodi
• EU-tunnuksen numero-osan merkitsevät numerot
• EU-tunnus viivakoodina

Apumerkin merkinnät:

• Ruokaviraston logo
• Maakoodi
• EU-tunnuksen numero-osan merkitsevät numerot
• Tarkistenumero ympyröitynä

EU-tunnuksen alapuolella voi olla joko isoilla numeroilla eläintenpitäjän valinnan mukainen vapaavalintainen korvanumero, EU-tunnuksen neljä viimeistä numeroa tai tyhjää.

Kuva 1. Esimerkki nautaeläimen korvamerkkiparista joista toinen on elektroninen

Elektronisen korvamerkin vastakappale riippuu toimittajan merkkivalikoimasta ja on eläintenpitäjän valittavissa. Elektronisessa korvamerkissä on aina vähintään myös visuaalisesti luettavissa oleva EU-tunnus ja tarkiste. Merkkejä on saatavilla nappimallisena ja lappumallisena. Lappumallinen muistuttaa tavanomaista merkkiä, mutta sisältää elektronisen osan. Merkissä sekä sen vastakappaleessa on EU-tunnus myös kirjoitetussa muodossa kuten tavanomaisessakin korvamerkissä. E-merkkien transponderit noudattavat ISO-standardia 11784 ja 11785 ja ovat luettavissa ISO 11785 -standardin mukaisilla laitteilla, jotka ovat kykeneviä lukemaan HDX- ja FDX-B-transpondereita.

Nautaeläinten viralliset saatavilla olevat korvamerkkimallit löytyvät Ruokaviraston internetsivuilta -> Ruokavirasto.fi -> Eläimet -> Eläintenpito, tunnistaminen ja rekisteröinti -> Eläinten merkintä ja rekisteröinti -> Nautaeläimet -> Korvamerkit

2.3.2 Nautaeläimen rekisteröinti

Nautaeläin rekisteröidään nautarekisteriin emän poikimisilmoituksen yhteydessä. Ilmoituksen voi tehdä vain eläintenpitäjä, jonka hallinnassa emä on vasikan syntymähetkellä. Poikimisilmoituksen yhteydessä syntyneelle eläimelle varataan vapaista tunnuksista EU-tunnus, jolla eläin ilmoitetaan syntyneeksi. Vapaat EU-tunnukset muodostuvat nautarekisteriin vapaiden korvamerkkien tilauksen yhteydessä.

Eläintenpitäjien on ilmoitettava omistuksessaan tai hallinnassaan olevien eläinten tapahtumat eli poikimiset, poistot, ostot, siirrot, löytymiset ja ulkomailta tuonnit nautarekisteriin edellä mainittuja ilmoituskanavia käyttäen seitsemän (7) vuorokauden kuluessa tapahtumasta.

Ilmoitukset voi tehdä Ruokaviraston nautarekisterin asiointisovelluksen, kaupallisen sovelluksen (esimerkiksi ”Minun maatilani”) tai nautarekisterin asiakaspalvelun kautta.

2.4 Lammas- ja vuohieläimen merkintä ja rekisteröinti

Jokainen lammas- ja vuohieläin on merkittävä kumpaankin korvaan kiinnitettävällä Ruokaviraston hyväksymällä korvamerkillä. Toinen korvamerkki voidaan vaihtoehtoisesti korvata elektronisella tunnistimella, joka voi olla jokin seuraavista: elektroninen korvamerkki, mikrosiru tai pötsibolus.

Tunnistin/tunnistimet on kiinnitettävä viimeistään 90 vuorokauden iässä, mutta kuitenkin aina ennen kuin eläin poistetaan tai siirretään syntymäpitopaikastaan.

Lammas- ja vuohieläimelle riittää yksi korvamerkki, jos eläin on tarkoitettu teurastettavaksi alle vuoden ikäisenä eikä sitä poisteta syntymätilan käytössä olevista pitopaikoista ennen teurastusta. Jos lammas- tai vuohieläimen hallinta muuttuu, esim. se myydään tai luovutetaan toiselle toimijalle, on eläin merkittävä tätä ennen myös toisella tunnistimella.

2.4.1 Lammas- ja vuohieläimen tunnistimet

Lammas- ja vuohieläimet merkitään molempiin korviin korvamerkeillä, joista toinen voi olla elektroninen korvamerkki. Korvamerkkien värejä ja malleja on useampia. Tavanomaiset korvamerkit ovat identtiset, eikä lampailla ja vuohilla ole erikseen päämerkkiä tai apumerkkiä kuten naudoilla.

Tavanomaisen korvamerkin merkinnät:

• Ruokaviraston logo
• Maakoodi
• Tarkistenumero
• EU-tunnuksen numero-osan merkitsevät numerot

EU-tunnuksen alapuolella voi olla isoilla numeroilla eläintenpitäjän valinnan mukainen vapaavalintainen korvanumero, EU-tunnuksen neljä viimeistä numeroa tai tyhjää.

Kuva 2. Esimerkki lammas- ja vuohieläimen korvamerkistä, josta toinen on tavanomainen ja toinen on elektroninen korvamerkki.

Elektronisessa korvamerkissä on aina vähintään myös visuaalisesti luettavissa oleva EU-tunnus ja tarkiste. Merkissä sekä sen vastakappaleessa on EU-tunnus myös painetussa muodossa kuten tavanomaisessakin korvamerkissä. E-merkkien transponderit noudattavat ISO-standardia 11784 ja 11785 ja ovat luettavissa ISO 11785 -standardin mukaisilla laitteilla, jotka ovat kykeneviä lukemaan HDX- ja FDX-B-transpondereita.

Lammas- ja vuohieläinten viralliset saatavilla olevat tunnistimet löytyvät Ruokaviraston internetsivuilta -> Ruokavirasto.fi -> Eläimet -> Eläintenpito, tunnistaminen ja rekisteröinti -> Eläinten merkintä ja rekisteröinti -> Lampaat ja vuohet -> Lampaiden ja vuohien tunnistimet

2.4.2 Lammas- ja vuohieläimen rekisteröinti

Lammas- ja vuohieläin rekisteröidään lammas- ja vuohirekisteriin emän poikimisilmoituksen yhteydessä. Ilmoituksen voi vain tehdä eläintenpitäjä, jonka hallinnassa emä on karitsan tai kilin syntymähetkellä. Poikimisilmoituksen yhteydessä syntyneelle eläimelle varataan vapaista tunnuksista EU-tunnus, jolla eläin ilmoitetaan syntyneeksi. Vapaat EU-tunnukset muodostuvat lammas- ja vuohirekisteriin vapaiden tunnistimien kuten korvamerkkien tilauksen yhteydessä.

Eläintenpitäjien on ilmoitettava omistuksessaan tai hallinnassaan olevien eläinten tapahtumat eli poistot, ostot, siirrot, löytymiset ja ulkomailta tuonnit lammas- ja vuohirekisteriin seitsemän (7) vuorokauden kuluessa tapahtumasta.

Poikimisilmoitus (karitsoiden ja kilien syntymäilmoitukset) on ilmoitettava 90 päivän kuluessa syntymästä tai jo sitä ennen, jos eläin siirretään syntymäpitopaikastaan.

Ilmoitukset voi tehdä Ruokaviraston lammas- ja vuohirekisterin asiointisovelluksella, kaupalliseen sovelluksen kautta (esimerkiksi ProAgrian Nettikatras) tai lammas- ja vuohirekisterin asiakaspalveluun.

2.5 Nauta-, lammas- ja vuohieläimen punainen tilapäismerkki

Punaista tilapäismerkkiä voidaan käyttää silloin, kun teurastettavaksi lähetettävän nauta-, lammas- tai vuohieläimen kahdesta tunnistimesta toinen on pudonnut, vaurioitunut tai tullut lukukelvottomaksi ajallisesti niin lähellä teuraskuljetuksen lähtöä, että korvaavan tunnistimen toimittaminen perille pitopaikkaan ei olisi enää mahdollista. Muissa tapauksissa tilapäismerkin käyttäminen ei ole mahdollista. Tilapäismerkin lisäksi eläimessä on aina oltava myös toinen tunnistin.

Tilapäismerkissä on Ruokaviraston logon lisäksi valmiiksi painatettu juokseva numero, joka yhdistetään nauta-, lammas- ja vuohirekisterissä eläimen EU-tunnukseen. Tilapäismerkit ovat eläintenpitäjäkohtaisia eikä niitä saa luovuttaa toisen eläintenpitäjän käyttöön, ja niitä saa tilata sekä pitää varalla vain pieniä määriä. Otettaessa tilapäismerkki käyttöön, eläintenpitäjän on kirjoitettava pysyvällä merkinnällä (ei vesiliukoisella kynällä) siihen selkeästi eläimen EU-tunnus. Sekä maakoodi että numero-osa kirjoitetaan samassa muodossa kuin ne ovat alkuperäisessä korvamerkissä. Merkin käyttöönotosta on ilmoitettava nauta-, lammas- ja vuohirekisteriin seitsemän (7) päivän kuluessa. 

Nauta-, lammas- tai vuohieläintä ei voida kuljettaa, välittää tai teurastaa mikäli eläin on tunnistettavissa vain punaisesta tilapäismerkistä. Sellaiset eläimet, joilta on kuljetuksen aikana pudonnut toinen korvamerkki tai joiden mikrosiru tai pötsibolus on muuttunut lukukelvottomaksi, voidaan poikkeuksellisesti hyväksyä teurastettavaksi elintarvikeketjuun, jos eläin on aukottomasti tunnistettavissa tilapäismerkistä.

Aukoton eläimen tunnistaminen edellyttää että:

• Kuljettaja on antanut kirjallisen vakuutuksen siitä, että eläin on ollut merkitty asianmukaisesti kuormauksen yhteydessä. Vakuutusta ei voida antaa eläintenpitäjän toimesta.
• Eläimen EU-tunnus on merkitty kuormakirjaan. 
• Tilapäismerkistä löytyy eläimen EU-tunnus.
• nauta-, lammas- tai vuohirekisteristä on varmistettava, että tilapäismerkin juokseva numero on eläintenpitäjän hallinnassa

Viranomainen voi tarkastaa tilapäismerkin käyttöönoton nautarekisterin viranomaissovelluksesta eläintenpitäjän tiedoista valikosta tehdyt ilmoitukset > tilapäismerkin käyttöönotto.

Päätöksen teossa tulee käyttää tapauskohtaista harkintaa ja lopullinen päätös asiasta on tehtävä tarkastuseläinlääkärin toimesta.

Kuva 3. Esimerkkikuvassa on nautaeläimen punainen tilapäismerkki. Kuvasta puuttuu käsin kirjoitettu eläimen EU-tunnus.

2.6 Sikaeläimen merkintä ja rekisteröinti

Eläintenpitäjän pitopaikassa syntyneet sikaeläimet on merkittävä, mukaan lukien villisika ja minisika. Sikaeläin on merkittävä syntymäpitopaikassaan pitopaikkakohtaisella merkintätunnuksella tatuoiden tai käyttäen korvamerkkiä. Tatuointi voidaan tehdä joko tatuointipihdeillä korvanlehteen tai tatuointivasaralla reiden ulkopintaan.   

Sikaeläimet on merkittävä viimeistään 9 kuukauden iässä tai viimeistään silloin, kun ne siirretään syntymäpitopaikasta toiseen pitopaikkaan, toiselle eläintenpitäjälle tai teurastamolle.  Sikaeläimet, jotka ovat syntyneet ennen 21.4.2021 on merkittävä ennen kuin ne siirretään syntymäpitopaikastaan toiseen pitopaikkaan.

Edellä mainitun lisäksi sikaeläin tulee aina teurasmerkitä ennen teuraskuljetukseen luovuttamista tatuoimalla lähtöpitopaikan merkintätunnus eläimen keskiselän tai kyljen alueelle keskilinjan molemmille puolille.  Jos alle 9 kk ikäinen sika siirretään suoraan syntymätilaltaan teurastamolle, riittää, että sika merkitään yksinomaan teurasmerkinnällä.

Jos sikaeläin kuuluu hyväksyttyyn tuotantoketjuun, se merkitään ennen siirtämistä tuotantoketjun ulkopuolelle, kuitenkin viimeistään 9 kuukauden kuluessa syntymästä. Hyväksyttyyn tuotantoketjuun kuuluvilla sioilla merkitsemiseen käytetään sian silloisen sijainnin pitopaikan merkintätunnusta.

2.6.1 Sikaeläinten tunnistimet

Merkitsemiseen käytettävät korvamerkit on oltava 21.4.2023 lähtien syntyneille sikaeläimille Ruokaviraston hyväksymiä.  Sikaeläimille, jotka ovat syntyneet ennen 21.4.2023, on mahdollista käyttää korvamerkkeinä esimerkiksi maatalouskaupasta saatavia korvamerkkejä, eikä niiden tarvitse olla Ruokaviraston toimesta hyväksyttyjä.

Pitopaikkakohtaisen merkintätunnuksen lisäksi tuottaja voi halutessaan käyttää eläinyksilöiden merkitsemiseen myös yksilötunnusta edellyttäen, että virallisen pitopaikkakohtaisen merkintätunnuksen luettavuus ei vaikeudu lisämerkinnöistä.

Merkintätunnuksen on oltava luettavissa sikaeläimestä koko sen elinajan. Tunnuksen luettavuus on tarkistettava aina ennen sian siirtoa.  Värillisissä ja karvaisissa sioissa tatuoinnin erottumisessa on usein ongelmia, joten korvamerkin käyttö on silloin suositeltava merkintätapa.

Tavanomaisen korvamerkin merkinnät:

• Ruokaviraston logo
• Maakoodi
• Pitopaikkakohtainen merkintätunnus (enintään 5 numeroa)

Kuva 4. Esimerkki sikaeläimen tavanomaisista korvamerkeistä.

Elektronisessa korvamerkissä on aina visuaalisesti luettavissa oleva merkintätunnus. Merkissä sekä sen vastakappaleessa on maakoodillinen merkintätunnus myös painetussa muodossa kuten tavanomaisessakin korvamerkissä. E-merkkien transponderit noudattavat ISO-standardia 11784 ja 11785 ja ovat luettavissa ISO 11785 -standardin mukaisilla laitteilla, jotka ovat kykeneviä lukemaan HDX- ja FDX-B-transpondereita.

Sikaeläinten viralliset saatavilla olevat tunnistimet löytyvät Ruokaviraston internetsivuilta -> Ruokavirasto.fi -> Eläimet -> Eläintenpito, tunnistaminen ja rekisteröinti -> Eläinten merkintä ja rekisteröinti -> Siat -> Sikaeläinten tunnistimet

2.6.2 Teurasmerkintä

Ennen sikaeläimen teuraaksi lähtöä, eläintenpitäjän on tatuoitava kyseisen pitopaikan merkintätunnus jokaisen eläimen keskiselän tai kyljen alueelle keskilinjan molemmille puolille. Jos sikaeläin menee suoraan syntymäpitopaikastaan teuraaksi ennen 9 kuukauden ikää, yllä kuvattu teurasmerkintä riittää sen viralliseksi merkinnäksi.

Eläinkuljettajalle on annettava asiakirja, josta käy ilmi eläimet luovuttaneen eläintenpitäjän nimi, tila- tai asiakastunnus, merkintätunnus, eläinten lukumäärä ja vastaanottava teurastamo. Asiakirja luovutetaan eläinten mukana teurastamoon.

2.6.3 Sikaeläinten rekisteröinti

Sikojen osto-, myynti- ja siirtotapahtumat tulee ilmoittaa sikarekisteriin 7 päivän kuluessa tapahtumasta. Lisäksi eläintenpitäjä ilmoittaa eläinmäärätiedot kolme kertaa vuodessa sikarekisteriin.

3 REKISTERIKYSELY

Se, joka ottaa eläimen eläinvälitykseen, kuljetettavaksi tai teurastettavaksi, on velvollinen ennen kyseiseen toimenpiteeseen ryhtymistä tekemään rekisterikyselyn eläimen kelpoisuuden selvittämiseksi. Rekisterikysely sisältää eläimestä rekisteriin talletetut tiedot sekä viranomaisen eläintä koskevat kiellot ja määräykset. (ETL 31 §)

Rekisterikyselyllä tarkoitetaan nauta- lammas- tai vuohieläinrekisteriin tehtyä kyselyä, jolla selvitetään kuljetukseen, teurastettavaksi tai eläinvälitykseen tarkoitetun eläimen alkuperä, syntymäaika ja muut rekisteröintitiedot, näytteenottopyynnöt, siirtorajoitukset, sekä muut rajoittavat määräykset ja huomautukset. Rekisterikyselyn avulla varmistutaan rekisteröinnin lisäksi mm. siitä, ettei eläin ole siirtorajoitusten alainen eikä sen käyttöä elintarvikkeeksi ole kielletty. Rekisterikysely on tehtävä lakisääteisesti naudalle, mutta se on suositeltavaa tehdä myös lampaille ja vuohille. Välittäjä, kuljettaja tai teurastamotoimija tekee rekisterikyselyn asiointisovelluksessa tai rajapinnan kautta.

3.1 Rekisterikysely nautarekisterissä

Rekisterikyselylle ei ole säädetty voimassaoloaikaa, mutta nautaeläimen rekisterikysely on aina tehtävä ennen kuin eläin siirretään pitopaikastaan ja toisin sanoen otetaan kuljetukseen, eläinvälitykseen tai teurastettavaksi.  Ruokavirasto suosittelee, että kysely tehdään ajoissa esimerkiksi heti kun eläintenpitäjän kanssa on sovittu kuljetuspäivästä sekä toisen kerran juuri ennen esimerkiksi päivää ennen kuin eläin noudetaan.

Kun kysely tehdään ensimmäisen kerran esim. 1–2 viikkoa ennen eläimen noutoa jää aikaa selvitellä eläintenpitäjän kanssa mahdollisista esteistä, jotka on kyselyn vastauksena saatu. Lisäksi on kysely tehtävä vielä kertaalleen juuri ennen noutoa (esim. 1–2 päivää ennen), jotta voidaan varmistua, ettei eläimelle ole asetettu kyselyjen välissä siirtorajoitusta, kieltoa tai muuta huomautusta, joka estäisi eläimen siirtoa pitopaikastaan.

Rekisterikysely tehdään nautarekisterin asiointisovelluksessa. ”Tee rekisterikysely” löytyy sovelluksen oikeasta ylälaidasta.                       

3.2 Rekisterikysely lammas- ja vuohirekisterissä

Lammas- ja vuohieläimelle on mahdollista tehdä vapaaehtoinen rekisterikysely lammas ja vuohirekisterin viranomaissovelluksen etusivulla kohdassa ”rekisterikysely”.  Rekisterikyselyä ei ole säädetty lammas- ja vuohieläimelle pakolliseksi eikä näin ollen myöskään sen voimassaoloaikaa.  Ruokavirasto suosittelee, että kysely tehdään ajoissa esimerkiksi heti kun eläintenpitäjän kanssa on sovittu kuljetuspäivästä ennen eläimen noutoa pitopaikastaan tai saapumistaan teurastamolle.

Kun kysely tehdään ensimmäisen kerran esim. 1–2 viikkoa ennen eläimen noutoa jää aikaa selvitellä eläintenpitäjän kanssa mahdollisista esteistä, jotka on kyselyn vastauksena saatu. Lisäksi kysely on suositeltavaa tehdä vielä kertaalleen juuri ennen noutoa (esim. 1–2 päivää ennen), jotta voidaan varmistua, ettei eläimelle ole asetettu kyselyjen välissä siirtorajoitusta, kieltoa tai muuta huomautusta, joka estäisi eläimen siirtoa pitopaikastaan.

3.3 Rekisterikyselyn tiedot

Esimerkkejä rekisterikyselyn tiedoista:

• Eläintä ei ole rekisteröity syntyneeksi, rekisterikysely palauttaa tiedon ”tunnus tuntematon” eikä eläimelle palaudu mitään tietoja, kts. liite 2.
• Eläimellä on voimassa oleva siirtokielto, rekisterikysely palauttaa tiedon ”Ei teur.” kts. liite 2.

Rekisterikyselyn avulla saadaan seuraavia tietoja:

• Eläimen alkuperä, joka sisältää tiedon eläimen syntymä- ja kasvatusmaista. Tietoa tarvitaan naudanlihan merkintäjärjestelmää ja jäljitettävyyttä varten.
• Eläimen rekisteröintitiedot, joilla tarkoitetaan eläimen syntymäaikaa, syntymäpitopaikkaa, sukupuolta, rotua, eläimen EU-tunnusta ja sen emän EU-tunnusta. Jos rekisteröinnissä on puutteita tai virheitä, rekisterikyselyn avulla saadaan niistä yksilöity tieto. Syntymäaikatietoa tarvitaan BSE-näytteenottoa varten. Rekisterikyselyn avulla saatava syntymäaikatieto on ainoa luotettava keino saada tieto niistä eläimistä, joista BSE-näyte on iän perusteella otettava.
• Eläintä koskeva siirtorajoitus, joka voidaan antaa tiloille esimerkiksi eläintautien tai merkitsemisessä tai rekisteröinnissä todettujen virheiden vuoksi. Rekisterikyselyn avulla saadaan erikseen tieto siitä, saadaanko eläin noutaa teuraaksi siirtorajoituksesta huolimatta.
• Eläimestä tehty näytteenottopyyntö tai jokin muu huomautus. Esimerkiksi IBR/BVD-näytteenottopyyntö emolehmäkarjoista.
• Eläimen elintarvikkeeksi käytön kieltäminen. Käyttö elintarvikkeeksi voidaan kieltää esimerkiksi geenimuuntelun, lääkejäämien tai riskiä aiheuttavan alkuperämaan vuoksi.

3.3.1 Rekisterikyselyn vastaus, joka estää eläimen siirron tai aiheuttaa erityisiä toimenpiteitä teurastamossa

Vastaus, jonka perusteella eläintä ei voida ottaa kuljetettavaksi teurastamoon tai eläinvälitykseen, tai joka aiheuttaa erityisiä toimenpiteitä teurastamossa:

• Eläimen rekisteröinnissä on virheitä. Vastaukseen sisältyy tieto, missä kohtaa virhe on. Kaikki rekisteröinnissä esiintyvät virheet estävät eläimen kuljettamisen teurastamoon, eikä nautaa saa ottaa kuljetettavaksi, ennen kuin virheet on korjattu. Jos syynä virheilmoitukseen on väärin kirjattu tai ilmoitettu EU-tunnus, kysely voidaan tehdä uudelleen EU-tunnuksen korjaamisen jälkeen. Eläimen rekisteröinti on voitu hyväksyä ilman syntymäaikaa. Tällaisessa tapauksessa vastaukseksi saadaan erillinen ilmoitus rekisteröintitiedoista puuttuvasta syntymäajasta, mutta eläin voidaan ottaa kuljetettavaksi. Yleensä kyseessä ovat vanhat eläimet, joten asia on huomioitava BSE– näytteenotossa.
• Eläin on rekisterin mukaan kuollut. Teurastamoon voidaan ottaa kuljetettavaksi ainoastaan rekisterin mukaan elossa olevia nautoja, eikä eläintä saa ottaa kuljetettavaksi ennen kuin sen rekisteröintitiedoissa tai rekisterikyselyssä mahdollisesti tehty virhe on korjattu.
• Eläimen siirrosta on annettu rajoittavia määräyksiä. Siirtorajoitusten alaista eläintä ei pääsääntöisesti saa kuljettaa. Joissakin tapauksissa teurastettavaksi kuljettaminen on kuitenkin siirtorajoituksesta huolimatta sallittu. Vastauksessa on koodin avulla ilmoitettu tieto siitä, saako rajoituksen alaisen eläimen ottaa kuljetettavaksi teurastukseen vai ei.
• Eläimen käyttäminen elintarvikkeeksi on kielletty. Jos eläimestä saatavan lihan käyttö elintarvikkeeksi on kielletty, eläintä ei saa ottaa kuljetettavaksi teurastamoon.
• Eläin on alkuperältään ulkomainen. Eläin voidaan ottaa kuljetettavaksi teurastamoon, mutta poikkeava alkuperätieto on otettava huomioon naudanlihan merkitsemisessä ja BSE-näytteenotossa.
• Eläimestä on tehty näytteenottopyyntö tai muu huomautus. Teurastamon tulee välittää tarkastuseläinlääkärille tiedot näytteenottopyynnöistä ja muista huomautuksista ennen eläimen elävänä tarkastusta.

Rekisterikyselyyn saadun vastauksen koodit, jotka estävät naudan ottamisen kuljetettavaksi teurastettavaksi, on lueteltu liitteessä 2

3.4 Teurastamon omavalvonta

Teurastamon omavalvontaan on sisällyttävä ohjelma teurastettaviksi otettuja eläimiä koskevista tiedoista, eläinten alkuperästä, tunnistamisesta ja tarvittaessa iästä sekä kuvaus siitä, miten nautaeläimistä tehdään rekisterikysely nautaeläinrekisteristä ja miten kyselyn tekeminen varmistetaan.

Teurastamon omavalvontaohjelman tulisi sisältää vähintään seuraavat asiat:

• Vastuuhenkilöiden nimeäminen:
  • eläinten tunnistamiseen,
  • nautarekisterikyselyn tekemiseen,
  • kyselyyn saatujen vastausten tarkistamiseen,
  • normaalista poikkeavien vastausten tai eläimen puutteellisen merkinnän johdosta tehtäviin toimenpiteisiin.
• Ohje kyselyn tekemiseksi ja tarvittaessa tietokoneohjelman käyttöohjeet.
• Kuvaus siitä, millainen vastaus rekisterikyselyyn ei estä eläimen kuljettamista teurastettavaksi eikä aiheuta erityisiä toimenpiteitä teurastamossa. Jos teurastamon käyttämä ohjelma antaa vastauksen numerokoodeina, kirjataan omavalvontaohjelmaan näiden koodien selitykset.
• Selvitys toimenpiteistä sen varmistamiseksi, että teurastettavaksi lähetetyt naudat otetaan kuljetettavaksi vasta, kun
  • teurasauton kuljettaja on varmistanut, että teurastettavaksi aiotuilla eläimillä on saman EU-tunnuksen sisältävät korvamerkit korvissa,
  • jokaisesta eläimestä on tehty rekisterikysely,
  • rekisterikyselyyn saaduissa vastauksissa ei ole ilmennyt mitään estettä eläinten kuljettamiselle teuraaksi.
• Kuvaus rekisterikyselyyn saatujen vastausten tarkistamisesta.
• Ohjeet eläimen tunnistamisesta teurastamolla sekä sellaisten eläinten erillään pidosta, joilla on vain yksi korvamerkki kiinnitettynä tai joiden merkitsemisessä tai rekisterikyselyssä on todettu muutoin poikkeavuutta, ja jotka odottavat tarkastuseläinlääkärin tarkastusta.
• Kuvaus siitä, miten rekisterikyselyyn saadut tarkistetut vastaukset toimitetaan tarkastuseläinlääkärille eläinten elävänä tarkastusta varten niin, että tarkastuseläinlääkärillä on koko ajan käytettävissään tiedot kulloinkin tarkastettavina olevista naudoista ja niiden sijoittelusta navettaan.
• Kuvaus siitä, miten tarkastuseläinlääkärille tiedotetaan poikkeavista vastauksista ja näytteenottopyynnöistä niin, että toimenpiteet näiden johdosta voidaan myöhemmin tarkastaa.
• Kuvaus rekisterikyselyihin liittyvästä kirjanpidosta.

4 ELÄINVÄLITTÄJÄT

Eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva lainsäädäntö edellyttää viranomaisrekisteriä pitopaikasta riippumattomista kokoamisia toteuttavista toimijoista. Termillä tarkoitetaan toimijaa, joka kokoaa eläimiä lyhyeksi ajaksi useammasta kuin yhdestä pitopaikasta. Tällaisia toimijoita ovat esimerkiksi eläimiä ostavat ja myyvät toimijat eli ns. eläinvälittäjät. Velvollisuus ilmoittaa toiminta viranomaisrekisteriin koskee sorkka- ja kavioeläinten sekä siipikarjan välittäjiä.

4.1 Eläinvälittäjärekisteri

Sorkka- ja kavioeläinten ja siipikarjan kokoamista toteuttavien pitopaikasta riippumattomien toimijoiden on ennen toiminnan aloittamista ilmoitettava aluehallintovirastolle eläinterveyssäännöstön 90 artiklassa tarkoitetut tiedot (ETL 4§).

Toimijan, kuljettajan ja pitopaikasta riippumattoman kokoamista toteuttavan toimijan on ilmoitettava rekisteriin tiedot muutoksista lain 3–6 §:n mukaan ilmoitettuihin tietoihin ja toiminnan lopettaminen viimeistään 30 päivän kuluessa tapahtumasta (MMMa 67/2022, 5 §).

Sorkka- ja kavioeläinten ja siipikarjan kokoamisia toteuttavien toimijoiden tulee ilmoittaa toiminnastaan aluehallintovirastoon 30 päivää ennen toiminnan aloittamista. Ilmoituksen tekemisen yhteydessä toimija saa yksilöllisen rekisteröintinumeron eli eläinvälittäjätunnuksen. Tiedoista tulee käydä ilmi toimijan nimi ja osoite sekä toiminnan piiriin kuuluvien sorkka- ja kavioeläinten lajit ja luokat. Toimijan on ilmoitettava aluehallintovirastolle toimintaa koskevista muutoksista ja toiminnan lopettamisesta 30 päivän kuluessa tapahtumasta. Ohjeet ja lomake ilmoituksen tekemiseen (aloittaminen, toiminnan muutos, lopettaminen) löytyy aluehallintovirastojen internetsivuilta. https://avi.fi/asioi/yritys-tai-yhteiso/luvat-ilmoitukset-ja-hakemukset/elaimet/ilmoitus-elainvalitystoiminnasta 

4.2 Eläinvälitysilmoitukset eläinrekisterissä

Eläinvälittäjien tulee tehdä eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (67/2022) 3 § mukaiset ilmoitukset eläinlajikohtaisiin eläinrekistereihin (nauta-, lammas-, vuohi- ja sikarekisterit) seitsemän (7) päivän kuluessa tapahtumasta.

Eläinrekistereihin tehtävät eläinvälitykseen liittyvät ilmoitukset:

• Jos eläin välitetään eloon toiselle eläintenpitäjälle, valitaan välitystavaksi ”välitys eloon”
• Jos eläin välitetään teurastamolle, valitaan välitystavaksi ”välitys teuraaksi”.
  • Teurastamotoimijan tekee vastinpariksi teurastusilmoituksen, johon saapumistavaksi kirjataan ”eläinvälittäjä tuonut”
• Jos teurastamotoimija toimii myös eläinvälittäjänä, tehdään eläimen välitysilmoitus teurastusilmoituksen yhteydessä, jolloin eläimen saapumistavaksi kirjataan ”oma välittäjä hakenut”.

Kirjautumislinkit eläinrekistereihin ja lisätietoa sovellusten käytöstä sekä käyttöoppaat löytyvät Ruokaviraston internetsivulta  -> Ruokavirasto.fi -> Eläimet -> Eläintenpito, tunnistaminen ja rekisteröinti -> Eläinrekisterisovellukset

4.3 Eläinvälittäjän velvollisuudet

4.3.1. Rekisterikysely

Se, joka ottaa eläimen eläinvälitykseen, kuljetettavaksi tai teurastettavaksi, on velvollinen ennen kyseiseen toimenpiteeseen ryhtymistä tekemään rekisterikyselyn eläimen kelpoisuuden selvittämiseksi. Rekisterikysely sisältää eläimestä rekisteriin talletetut tiedot sekä viranomaisen eläintä koskevat kiellot ja määräykset (ETL 31 §).

Rekisterikysely on tehtävä lakisääteisesti naudalle, mutta se on suositeltavaa tehdä myös lampaille ja vuohille. Välittäjä tekee rekisterikyselyn asiointisovelluksessa tai rajapinnan kautta. Rekisterikyselyssä palautuu tieto, kohdistuuko eläimeen tai sen pitopaikkaan rajoittavia määräyksiä, siirtokielto sekä myös että onko eläin rekisteröity. Sellaista eläintä, johon kohdistuu rajoite tai kielto, tai ei ole rekisteröity ei saa välittää. Tarkempi ohjeistus rekisterikyselyn tekemiseksi on tämän ohjeen kappaleessa 3 ja 6.

4.3.2 Eläinvälittäjän kirjanpito

Toimijan kirjanpitovelvollisuudesta on säädetty eläinterveyssäännöstössä (EU) 2016/429, delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/2035 sekä maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä 67/2022. Tiedot on kirjattava sähköisessä muodossa tai paperilla. Siltä osin, kun toimija ilmoittaa vastaavat tiedot rekisteriin rekisteri-ilmoituksille säädetyssä määräajassa, toimijan ei tarvitse erikseen pitää kirjaa.

Osa kirjanpitovaatimuksia on yhteisiä eläinkuljetusten hyvinvointilainsäädännön (EU:n eläinkuljetusasetus 1/2005) kanssa. Jos eläinvälittäjänä toimii muu taho, kuin kaupallinen eläinkuljettaja (esim. teurastamotoimija tekee omien välitysautoilijoidensa puolesta ilmoitukset), tulee kuitenkin eläinkuljetusluvan haltijan huolehtia eläinkuljetuslainsäädännön mukaisesta kirjanpidosta. Eläinrekisteri-ilmoitukset kattavat vain eläinvälitystä koskevan kirjanpidon siltä osin, kuin kirjanpitovaatimuksen alaiset tiedot voidaan eläinrekistereihin kirjata.

Tunnistamislainsäädännön edellyttämät tiedot on kirjattava viimeistään kolmantena päivänä tapahtumasta ja säilytettävä paperilla tai sähköisessä muodossa. Kirjanpito on säilytettävä vähintään 3 vuoden ajan viimeisimmästä kirjauksesta ja esitettävä pyynnöstä viranomaiselle. Kirjanpitoon on merkittävä tiedot ainakin seuraavista:

• toimijan vastuulla olevien eläinten lajit, luokat, lukumäärät ja tunnistetiedot
• toimijan vastuulla olevien eläinten siirrot, mukaan luettuna tapauksen mukaan eläinten alkuperä- ja määräpitopaikka sekä siirtojen päivämäärä
• asiakirjat, joiden on oltava siirrettävien eläinten mukana
• toimijan vastuulla olevien eläinten kuolleisuus
• bioturvaamistoimenpiteet, seuranta, käsittelyt, testitulokset ja muut asiaankuuluvat tiedot sen mukaan, mikä on tarkoituksenmukaista niiden vastuulla olevien pidettävien maaeläinten lajin ja luokan kannalta.

5 ELÄINKULJETTAJAT

Eläinkuljettaja voi olla myös eläinvälittäjä tai eläinvälittäjän toimeksiannosta eläinten kuljetuksia toteuttava toimija. Eläinkuljettajiin ei kohdistu rekisteriin ilmoittamisvaatimuksia muutoin kuin silloin, jos eläinkuljettaja on myös välittäjä. Kaupallisissa kuljetuksissa on lisäksi huomioitava muusta lainsäädännöstä tulevat kaupallisten eläinkuljetusten vaatimukset.

5.1 Eläinkuljettajan velvollisuudet

5.1.1 Rekisterikysely

Se, joka ottaa eläimen eläinvälitykseen, kuljetettavaksi tai teurastettavaksi, on velvollinen ennen kyseiseen toimenpiteeseen ryhtymistä tekemään rekisterikyselyn eläimen kelpoisuuden selvittämiseksi. Rekisterikysely sisältää eläimestä rekisteriin talletetut tiedot sekä viranomaisen eläintä koskevat kiellot ja määräykset (ETL 31 §).

Rekisterikysely on tehtävä lakisääteisesti naudalle, mutta se on suositeltavaa tehdä myös lampaille ja vuohille. Eläinvälitysyrityksenä tai välittäjän lukuun toimiva kuljettaja voi käyttää välittäjän rekisterikyselyä. Rekisterikyselyssä palautuu tieto, kohdistuuko eläimeen tai sen pitopaikkaan rajoittavia määräyksiä tai siirtokieltoa. Sellaista eläintä, johon kohdistuu rajoite tai kielto, ei saa välittää. Tarkempi ohjeistus rekisterikyselyn tekemiseksi on tämän ohjeen kappaleessa 3 ja 6.

5.1.2. Eläinkuljettajan kirjanpito

Jos usean lainsäädännön kirjanpitovaatimus on yhtenevä, riittää yksi kirjanpito, kunhan siinä on vaadittavat tiedot. Kirjanpito tulee voida pyynnöstä antaa välittömästi toimivaltaisen viranomaisen saataville ja sitä on säilytettävä vähintään kolme vuotta.

Kirjanpitoon on kirjattava ja säilytettävä tiedot ainakin seuraavista:

• pitopaikat, joissa kuljettajat käyvät;
• kuljetettujen eläinten luokat, lajit ja lukumäärä;
• käytetyn kuljetusvälineen puhdistaminen, desinfiointi ja käsittely tuholaistorjunta-aineella;
• kyseisten eläinten mukana olevien asiakirjojen yksityiskohdat, mukaan lukien asiakirjan numero.

5.1.3 Eläinkuljettajan lupa tai rekisteröityminen

Jos eläinkuljetustoiminta on kaupallista, siihen vaaditaan eläinkuljettajalupa. Jos eläinkuljettaja kuljettaa jäsenvaltioiden välillä tai Euroopan unionin ulkopuolelle sorkkaeläimiä on ennen kuljetustoiminnan aloittamista ilmoitettava aluehallintovirastolle eläinterveyssäännöstön 87 artiklan mukaiset tiedot sorkkaeläinten kuljetustoiminnasta (ETL 6 §). Ilmoitusta ei kuitenkaan vaadita, jos kuljettajalla on eläinkuljetuslainsäädännön mukainen eläinkuljettajalupa ja lupahakemuksen yhteydessä on ilmoitettu myös jäsenvaltioiden välisestä kuljetustoiminnasta.       

5.1.4 Kuljetettavien eläinten tarkastaminen

Eläinkuljettajat saavat ottaa kuljetettavaksi vain tunnistusmerkittyjä eläimiä rekisteröidyistä pitopaikoista (AHL art.124). Kuljetukseen otettaessa tulee aina tarkastaa, että kyytiin otetaan ne eläimet, jotka kuljetukseen on ilmoitettu.

Naudat
Kuljetukseen otettavat eläimet tunnistetaan korvamerkeistä (tunnistimista) lastattaessa ja purettaessa (ks. kappale 2.3.1 Nautaeläimen tunnistimet kuva 1). Toisesta jäsenvaltiosta tuodulla naudalla voi olla korvamerkin lisäksi elektronisena tunnisteena myös mikrosiru tai pötsibolus. Elektronisten merkit luetaan e-merkin lukijalla. Tunnistimen lukemisen yhteydessä on syytä mahdollisuuksien mukaan myös havainnoida, että eläimen sukupuoli, ikä ja rotu on rekisteriin ilmoitetun mukainen. Jos toisen korvamerkin todetaan puuttuvan lastattaessa, tulee eläimelle ennen kuljetuksen alkamista kiinnittää korvausmerkki tai tilapäismerkki (punainen, ks. kappale 2.5 Nauta- lammas- ja vuohieläimen punainen tilapäismerkki, kuva 3), johon on kirjoitettu eläimen EU-tunnus. Eläimen haltija rekisteröi tilapäismerkin käyttöönoton nautarekisteriin. Tilapäismerkkiä saa käyttää vain teuraskuljetuksen aikaisen tunnistamisen varmistamiseksi. Jos molemmat korvamerkit puuttuvat, eläintä ei voi ottaa kuljetettavaksi. Kuljetettavaksi otettavalla naudalla tulee olla aina kaksi merkkiä, kun se lastataan autoon.

Lampaat ja vuohet
Kuljetukseen otettavat eläimet tunnistetaan korvamerkeistä (tunnistimista) lastattaessa ja purettaessa (ks. kappale 2.4.1 Lammas- ja vuohieläimen tunnistimet, kuva 2). Toisen tavanomaisen korvamerkin saa korvata elektronisella korvamerkillä, injektoitavalla transponderilla (mikrosiru) tai pötsiboluksella. Tunnistimen tulee olla Ruokaviraston hyväksymä. Tunnistamisen yhteydessä on syytä mahdollisuuksien mukaan myös havainnoida, että eläimen sukupuoli, ikä ja rotu on ilmoitetun mukainen. Jos eläin on yli 12 kuukauden ikäinen ja toisen korvamerkin todetaan puuttuvan lastattaessa, tulee eläimelle ennen kuljetuksen alkamista kiinnittää korvausmerkki tai tilapäismerkki (punainen). Eläimen haltija rekisteröi tilapäismerkin käyttöönoton lammas- tai vuohirekisteriin. Tilapäismerkkiä saa käyttää vain kuljetuksen aikaisen tunnistamisen varmistamiseksi.  Jos molemmat korvamerkit puuttuvat, eläintä ei voi ottaa kuljetettavaksi.

Siat
Siat on merkittävä syntymäpitopaikassa joko tatuoinnilla, tavanomaisella korvamerkillä tai elektronisella korvamerkillä viimeistään 9 kuukauden kuluessa syntymästä.  Tatuointi voidaan tehdä joko tatuointipihdeillä korvanlehteen tai tatuointivasaralla reiden ulkopintaan. Merkitsemiseen käytetään syntymäpitopaikan merkintätunnusta.

Lisäksi sika merkitään aina ennen teuraskuljetukseen luovuttamista tatuoimalla lähtöpitopaikan merkintätunnus eläimen keskiselän tai kyljen alueelle keskilinjan molemmille puolille (teurasmerkintä). Jos eläin luovutetaan teuraskuljetukseen suoraan syntymäpitopaikasta tai hyväksytyn tuotantoketjun pitopaikasta 9 kuukauden kuluessa syntymästä, riittävää kuitenkin on, että eläin merkitään yksinomaan teurasmerkinnällä.

Kuljetukseen otettavilta eläimiltä tarkastetaan teurasmerkintä lastattaessa ja purettaessa. Jos teurasmerkintä todetaan puuttuvan lastattaessa, tulee eläin ennen kuljetuksen alkamista merkitä.

6 TEURASTAMOT

Teurastaminen kaupalliseen tarkoitukseen voi pääasiassa tapahtua vain hyväksytyssä teurastamossa. Teurastamot ja riistan käsittelylaitokset hyväksyy Ruokavirasto ja poroteurastamot Lapin aluehallintovirasto. Lisätietoja teurastamon hyväksymisestä löytyy Ruokaviraston internetsivulta Teurastamon hyväksyminen.

6.1 Teurastamon velvollisuudet

Se, joka ottaa eläimen eläinvälitykseen, kuljetettavaksi tai teurastettavaksi, on velvollinen ennen kyseiseen toimenpiteeseen ryhtymistä tekemään rekisterikyselyn eläimen kelpoisuuden selvittämiseksi. Rekisterikysely sisältää eläimestä rekisteriin talletetut tiedot sekä viranomaisen eläintä koskevat kiellot ja määräykset (ETL 31 §).

Rekisterikysely tehdään lain 31 §:n mukaisesti nautaeläimistä yksilöittäin. Rekisterikyselyä ei tehdä eläimestä, joka tuodaan Suomeen Euroopan unionin jäsenvaltiosta tai Euroopan unionin alueen ulkopuolelta suoraan teurastamoon ja eläin teurastetaan ennen eläimelle säädetyn rekisteriin ilmoittamisajan umpeutumista (MMMa 67/2022, 10 §).

Toimijan on ilmoitettava

[…]

4) nauta-, lammas- ja vuohieläimen sekä sikaeläimen siirrosta, hallinnan muutoksesta ja kuolleen eläimen hävitystavasta 7 päivän kuluessa tapahtumasta.

Nauta-, lammas- ja vuohieläimen sekä sikaeläimen katoamisesta on ilmoitettava seitsemän päivän kuluessa tapahtumasta. Kadonneen nauta-, lammas- ja vuohieläimen sekä sikaeläimen löytymisestä on ilmoitettava seitsemän päivän kuluessa tapahtumasta.

Teurastamon on ilmoitettava eläimen noutopäivä pitopaikasta ja tunnistimen tunnistuskoodi, seitsemän päivän kuluessa tapahtumasta. Lisäksi nauta-, lammas- ja vuohieläimen teurastuspäivä ja ruhopaino on ilmoitettava seitsemän päivän kuluessa tapahtumasta. (MMMa 67/2022, 3 §).

Teurastamon tulee kuvata omavalvontasuunnitelmassaan eläinten tunnistamisen ja rekisteröinnin tarkastaminen sekä pitää niistä kirjaa.

6.1.1 Rekisterikysely

Teurastamon on tehtävä naudoille rekisterikysely ja varmistuttava siitä, että teurastettavaksi tuodaan vain sellaiset naudat, joille rekisterikysely on tehty eikä vastauksessa ilmene estettä teurastukselle tai kuljetukselle. Teurastamon on tarkistettava rekisterikyselyyn saatu vastaus vertaamalla sitä teurastamoon tuoduista eläimistä pidettävään kirjanpitoon (esimerkiksi ostosopimus tai rahtikirja). Lampaille ja vuohille rekisterikysely on vapaaehtoinen, mutta sen avulla teurastamo voi osaltaan varmentaa, että teurastettavaksi otettava eläin ei ole rekisteripuutteiden tai eläintaudin vuoksi siirtokiellossa.

Eläimet saattavat tulla teurastettavaksi eri päivinä kuin niitä koskeva rekisterikysely on tehty. Teurastamon on sen vuoksi huolehdittava siitä, että teurasauton kuljettajalla on käytettävissään tiedot eläimistä, joille rekisterikysely on tehty sekä kyselyyn saadun vastauksen sisältö.

Tarkastuseläinlääkärillä tulee olla käytettävissään kaikkia elävänä tarkastusta odottavia nautoja koskevat rekisterikyselyn vastaukset sekä tiedot eläinten sijoittelusta navetassa. Erityisesti tarkastuseläinlääkärille on esitettävä tiedot poikkeavista vastauksista ja niiden aiheuttamista toimenpiteistä. Tarkastuseläinlääkäri voi aloittaa eläinten elävänä tarkastuksen vasta saatuaan tiedon siitä, että teurastamo on tehnyt rekisterikyselyn ja tarkistanut vastauksen asianmukaisesti.

Rekisterikysely voidaan tehdä tarvittaessa uudelleen eläimen jo tultua teurastamoon, jos eläimet on lähetetty tilalta asianmukaisesti merkittyinä ja rekisterikysely on tehty, mutta eläimen merkinnöissä tai rekisteröinnissä kuitenkin havaitaan epätäsmällisyyksiä ennen teurastusta. Teurastamon on tällöin tehtävä kirjallinen selvitys tarkastuseläinlääkärille tilanteen korjaamisesta.

6.1.2 Eläinten tunnistaminen

Teurastamon tulee varmistaa, että nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläin otetaan teurastettavaksi, kuljetettavaksi tai välitettäväksi vain, jos se on säädösten mukaisesti merkitty ja rekisteröity eläinrekisteriin.

Eläinten tullessa teurastamolle tulee tarkastaa niiden tunnistettavuus (naudoilla molemmat korvamerkit luettavissa, lampailla tai vuohilla yksi tai kaksi korvamerkkiä iästä riippuen, sioilla vähintään teurasmerkintä). Samalla tarkastetaan yleisellä tasolla, että eläin vastaa ulkoisesti ilmoitettua tietoa (rotu, sukupuoli) ja että eläinmäärät täsmäävät ilmoitettuun.

Tarkempi ohjeistus eläinten merkitsemisestä ja rekisteröinnistä on tämän ohjeen luvussa 2.

6.1.3 Teurastusilmoitus

Teurastamon on ilmoitettava eläimen noutopäivä pitopaikasta ja tunnistimen tunnistuskoodi, seitsemän päivän kuluessa tapahtumasta. Lisäksi nauta-, lammas- ja vuohieläimen teurastuspäivä ja ruhopaino on ilmoitettava seitsemän päivän kuluessa tapahtumasta. (MMMa 67/2022, 3§)

Eläimen saapumispäivä teurastamoon on ilmoitettava 7 päivän kuluessa. Teurastusilmoitus nauta-, lammas- ja vuohieläimille on tehtävä 7 päivän kuluessa eläimen teurastamisesta. Sikaeläinten osto teurastamoon -ilmoitus on tehtävä 7 päivän kuluessa.  

Teurastusilmoitus nauta- lammas- sekä vuohirekisteriin tai osto teurastamoon ilmoitus sikarekisteriin tehdään asiointisovelluksen kautta tai rajapintaa käyttäen.

6.1.4 Teurastamon omavalvonta

Teurastamon on omavalvonnassaan päivittäin pidettävä kirjaa ja arkistoitava tiedot teurastettaviksi otetuista eläimistä, niiden alkuperästä, tunnistamisesta ja tarvittaessa iästä, kaikista rekisterikyselyistä (kyselytapa, sen tekijä ja ajankohta), saaduista vastauksista, kyselyihin saatujen vastausten tarkistamisesta, sekä vastauksista aiheutuneista toimenpiteistä. Ks. teurastamon omavalvonta kohta 3.4.

Rekisterikyselyt

• Teurastamo huomioi rekisterikyselyn vastaukset, kuten siirtorajoitukset, näytteenottopyynnöt, teurastuskiellot ja muut ilmoitukset.
• Teurastamo ilmoittaa virheet rekisterikyselyjen teossa sekä poikkeavat rekisterikyselyjen vastaukset ja niiden aiheuttamat toimenpiteet teurastamossa toimivalle virkaeläinlääkärille.

Eläinten tunnistaminen ja rekisteröinti

• Onko teurastamo ottanut vastaan, luovuttanut, ottanut kuljetettavaksi tai teurastettavaksi merkitsemättömiä tai puutteellisesti merkittyjä eläimiä.
• Onko teurastamo ottanut vastaan, luovuttanut, ottanut kuljetettavaksi tai teurastettavaksi rekisteröimättömiä tai puutteellisesti rekisteröityjä nauta-, lammas-, vuohi- tai sikaeläimiä.

Omavalvontakirjanpitoa säilytetään kahden vuoden ajan.

6.2 Tarkastuseläinlääkärin toimenpiteet

Tarkastuseläinlääkärin tulee valvoa ja todentaa, että teurastamo toimii lainsäädännän ja tämän ohjeen mukaisesti. Jos tarkastuseläinlääkäri havaitsee, että teurastamo ei noudata tunnistamisen ja rekisteröinnin lainsäädäntöä, tarkastuseläinlääkärin tulee ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Tarkastuseläinlääkäri valvoo eläinten merkitsemisen ja rekisteröimisen tarkastamista tehostetusti erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa teurastamo toistuvasti hyväksyy teurastettavaksi eläimiä, joita ei saisi ottaa vastaan teurastamoon. Tarvittaessa tarkastuseläinlääkäri käyttää hallinnollisia pakkokeinoja (kts. tämän ohjeen luku 7) teurastamon toimintaa valvoessaan.

Tarkastuseläinlääkärin toimenpiteistä rekisterikyselyjen toteutuksen ja tulosten valvonnassa on kerrottu kohdassa 7.3.1.

Jos eläimen korvamerkki tai korvamerkit vaurioituvat tai putoavat kuljetuksen aikana, on eläin sijoitettava teurastamon navetassa niin, että se voidaan pitää erillään muista eläimistä odottamassa tarkastuseläinlääkärin tarkastusta. Kuljettajan on vakuutettava kirjallisesti, että nautaeläin oli teuraskuljetukseen otettaessa merkitty säädösten mukaisesti. Vakuutus voidaan antaa liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella. Korvamerkkejä ei saa kiinnittää eläimen korviin teurastamon alueella.

Jos tarkastuseläinlääkäri havaitsee tai hänen tietoonsa tulee epäily, että eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin velvoitteita ei noudateta eläimen lähtiessä pitopaikastaan, tarkastuseläinlääkärin tulee ilmoittaa asiasta eläintenpitäjän, kuljettajan tai eläinvälittäjän alueen aluehallintovirastolle.

Tarkastuseläinlääkäri valvoo eläinten tunnistamiseen ja rekisterikyselyihin liittyvää toimintaa sekä erikseen että eläinten elävänä tarkastuksen (ante mortem -tarkastus) yhteydessä. Tarkastuseläinlääkäri valitsee navetasta esimerkiksi kerran viikossa sattumanvaraisesti useita nautoja ja tarkastaa, että niiden korvamerkeissä oleva EU: tunnus on sama kuin rekisterikyselyihin saaduissa vastauksissa.

Lisäksi tarkastuseläinlääkäri tarkastaa säännöllisesti kirjanpidon, jota teurastamo pitää rekisterikyselyjen tekemisestä, saaduista vastauksista ja niihin liittyvistä toimenpiteistä. Kirjanpidon tarkastamisessa kiinnitetään huomiota siihen, ovatko normaalista poikkeavat vastaukset johtaneet asianmukaisiin toimenpiteisiin ja onko niistä ilmoitettu tarkastuseläinlääkärille.

Tarkastuseläinlääkäri tarkastaa eläinten tunnistamista ja rekisterikyselyä koskevan omavalvontaohjelman ja sen toteutuksen vuosittain muun omavalvonnan tarkastuksen yhteydessä. Tarkastuseläinlääkäri pitää kirjaa suorittamastaan valvonnasta.

Kirjanpitoon merkitään vähintään:

• valvonta-ajankohdat,
• tarkastettujen eläinten lukumäärä ja/tai merkintä kirjanpidon tarkastamisesta,
• tarkastusten tulokset, sekä
• toimenpiteet havaittujen epäkohtien johdosta.

6.2.1 Valvonta ennen teurastusta (ante mortem)

Ennen eläinten elävänä tarkastusta teurastamo esittää tarkastuseläinlääkärille asiakirjat, joista voidaan todeta, että rekisterikyselyt on tehty, saadut vastaukset ovat tarkistettu. Teurastamon on annettava tarkastuseläinlääkärille kirjallinen selvitys ja kirjanpito poikkeavista vastauksista aiheutuneista toimenpiteistä. Eläimen elävänä tarkastusta eikä teurastusta ei saa aloittaa ennen kuin selvitys on annettu.

Jos tarkastuseläinlääkärillä ei poikkeuksellisissa tapauksissa ole ante mortem -tarkastuksessa saatavilla rekisterikyselyyn liittyviä tietoja, hänen tulee hallintolain (434/2003) 31 § mukaisesti tapauksen mukaan joko pyytää teurastamoa täydentämään tietoja lihantarkastuksen suorittamiseksi tai hankkia tiedot itse.

Tarkastuseläinlääkärin tulee osana ante mortem -kirjanpitoa pitää kirjaa tietojen täydennyspyynnöstä, pyyntöön vastauksena saaduista tiedoista sekä tarkastuseläinlääkärin omista selvityksistä. Selvitykset tulee huomioida lihantarkastuspäätöstä laadittaessa. Tarkastuseläinlääkärin on lisäksi tarkastettava teurastamon omavalvontajärjestelmä sekä edellytettävä toimijaa tarvittaessa muuttamaan toimintatapojaan vastaavien tilanteiden välttämiseksi.

Eläin voidaan elävänä tarkastuksessa hyväksyä teurastettavaksi, kun se on merkitty asianmukaisesti ja siitä on rekisterikyselyssä saatu asiaankuuluvat tiedot, tai kun teurastamoalan toimija on antanut tarkastuseläinlääkärille luotettavan selvityksen teurastettavaksi tuodun eläimen merkinnöistä ja rekisteröinnistä.

Eläin on hylättävä ante mortem -tarkastuksessa puutteellisen jäljitettävyyden vuoksi jos:

• teurastettavaksi hyväksyttävää eläintä ei voida kohtuullisella varmuudella tunnistaa eli eläintä ei ole asianmukaisesti merkitty
• eläintä ei ole asianmukaisesti rekisteröity, tai
• tehdyn rekisterikyselyn mukaan eläimestä saatava liha on poistettava elintarvikeketjusta, mikäli vastauksessa palautuu käyttörajoituksia, jotka estävät elintarvikekäytön.

Ante mortem -tarkastuksessa hylätyistä eläimistä (syystä riippumatta) sekä teurastamolla ennen teurastusta kuolleista eläimistä tulee ilmoittaa eläinrekisteriin teurasilmoituksen yhteydessä (kuollut ennen teurastusta) eläimen hävitystapa.

Eläinterveyssäännöstön 124 artiklan mukaan vain sellaisten eläinten siirtäminen ja vastaanottaminen on sallittua, jotka täyttävät AHL:n ja sen nojalla annettujen säännösten tunnistamis- ja rekisteröintivaatimukset (112–120 artiklat). Lisäksi tunnistamislain 9–12 § eläinlajikohtaisten sääntöjen tulee täyttyä. Korvaavien tunnistimien käytössä (korvausmerkki, tilapäismerkki) on noudatettava, mitä eläintunnistusasetuksen 8 § säädetään, jotta eläintä voidaan pitää luotettavasti tunnistettuna.

Jos eläintä ei voida hyväksyä elävänä tarkastuksessa teurastettavaksi merkitsemiseen ja/tai rekisteröintiin liittyvistä syistä, tarkastuseläinlääkäri ei voi sallia eläimen palauttamista elävänä tilalle, vaan eläin tulee lopettaa teurastamolla ja käsitellä tämän jälkeen sivutuotelainsäädännön mukaisesti. Lisätietoa eläimistä saatavista sivutuotteista löytyy Ruokaviraston internetsivuilta ruokavirasto.fi>elaimet>elaimista-saatavat-sivutuotteet-ja-kuolleet-elaimet>elaimista-saatavat-sivutuotteet

Eläinten elävänä tarkastusta koskevaan kirjanpitoon kuuluvat rekisterikyselyn lisäksi seuraavat asiat:

• elävänä tarkastettujen nautojen EU-tunnukset,
• tiedot ja lukumäärä puutteellisesti merkityistä ja rekisteröidyistä eläimistä,
• toimijan antamat selvitykset nautaeläinten merkinnöissä ja rekisteröinnissä ilmenneistä epäkohdista,
• tiedot tarkastuseläinlääkärin omista lisäselvityksistä,
• tarkastuksen tekijä, päivämäärä ja kellonaika, ja
• tarkastuksen tulos ja siitä seuranneet toimenpiteet.

Tarkastuseläinlääkärin on ilmoitettava puutteellisesti merkityistä tai rekisteröidyistä nautaeläimistä viipymättä läänineläinlääkärille. Ilmoitus voidaan tehdä liitteessä 3 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella. Ilmoituksia on säilytettävä osana valvontakirjanpitoa.

6.2.2 Valvonta teurastuksen jälkeen (post mortem)

Kun eläimen merkitsemisessä tai rekisteröinnissä havaitaan puutteita vasta post mortem -tarkastuksen yhteydessä, tarkastuseläinlääkäri voi noudattaa soveltuvin osin ante mortem -tarkastuksesta annettuja ohjeita. Erityisesti tulee kuitenkin huomata, että jos rekisterikyselyyn saatavasta vastauksesta ilmenee seikkoja, joiden nojalla eläin olisi tullut hylätä ante mortem -tarkastuksessa tarkastuseläinlääkärin tulee korjata lihantarkastuspäätöstään asianmukaisesti sekä tarkentaa todentamiskäytäntöjään ante mortem -tarkastuksen yhteydessä.

Tarkastuseläinlääkärin on tarkastettava, että teurastetut eläinmäärät täsmäävät eläinrekisteriin ilmoitettujen lukumäärien kanssa. Tarkastuksen voi esimerkiksi tehdä vertaamalla lihantarkastuksen kuukausi-ilmoituksen mukaisia eläinmääriä nauta-, lammas- ja vuohirekisteriin ilmoitettujen teurasilmoitusmääriin. Sikaeläinten osalta on tarkastettava, että lukumäärät täsmäävät teurastamon ilmoittamiin ”osto teurastamoon” lukumääriin sikarekisterissä.

Tarkastusta tehdessä tulee kiinnittää myös huomiota, että teurastamo on noudattanut ilmoituksissa 7 päivän määräaikaa.

Eläintenpitäjän on ilmoitettava tilapäismerkin käyttöönotosta nauta-, lammas- ja vuohirekisteriin seitsemän (7) päivän kuluessa. Ilmoituksen määräaika on siis teurastustapahtuman jälkeen. Teurastamon tarkastuseläinlääkärin on tarkastettava nauta-, lammas- tai vuohirekisteristä, että tilapäismerkin käyttöönottoilmoitus on asianmukaisesti tehty eläintenpitäjän toimesta. Mikäli näin ei ole toimittu tulee asiasta ilmoittaa viipymättä läänineläinlääkärille.

7 HALLINNOLLISET TOIMET

Tässä kappaleessa käsitellään hallinnollisia toimia, joita Ruokaviraston tarkastuseläinlääkärit ja aluehallintoviraston läänineläinlääkärit soveltavat valvoessaan eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä teurastamoissa ja eläinkuljetuksissa sekä valvoessaan eläinvälitystoimintaa.

7.1 Sovellettava lainsäädäntö

Eläinterveyssäännöstö (EU) 2016/429
Valvonta-asetus (EU) 2017/625
Eläintunnistuslaki 1069/2021
Eläintunnistusasetus 67/2022
Hallintolaki 434/2003

7.2 Valvontaperuste ja toimivalta

Jos todetaan, että säännöksiä ei ole noudatettu, toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava a) toimet, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan selvittää, mistä säännösten noudattamatta jättäminen johtuu ja mikä on sen laajuus sekä mikä on toimijan vastuu; ja b) asianmukaiset toimenpiteet, joilla varmistetaan, että kyseinen toimija korjaa tällaisen noudattamatta jättämisen ja estää sen jatkossa. ((EU) 2017/625, art. 138, 1. kohta).

Kun toimivaltainen valvontaviranomainen havaitsee, että eläinten tunnistamisen ja rekisteröinnin vaatimuksia ei ole noudatettu, tarkastushavainnoista laaditaan tarkastuskertomus ja ryhdytään tarvittaviin hallinnollisiin toimiin. Tapauksen mukaisesti pyritään tarkoituksenmukaisia hallinnollisia toimenpiteitä käyttäen siihen, että toimija korjaa todetut puutteet niin, että tilanne palautuu säädösten edellyttämälle tasolle.

Kansallisen lainsäädännön (ETL, 1069/2021) mukaisia hallinnollisia toimenpiteitä ovat määräys (32 §), rajoitus, kielto tai muut hallinnolliset toimenpiteet (33 §) ja rekisteröinnin peruuttaminen (34 §).

Valvonta-asetuksen (EU) 2017/625 artiklassa 138 on määritelty edellä valvonta-asetuksen 138 artiklan 1. kohdassa mainittuja asianmukaisia toimenpiteitä seuraavasti:

2. Toimiessaan tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten on varmistaakseen, että 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja sääntöjä noudatetaan, toteutettava asianmukaiseksi katsomansa toimenpiteet, joita ovat muun muassa seuraavat:

a) määräyksen antaminen eläimille tehtävistä käsittelyistä tai näiden käsittelyjen suorittaminen;

b) määräyksen antaminen eläinten purkamisesta kuljetusvälineestä, siirtämisestä toiseen kuljetusvälineeseen, sijoittamisesta ja hoidosta, karanteeniajasta, teurastuksen lykkäämisestä ja tarvittaessa eläinlääkärin avun pyytämisestä;

c) määräyksen antaminen tavaroiden käsittelystä, etikettien muuttamisesta tai kuluttajille annettavista korjaavista tiedoista;

d) eläinten ja tavaroiden markkinoille saattamisen, siirron, unioniin tulon tai viennin rajoittaminen tai niiden kieltäminen; ja eläinten ja tavaroiden lähettävään jäsenvaltioon tapahtuvan palautuksen kieltäminen tai määrääminen niiden palauttamisesta lähettävään jäsenvaltioon;

e) määräyksen antaminen siitä, että toimija lisää omavalvonnan tiheyttä;

f) määräyksen antaminen siitä, että asianomaisen toimijan tiettyihin toimiin kohdistetaan tihennettyä tai järjestelmällistä virallista valvontaa;

g) määräyksen antaminen tavaroiden palauttamisesta, markkinoilta pois vetämisestä, siirtämisestä tai tuhoamisesta, samalla kun tapauksen mukaan sallitaan tavaroiden käyttö muihin tarkoituksiin kuin niihin, mihin ne oli alun perin tarkoitettu;

h) määräyksen antaminen asianomaisen toimijan yrityksen, sen laitosten, maatilojen tai muiden toimitilojen eristämisestä kokonaisuudessaan tai osittain tai sulkemisesta tarvittavan pituiseksi ajanjaksoksi;

i) määräyksen antaminen asianomaisen toimijan toiminnan keskeyttämisestä kokonaisuudessaan tai osittain ja tarvittaessa sen hallinnoimien tai käyttämien internetsivustojen sulkemisesta tarvittavan pituiseksi ajanjaksoksi;

j) määräyksen antaminen siitä, että asianomaisen laitoksen, tehtaan, maatilan tai kuljetusvälineen rekisteröinti tai hyväksyntä, kuljettajan lupa tai kuljettajan pätevyystodistus peruutetaan tai sen voimassaolo keskeytetään;

k) määräyksen antaminen eläinten teurastamisesta tai lopettamisesta, edellyttäen että tämä on tarkoituksenmukaisin toimenpide ihmisten terveyden sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin suojelemiseksi.

Näihin samoihin toimenpiteisiin viitataan eläintunnistuslain 33 §:n ”muilla hallinnollisilla toimenpiteillä”.

Toimivaltaisia viranomaisia ovat eläintunnistuslain nojalla Ruokavirasto (niissä teurastamoissa ja riistankäsittelylaitoksissa, joissa se valvoo elintarvikelainsäädännön noudattamista, 20 §), aluehallintovirastot (21 §), ELY-keskus (22 §), kunnaneläinlääkäri (23 §) ja tulli (24 §). Tässä ohjeessa käsitellään ensisijaisesti Ruokaviraston tarkastuseläinlääkäreiden ja aluehallintoviraston läänineläinlääkäreiden tehtäviin kuuluvia hallinnollisia toimia.

Eläinten tunnistamisen ja rekisteröinnin valvontaa varten on Ruokavirastossa laadittu ohje hallinnollisten pakkokeinojen käytöstä, joka on julkaistu Pikantissa: eläimet à merkintä ja rekisteröinti à ohjeet, oppaat ja lomakkeet. Uhkasakon käyttöön liittyvä Ruokaviraston uhkasakko-ohje löytyy Pikantin osiosta lisukkeet à ohjaus ja johtaminen à oikeudelliset asiat. Tässä ohjeessa ei ole toistettu niitä asioita, jotka löytyvät edellä mainituista ohjeista.

Erilaisten hallinnollisten toimenpiteiden prosesseja varten (esim. määräys ja siihen liittyvä kuuleminen) on laadittu myös malliasiakirjoja, jotka löytyvät edellä mainitulta Pikantin sivulta. Mallit on julkaistu Word-muodossa ja ne ovat käyttäjien vapaasti muokattavissa.                     

7.3 Määräys

Toimivaltainen viranomainen voi määrätä sen, joka rikkoo tätä lakia, eläinterveyssäännöstöä tai niiden nojalla annettuja säännöksiä eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä välittömästi tai asian laatuun nähden riittävässä määräajassa täyttämään velvollisuutensa (ETL 32 §).

Määräyksen antoon liittyviä hallinnollisia ohjeita löytyy valvonnan pakkokeino-ohjeesta.

Seuraavassa on esitetty yleisimpiä teurastamoiden, kuljettajien ja välittäjien eläinten tunnistamiseen ja rekisteröintiin liittyvien vaatimusten puutteita, joiden osalta valvontaviranomaisen olisi harkittava määräyksen antamista teurastamotoimijalle.

7.3.1 Rekisterikyselyyn liittyvät laiminlyönnit

Se, joka ottaa eläimen eläinvälitykseen, kuljetettavaksi tai teurastettavaksi, on velvollinen ennen kyseiseen toimenpiteeseen ryhtymistä tekemään rekisterikyselyn eläimen kelpoisuuden selvittämiseksi. Rekisterikysely sisältää eläimestä rekisteriin talletetut tiedot sekä viranomaisen eläintä koskevat kiellot ja määräykset. (ETL 31 §)

Rekisterikysely tehdään lain 31 §:n mukaisesti nautaeläimistä yksilöittäin. Rekisterikyselyä ei tehdä eläimestä, joka tuodaan Suomeen Euroopan unionin jäsenvaltiosta tai Euroopan unionin alueen ulkopuolelta suoraan teurastamoon ja eläin teurastetaan ennen eläimelle säädetyn rekisteriin ilmoittamisajan umpeutumista (MMMa 67/2022, 10 §).

Nautaeläimeen liittyvät rekisterikyselyt ovat nähtävissä nautarekisteristä. Kyseisen eläimen tiedoista, vasemmalta avautuvasta valikosta kohdasta ”tehdyt rekisterikyselyt”. Listalta näkyy myös kyselyn tulos. ”Siirtorajoitus” -sarakkeessa mainitut kiellot on tallennettu ELTE-tietojärjestelmään, jonka käyttöoikeudet haetaan Pääsynhallinnasta.

Toimijalle annetaan tarvittaessa kirjallinen määräys noudattaa rekisterikyselyyn liittyviä säädöksiä jatkossa, jos käy ilmi, että rekisterikyselyjen tekemistä laiminlyödään. Toimintatapojen muuttaminen on syytä määrätä tapahtuvaksi välittömästi. Määräyksen noudattaminen tarkastetaan uusintatarkastuksessa.

7.3.2 Välitysilmoitusten tekemiseen liittyvät laiminlyönnit

Toimijan on ilmoitettava

1) nautaeläimen […] kuolemaa koskevat tiedot seitsemän päivän kuluessa tapahtumasta;

2) lammas- ja vuohieläimen […] kuolemaa koskevat tiedot seitsemän päivän kuluessa kuolemasta;

4) nauta-, lammas- ja vuohieläimen sekä sikaeläimen siirrosta, hallinnan muutoksesta ja kuolleen eläimen hävitystavasta 7 päivän kuluessa tapahtumasta.

Nauta-, lammas- ja vuohieläimen sekä sikaeläimen katoamisesta on ilmoitettava seitsemän päivän kuluessa tapahtumasta. Kadonneen nauta-, lammas- ja vuohieläimen sekä sikaeläimen löytymisestä on ilmoitettava seitsemän päivän kuluessa tapahtumasta. (ETA 67/2022, 3 §)

Eläinten jäljitettävyyden kannalta on oleellista, että oikeat ilmoitukset tehdään oikealla roolilla. Jos toimija on sekä teurastamo että välittäjä, pienteurastamoiden tapauksessa voi olla myös eläintenpitäjä, valvotaan, että oikealla roolilla tehdään oikeat ilmoitukset.

7.3.3 Teurastusilmoitusten tekemiseen liittyvät laiminlyönnit

Teurastamon on ilmoitettava eläimen noutopäivä pitopaikasta ja tunnistimen tunnistuskoodi, seitsemän päivän kuluessa tapahtumasta. Lisäksi nauta-, lammas- ja vuohieläimen teurastuspäivä ja ruhopaino on ilmoitettava seitsemän päivän kuluessa tapahtumasta (MMMa 67/2022, 3 §).                     

Teurastusilmoituksia verrataan teurastamon kuukausi-ilmoituksiin, jotta voidaan varmistua lukumäärällisesti, että kaikista teurastuksista tehdään eläinlajikohtaisiin rekistereihin teurastusilmoitukset. Jos luvuissa havaitaan eroavaisuuksia, voidaan teurastettujen nautojen sijaintitietoja tarkastella nautarekisteristä. Mikäli havaitaan, että teurastamotoimijalla on tapana laiminlyödä teurastusilmoitusten määräaikojen noudattamista tai jättää ilmoituksia kokonaan tekemättä, toimijalle annetaan tarvittaessa kirjallinen määräys noudattaa teurastusilmoituksiin liittyviä säädöksiä jatkossa. Toimintatapojen muuttaminen on syytä määrätä tapahtuvaksi välittömästi ja puuttuvat tiedot ilmoitettavaksi annettuun määräaikaan mennessä. Määräyksen noudattaminen tarkastetaan uusintatarkastuksessa.

7.3.4 Eläinten tunnistettavuudesta varmistuminen; merkintäpuutteisten eläinten käsittely

Toimijalle annetaan tarvittaessa kirjallinen määräys, jos käy ilmi, että puutteellisesti merkittyjä ja/ tai rekisteröityjä ja sen takia siirtokiellossa olevia eläimiä on otettu kuljetukseen, välitykseen tai teurastettu rekisterikyselyn vastauksesta ilmenevistä rajoituksista huolimatta. Toimintatapojen muuttaminen on syytä määrätä tapahtuvaksi välittömästi. Määräyksen noudattaminen tarkastetaan uusintatarkastuksessa.

7.4 Rajoitus, kielto ja muut hallinnolliset toimenpiteet

Toimivaltainen viranomainen voi rajoittaa eläinten markkinoille saattamista, muuta luovuttamista tai siirtoa pitopaikkaan tai sieltä pois tai kieltää ne tai määrätä valvonta-asetuksen 138 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja muita hallinnollisia toimenpiteitä, jos eläimen tunnistamisessa ja rekisteröinnissä ei noudateta tämän lain, eläinterveyssäännöstön tai niiden nojalla annettuja säännöksiä. […] Kiellon tai rajoituksen asettaminen tai muun hallinnollisen toimenpiteen määrääminen edellyttää, että toimija ei ole viranomaisen kehotuksesta huolimatta asetetussa määräajassa korjannut puutetta. Toimivaltaisen viranomaisen on peruutettava antamansa rajoitus, kielto tai muu hallinnollinen toimenpide heti, kun selvityksen perusteella voidaan varmistua siitä, että epäkohta on korjattu ja velvoitteita noudatetaan. (ETL 33 §)

Valvonta-asetuksen artiklassa 138 luetellut toimenpiteet on esitetty edellä tämän ohjeen luvussa 7.2.

Kehotuksen antaminen on esiehto eläintunnistuslain 33 §:ssä tarkoitetun kiellon tai rajoituksen asettamiselle ja muun, valvonta-asetuksen 138 artiklan 2 kohdan mukaisen hallinnollisen toimenpiteen käytölle. Lainkohdan mukaan kiellon tai rajoituksen asettaminen tai muun hallinnollisen toimenpiteen määrääminen edellyttää, että toimija ei ole viranomaisen kehotuksesta huolimatta asetetussa määräajassa korjannut puutetta. Jos hallintomenettelyssä käytetään eläintunnistuslain 32 § mukaista määräystä, ei edeltävää kehotusta vaadita.

7.5 Hallintopäätöksen noudattamisen valvonta, uusintatarkastus

Määräyksen noudattaminen tulee aina tarkastaa. Todettujen puutteiden korjaaminen varmennetaan uusintatarkastuksella, joka tehdään korjauksille määritellyn määräajan umpeuduttua. Uusintatarkastusta on ohjeistettu myös valvonnan pakkokeino-ohjeessa luvussa 12.

Uusintatarkastuksesta laadittavaan tarkastuskertomukseen merkitään havainnot määräyksen noudattamisesta. Jos määräystä on noudatettu asianmukaisesti, todetaan ettei se ole enää voimassa. Jos määräystä on noudatettu vain osittain tai ei ollenkaan, tarkastuskertomukselle todetaan edelleen jäljellä olevat epäkohdat ja niiden korjaamiselle voidaan antaa uusi määräaika. Määräyksen tehosteeksi voi olla tarpeen asettaa uhkasakko tai teettämisuhka, jos uusintatarkastuksella todetaan, että annettua hallintopäätöstä ei ole noudatettu. Uhkasakkoprosessia on ohjeistettu Ruokaviraston uhkasakko-ohjeessa.

7.6 Rikosilmoitus / tutkintapyyntö

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo viranomaisen 33 §:n nojalla antamaa rajoitusta tai kieltoa tai määräämää muuta toimenpidettä, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain rikkomisesta sakkoon.

Viranomainen voi jättää rikkomuksen ilmoittamatta esitutkintaviranomaiselle, jos teko tai laiminlyönti on vähäinen eikä kyseessä ole viranomaisen rajoitusten, kieltojen ja määräämien toimenpiteiden toistuva rikkominen. (ETL 38 §)

Ruokavirasto on ohjeistanut, että siirtokiellon antanut viranomainen (avi, ELY, kunta) tekee tutkintapyynnön todettuaan siirtokiellon rikkomisen. Siirtokieltojen rikkominen todetaan ELTE-sovellukseen tulevien rikesanomien kautta. Jos siirtokieltoa on rikottu teurastamon toimesta ja siitä muodostuu rikesanoma, valvontaviranomainen laittaa tutkintapyynnön tiedoksi myös kyseisen teurastamon tarkastuseläinlääkäreille, jotta he voivat osaltaan teurastamossa valvoa, että omavalvonnan ohjeistuksia siirtokieltojen tarkastamisesta noudatetaan. 

LIITE 1.Vakuutus eläimen asianmukaisesta merkitsemisestä

LIITE 2.Rekisterikyselyn vastauksen koodit

LIITE 3.Tarkastuseläinlääkärin ilmoitus aluehallintovirastolle puutteellisesti merkityn eläimen kuljetettavaksi ottamisesta