Ilmoituksenvarainen eläinten pito ja muu toiminta

1 Johdanto

Tämä ohje ovat tarkoitettu kaikille eläinten hyvinvoinnista annetun lain (693/2023) mukaista ilmoituksenvaraista eläinten pitoa tai muuta eläimiin liittyvää ilmoituksen­varaista toimintaa harjoittaville tai sellaisen aloittamista aikoville toimijoille.

Tässä ohjeessa käsitellään seuraavanlaista ilmoituksenvaraista toimintaa:

• kotieläinpihan pito
• eläinavusteinen terapia-, hyvinvointi- ja elämystoiminta
• ammattimainen tai muutoin laajassa mitassa tapahtuva seura- ja harrastus­eläinten pito
• luonnonvaraisten eläinlajien tuotantotarhaus
• luonnonvaraisten eläinlajien riistanhoidollinen tarhaus
• avuttomassa tilassa olevien luonnonvaraisten eläinten hoitolatoiminnan harjoittaminen
• broilerikasvattamon pito
• eläinten lopetustoiminta

Ohjeessa esitetyt vaatimukset koskevat kaikkia em. toimintaa harjoittavia toimijoita, ellei kyseisessä kohdassa ole toisin mainittu. Toimintakohtaiset vaatimukset esite­tään ohjeen kohdassa 5.  

Ilmoituksenvaraisen eläinkilpailun tai -näyttelyn järjestämistä koskeva ohjeistus on esitetty Ruokaviraston ohjeessa 3539/04.01.00.01/2023 Eläinkilpailun ja eläinnäytte­lyn järjestäminen ja niihin osallistuminen.

Tässä ohjeessa on esitetty sekä eläinten hyvinvointilainsäädännön vaatimuksia, että tulkintoja lainsäädännön soveltamisesta. Suorat lainaukset lainsäädännöstä (eläinten hyvinvoinnista annettu laki 693/2023, jäljempänä EHL) on esitetty erillisissä laati­koissa. Ohjeessa esitetyt tulkinnat ovat Ruokaviraston näkemyksiä siitä, miten lain­säädäntöä tulisi soveltaa.

Viranomaisohjeet eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimi­joita sitovia. Lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset ratkaisee viime kädessä tuomioistuin.

2 Ilmoituksenvaraisen toiminnan kohteena olevat eläinlajit

Ilmoituksenvaraisen toiminnan kohteena voi olla toimintamuodon mukaan joko tuotantoeläimiä, seura- ja harrastuseläimiä tai luonnonvaraisia eläimiä.

2.1 Sallitut tuotanto-, seura- ja harrastuseläinlajit

Tuotantoeläimillä tarkoitetaan jossain tuotantotarkoituksessa pidettäviä eläimiä. Tuotantoeläimeksi ei kuitenkaan katsota tiettyjä eläinryhmiä, kuten koe-eläimet.

Eläinlajit, joita on sallittua pitää tuotantoeläiminä, on listattu eläinten hyvinvoinnista annetun lain liitteessä 1, sekä tämän ohjeen liitteessä 9.1.

Se, että eläinlajia saa pitää tuotantoeläimenä, ei tarkoita, että kaikki kyseisen eläin­lajin yksilöt olisivat tuotantoeläimiä. Samaa eläinlajia on mahdollista pitää useam­massa eri tarkoituksessa, esimerkiksi hevosen voidaan sen käyttötarkoituksesta riippuen katsoa olevan joko tuotantoeläin tai seura- ja harrastuseläin. Vastaavasti esimerkiksi kuusipeuroja tai fasaaneja voidaan tarhata joko lihan tuottamiseksi, jolloin ne katsotaan tuotantoeläimeksi, tai riistanhoidollisessa tarkoituksessa, jolloin niiden katsotaan olevan luonnonvaraisia eläimiä luontoon vapauttamisen jälkeen.

Tuotantoeläimenä ja seura- ja harrastuseläimenä saa pitää vain sellaisia eläimiä, joiden pito voidaan käytännössä järjestää kyseisessä pitomuodossa siten, että lain vaatimukset täyttyvät.

Eläimille on voitava järjestää käytännössä sellainen hoito, pitopaikka ja olosuhteet, että ne voivat toteuttaa liikkumiseen, lepoon, kehon huoltoon, ravinnon etsintään ja muuhun vastaavaan toimintaan sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyviä olennaisia käyttäy­tymistarpeitaan, ja jossa myös eläimen fysiologiset tarpeet voidaan tyydyttää. Pito-olosuhteiden on oltava toteutettu siten, että eläinten mahdollisesti sairastuessa tai vahingoittuessa niille voidaan antaa asianmukaista hoitoa.

Eläinten hyvinvoinnista annetun lain liitteessä 1 on lueteltu ne nisäkäs- ja lintulajit, joita saa pitää tuotantoeläimenä. Lajilistalla määriteltyjen nisäkäs- ja lintulajien lisäksi tuotantoeläimenä saa pitää muita kuin nisäkkäisiin tai lintuihin kuuluvia eläinlajeja, kuten esimerkiksi kaloja ja hyönteisiä.

Valtioneuvoston asetuksella tullaan myöhemmin säätämään niistä eläimistä ja eläin­lajeista, joita saa pitää seura- ja harrastuseläiminä. Siihen asti seura- ja harrastus­eläimenä saa pitää niitä eläinlajeja, joiden pitoa ei ole muulla lainsäädännöllä rajoi­tettu. Suomen luonnossa luonnonvaraisina elävien selkärankaisten eläinten elätettä­väksi ottaminen seura- ja harrastuseläimeksi on lain 28 §:n nojalla kiellettyä.

2.2 Luonnonvaraiset eläimet

Luonnonvaraisella eläinlajilla tarkoitetaan sellaisia eläinlajeja, joiden perimää ihmi­nen ei ole jalostuksella muuttanut.

Luonnonvaraisella eläimellä tarkoitetaan eläintä, joka

• kuuluu luonnonvaraiseen eläinlajiin, ja
• elää luonnossa, ja
• on syntynyt luonnossa tai kasvatettu luontoon päästämistä varten.

Luontoon päästettäväksi kasvatettavia eläimiä ovat esimerkiksi riistanhoidollisessa tarkoituksessa tarhattavat nisäkkäät ja linnut, sekä kalaistutuksia varten kasvatetta­vat kalat.

Luonnonvaraisena eläimenä ei pidetä kesyeläinlajiin kuuluvaa, luonnossa elävää eläintä, kuten villiintynyttä kissaa. Luonnonvaraisena eläimenä ei myöskään pidetä luonnonvaraiseen eläinlajiin kuuluvaa eläintä, jota ei ole kasvatettu luontoon päästä­mistä varten, vaan joka on karannut ihmisen hoidosta, jos se on erotettavissa luon­nossa syntyneistä eläimistä. Tällainen tapaus voisi olla esimerkiksi tuotantotarhasta luontoon karannut villisika, joka on erotettavissa luonnonvaraisista villisioista sen korvamerkkien perusteella.

2.3 Haitallisia vieraslajeja koskevat rajoitukset

Ilmoituksenvaraisessa eläintenpidossa on huomioitava myös vieraslajeja koskevan lainsäädännön rajoitukset. Euroopan unionissa ja kansallisella tasolla vieraslajeiksi määriteltyjen eläinlajien maahantuonti, myynti, kasvatus, käyttö ja ympäristöön päästäminen on kielletty. Esimerkiksi rämemajavan (nutrian) pito tuotantoeläimenä on nykyään kielletty vieraslajilainsäädännön perusteella. Tiettyjen eläinlajien, kuten supikoiran ja minkin osalta on erikseen säädetty poikkeuksista, jotka mahdollistavat tietyin edellytyksin eläinten pidon turkisten tuottamiseksi tai eläintarhassa. Tällaisten eläinlajien pito esimerkiksi kotieläinpihassa ei ole mahdollista. Vieras­lajeista löytyy lisätietoa esimerkiksi verkkosivustolta vieraslajit.fi.

2.4 Tiettyjen eläinyksilöiden pitoa koskevat siirtymäsäännökset

2.4.1 Muun kuin liitteessä 1 tarkoitetun eläimen hallussapito

Sellaisiin eläinlajeihin, joiden pito tuotantoeläimenä ei enää 1.1.2024 lähtien ole sallittua, sovelletaan siirtymäsäännöstä, joka mahdollistaa näiden eläinlajien yksilöi­den hallussapidon niiden kuolemaan saakka. Eläintä ei kuitenkaan saa käyttää uusien jälkeläisten tuottamiseen.

Jos toimijalla on ollut 31.12.2023 hallussaan eläin, jonka pito tuotantoeläimenä ei ole 1.1.2024 lähtien sallittua, hänen tulee tehdä siitä ilmoitus aluehallintovirastolle 1.7.2024 mennessä. Tällaisia eläinlajeja ovat esimerkiksi valkohäntäpeura, metsä­peura, metsäkauris, metsäjänis, rusakko, metso, teeri, riekko, metsähanhi, meri­hanhi, kanadanhanhi, japaninpeura, saksanhirvi ja amerikannandu (tavallinen rhea).

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ilmoituksen sisäl­löstä ja tekemisestä.

Vastaavasta poikkeuksesta seura- ja harrastuseläimenä pidettävien eläinyksilöiden osalta voidaan myöhemmin säätää valtioneuvoston asetuksella.

Lähtökohtaisesti Suomessa luonnonvaraisena tavattavia eläinlajeja, joiden pito tuotantoeläimenä ei ole enää sallittua, on kuitenkin jatkossakin mahdollista tarhata riistanhoidollisessa tarkoituksessa, ks. ohjeen kohta 5.5.

2.4.2 Tuotantotarhattavaksi otetun luonnonvaraisen eläimen hallussapito

Vaikka tiettyjä luonnonvaraisia eläinlajeja on jatkossakin sallittua tarhata tuotanto­tarkoituksessa, ei näitä eläimiä saa 1.1.2024 lähtien ottaa Suomen luonnosta tarhat­tavaksi.

Jos toimijalla on hallussaan eläin, joka on ennen 1.1.2024 otettu Suomen luonnosta tarhattavaksi lihan, munien tai siitoseläinten tuottamista varten, hänen tulee tehdä siitä ilmoitus aluehallintovirastolle 1.7.2024 mennessä. Eläimen haltija voi pitää tällai­sen eläinyksilön hallussaan sen kuolemaan saakka.

2.4.3 Tilapäisesti hoitoon otetun luonnonvaraisen eläimen hallussapito

Jos kansalaisella tai luonnonvaraisten eläinten hoitolatoiminnan harjoittajalla on hallussaan luonnonvarainen selkärankainen eläin, joka on ennen 1.1.2024 otettu Suomen luonnosta eläimelle tilapäisesti annettavaa sairaanhoitoa varten, ja jonka hallussapitoon on saatu asianmukainen lupa ELY-keskukselta tai Riistakeskukselta, hänen tulee tehdä siitä ilmoitus aluehallintovirastolle 1.7.2024 mennessä.

Eläimen haltija voi tarvittaessa jatkaa tällaisen eläimen hallussapitoa sen kuolemaan saakka, ellei sitä ole mahdollista vapauttaa luontoon tai sijoittaa eläintarhaan, eikä eläimen hallussapito ole kiellettyä esimerkiksi luonnonsuojelulain tai vieraslajeja koskevan lainsäädännön perusteella. Eläimen pito-olosuhteiden ja pidon tulee muilta osin täyttää 1.1.2024 lähtien voimassa olevan eläinten hyvinvointilain mukaiset vaati­mukset.

3 Ilmoituksenvaraista toimintaa koskevat yleiset vaatimukset

Ilmoituksenvaraisessa toiminnassa toimijan vastuulla on useimmiten suuri eläin­määrä, tai toiminnassa on muita piirteitä, jotka lisäävät eläinten hyvinvoinnille aiheu­tuvaa riskiä. Tällaisessa toiminnassa korostuu toimijan vastuu ja velvollisuus olla tietoinen eläinten hyvinvointia koskevista vaatimuksista.

Ilmoituksenvaraista eläintenpitoa tai muuta eläimiin liittyvää ilmoituksenvaraista toimintaa harjoittavien tulee noudattaa eläinten pitoa koskevan lainsäädännön yleisiä vaatimuksia. Lisäksi toiminnalle on säädetty eläinten hyvinvointia koskevia lisävaatimuksia, joista kerrotaan tarkemmin tässä ohjeessa.

Toimijoiden on ennen ilmoituksenvaraisen toiminnan aloittamista tehtävä viranomai­selle ilmoitus toiminnasta ja toimintapaikasta, sekä ilmoitettava myöhemmin toimin­taa tai toimintapaikkaa koskevista mahdollisista muutoksista, ja toiminnan lopettami­sesta. Ilmoituksen tekemisestä on tarkempi ohjeistus toimintakohtaisissa vaatimuk­sissa ohjeen kohdassa 5.  Ilmoituksenvaraista toimintaa koskee kirjanpitopito­velvoite, josta on kerrottu tarkemmin ohjeen kohdassa 7 alakohtineen.

3.1 Eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevan lainsäädännön vaatimukset

Ilmoituksenvaraista eläintenpitoa harjoittavien tulee huomioida toiminnassaan myös mm. eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevan lainsäädännön vaatimukset.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/429 (eläinterveyssäännöstö) ja sen nojalla annetut asetukset sekä eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annettu laki (1069/2021) ja maa- ja metsätalousministeriön asetus (67/2022) edellyt­tävät mm. pidettävien eläinten pitopaikkojen rekisteröintiä, eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä eläinlajikohtaisten määräysten mukaisesti, eläinrekistereihin talletettu­jen tietojen ylläpitämistä, sekä pitopaikkakohtaista kirjanpitoa. Koirien tunnistus­mer­kinnästä ja ilmoittamisesta viranomaisrekisteriin on säädetty kansallisesti maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (68/2022) koirien tunnistamisesta ja rekisteröin­nistä.

Eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevat vaatimukset koskevat kaikkia eläin­ten pitäjiä, pidettävien eläinten lukumäärästä riippumatta.

Eläinten pitopaikkoihin ja eläintenpitoon liittyvät ilmoitukset voi tehdä eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisterin sähköisen asioinnin kautta epr.ruokavirasto.fi tai lomakkeella kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Lisätietoa eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteristä sekä myös lomakkeella tehtävistä ilmoituksista löytyy Ruoka­viraston verkkosivustolta Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekis­teri.

Lisätietoa eläinlajikohtaisista eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevista vaati­muksista sekä pitopaikkojen rekisteröinnistä ja kirjanpidosta löytyy Ruokaviraston verkkosivustolta Eläinten merkintä ja rekisteröinti.

4 Ammattimaista tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaa eläinten pitoa koskevat lisävaatimukset

Tässä ohjeessa käsiteltävä ilmoituksenvarainen eläintenpito (pois lukien eläinten lopetustoiminta) on samalla myös ns. ammattimaista tai muutoin laajamittaista eläintenpitoa, jota koskevat tietyt eläinten pitopaikkaan ja eläinten pitäjän pätevyy­teen liittyvät lisävaatimukset. Näistä on kerrottu tarkemmin alla.

Eläinten lopetustoimintaa harjoittavia toimijoita koskevia pätevyysvaatimuksia käsitellään ohjeen kohdassa 5.8.

4.1 Pätevyysvaatimukset

Kaikilla eläinten hoitoon osallistuvilla henkilöillä tulee olla riittävä osaaminen, jotta he kykenevät huolehtimaan asianmukaisella tavalla eläinten hyvinvoinnista tehtävi­ään suorittaessaan. Riittävällä osaamisella tarkoitetaan eläinten hoidon kannalta oleellista teoreettista tietoa pidettävän eläinlajin käyttäytymisestä ja hoidon vaati­muksista, sekä käytännön taitoja eläimen käsittelystä ja hoidosta. Pidettävien eläin­ten laji ja pitomuoto vaikuttavat vaadittavaan osaamiseen. Eläinten pitäjä tai muu hoitaja on voinut hankkia tarvitsemansa tiedot ja taidot joko käytännön kokemuksen kautta, tai muilta eläinten pitäjiltä, tai esimerkiksi kouluttautumalla erilaisilla kurs­seilla.

Eläinten kokonaishyvinvoinnista vastaavalta eläinten pitäjältä voidaan vaatia laajem­paa osaamista, kuin eläimille yksittäisiä hoitotoimenpiteitä suorittavilta henkilöiltä. Vastaavasti ammattimaiselta eläinten pitäjältä voidaan lähtökohtaisesti edellyttää enemmän eläintenpitoon liittyvää osaamista, kuin yksittäisen seura- ja harrastus­eläimen omistajalta.

Ammattimaisesti tai muutoin laajassa mitassa eläimiä pitävällä tulee olla soveltuva koulutus tai muilla keinoin hankittu riittävä pätevyys tehtäviensä hoitamiseen. Koulutus tai muu pätevyys voi käytännössä vaihdella eri eläinlajien osalta ja eri eläin­tenpitomuodoissa sen mukaan, millaisia riskejä eläinten hyvinvoinnille aiheutuu. Koulutus- ja pätevyysvaatimukset voivat olla tiukempia silloin, kun hoitajan erityisellä osaamisella on eläinlajista tai pitomuodosta johtuen ratkaiseva vaikutus eläinten hyvinvointiin. Tällainen voi tulla kyseeseen esimerkiksi tilanteissa, joissa eläimiä on hyvin suuri määriä suhteessa hoitajien määrään, ja olosuhteiden hallinta eläinten pitkälle koneellistetussa pitopaikassa vaatii erityistä osaamista.

Myös ammattimaisessa tai muutoin laajamittaisessa toiminnassa tarvittava pätevyys on voitu hankkia käytännön kokemuksen kautta. Pätevyysvaatimus ei pääsääntöisesti edellytä erillistä lisäkouluttautumista, jos toimijalla on jo toiminnassa tarvittava osaa­minen.

Eläinten pitäjien ml. ammattimaisten eläinten pitäjien ja muiden eläinten hoitajien koulutuksesta ja pätevyydestä voidaan myöhemmin antaa tarkempia säännöksiä erillisellä asetuksella.

4.2 Henkilökunnan riittävyys ja perehdytys

Ammattimaisesti tai muutoin laajassa mitassa eläimiä pitävällä on velvollisuus huolehtia myös siitä, että eläinten hoidosta huolehtii riittävä määrä pätevää henkilö­kuntaa. Henkilökunnan riittävyys on edellytys sille, että eläimet voidaan hoitaa asian­mukaisesti. Hoitajien määrä riippuu hoidettavien eläinten määrästä ja pidettävän eläinlajin hoitovaatimuksista.

Jos ammattimaisesti tai muutoin laajassa mitassa eläimiä pitävällä toimijalla on palkattua henkilökuntaa tai eläinten hoitoon osallistuu muutoin muita henkilöitä, toimijalla on velvollisuus ohjata ja opastaa näitä eläinten hoitoon ja käsittelyyn osal­listuvia henkilöitä. Eläinten hoitoon osallistuvien henkilöiden opastus ja neuvonta voidaan suhteuttaa henkilölle annetta­van hoitotehtävän vaativuuteen. Tällöin esi­merkiksi lyhytaikainen ja tehtäviltään suppea hoitojaksoon opastaminen voi olla raja­tumpaa kuin pitkäkestoiseen ja laajaan tehtäväkokonaisuuteen liittyvä opastus.

Eläinten hoitajien riittävästä määrästä voidaan myöhemmin antaa tarkempia säännöksiä erillisellä asetuksella.

4.3 Häiriötilanteisiin varautuminen

Ammattimaisesti tai muutoin laajassa mitassa eläimiä pitävän toimijan tulee arvioida, millaisia häiriötilanteita omaan eläintenpitoon saattaa liittyä, ja millaisia riskejä näistä aiheu­tuu pidettävien eläinten hyvinvoinnille. Häiriötilanteilla tarkoitetaan esimerkiksi tuli­paloja, sähkön- tai vedenjakelun häiriöitä, poikkeuksellisia sääolosuhteita ja tieto­liikennekatkoksia. Toimijan tulee etukäteen suunnitella, miten eläinten ruokinta, juotto ja muu välttämätön hoito voidaan toteuttaa poikkeavissa olosuhteissa. Tuli­pa­lon tai muun syyn takia eläimiä voidaan joutua nopeasti siirtämään pois eläin­tiloista, jolloin toimijalla tulee olla etukäteen suunniteltuna, minne ja miten eläimet hätä­tilanteessa siirretään.

Osa ilmoituksenvaraisesta eläintenpidosta on sellaista, jota koskevat myös pelastus­lainsäädännön vaatimukset. Esimerkiksi vähintään 60 hevosen tai ponin eläinsuojalta edellytetään kirjallista pelastussuunnitelmaa.

Jos eläinten pysyvänä pitopaikkana toimivassa eläinsuojassa on sähköisiä tai mekaa­nisia laitteita, joista esimerkiksi eläinten juotto tai ruokinta tai tilojen ilmastointi tai valaistus ovat riippuvaisia, eläinten hyvinvoinnin kannalta välttämättömät toiminnat on voitava pitää yllä myös yksittäisten laitteiden toimintahäiriöiden aikana. Pysyvällä pitopaikalla tarkoitetaan pitopaikkaa, jossa eläin viettää pääosan ajastaan. Välttämät­tömät toiminnat voidaan pitää yllä joko teknisen varajärjestelmän avulla, tai muulla tavoin. Esimerkiksi jos koneelliseen ilmanvaihtojärjestelmään tulee toimintahäiriö, käytössä on oltava ilmanvaihdon varajärjestelmä, tai vaihtoehtoisesti eläintilassa on oltava mahdollisuus järjestää riittävä ilmanvaihto esimerkiksi ovia tai ikkunoita avaa­malla.

Lain 35 § velvoittaa lisäksi kaikkia eläintenpitäjiä huolehtimaan siitä, että jos eläinten hyvinvointi on riippuvainen koneellisesta ilmanvaihtojärjestelmästä, laitteistossa on oltava hälytysjärjestelmä, joka antaa hälytyksen toimintahäiriön sattuessa. Hälytys­järjestelmän toimivuus on testattava säännöllisesti.

Toimenpiteistä, joihin eläinten pitäjän on ryhdyttävä häiriötilanteisiin varautumiseksi, voidaan myöhemmin antaa tarkempia säännöksiä erillisellä asetuksella. Asetuksella voidaan myöhemmin säätää myös esimerkiksi siitä, millaisia häiriötilanteita varten eri eläintenpitomuodoissa on varauduttava, ja millaisessa eläintenpidossa varautuminen edellyttää kirjallisen varautumissuunnitelman laatimista.

5 Toimintakohtaiset vaatimukset

5.1 Kotieläinpihan pito

31.12.2023 saakka voimassa olleessa eläinsuojelulaissa kotieläinpihat katsottiin pysy­viksi eläinnäyttelyiksi, ja ne ovat tarvinneet toimintaansa aluehallintoviraston luvan. Kotieläinpihan pitämisen luvanvaraisuudesta on luovuttu uudessa eläinten hyvinvoin­tilaissa. Toiminnalle on kuitenkin reunaehtoja, jotka paikan tulee täyttää, jotta sitä voidaan pitää kotieläinpihana.

Kotieläinpihassa eläimiä pidetään niiden normaalissa pitopaikassaan yleisölle näyt­teillä. Ruokaviraston näkemyksen mukaan ilmoitusta edellyttäväksi pysyväksi näyt­teillä pidoksi voitaisiin katsoa toiminta, joka kestää enemmän kuin viikon. Ruoka­viraston näkemyksen mukaan kotieläinpihaksi ei kuitenkaan katsottaisi esimerkiksi maatilamatkailutoimintaa, jossa eläinten pääasiallinen pitotarkoitus ei ole yleisölle näytteillä pitäminen, vaan maataloustuotanto tai muu vastaava tarkoitus.  

Kotieläinpihassa voidaan pitää ainoastaan eläinten hyvinvointilain liitteessä I listat­tuja nisäkäs- ja lintulajeja, joiden pito tuotantoeläimenä on sallittua, sekä tämän lisäksi kissoja ja koiria. Näiden eläinlajien pitoon tai näytteillä pitoon normaalissa pitopaikassaan ei liity sellaisia erityisiä riskejä eläinten hyvinvoinnille, jotka edellyttäi­sivät toiminnan luvanvaraisuutta. Liitteen I tuotantoeläinlista kattaa myös yleisesti lemmikkieläimenä pidettäviä eläinlajeja, kuten kanit ja marsut, joten myös tällaisten eläinlajien pito kotieläinpihassa on sallittua.

Jos paikassa pidetään muita eläinlajeja kuin koiria, kissoja ja lain liitteessä I listattuja nisäkäs- ja lintulajeja, toimintaa ei voida katsoa kotieläinpihaksi. Tällöin toiminnalle pitää hakea tarvittavaa lupaa aluehallintovirastosta.

5.1.1 Toiminnasta tehtävä ilmoitus

Kotieläinpihan pitäjän on ilmoitettava eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin talletet­tavaksi sekä eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevan lainsäädännön edellyt­tämät tiedot eläinten pitämisestä ja pitopaikasta (ks. ohjeen kohta 3.1), että eläinten hyvinvointilain edellyttämät tiedot eläinten pitäjän pätevyydestä (ks. ohjeen kohta 4.1) sekä siitä, kuinka eläinten hoito on tarkoitus järjestää.

Eläinten hyvinvointilain edellyttämien tietojen ilmoittamisesta aluehallintovirastolle on kerrottu tarkemmin ohjeen kohdassa 6.

Toimintaa koskee kirjanpitopitovelvoite, josta on kerrottu tarkemmin ohjeen kohdassa 7 alakohtineen.

Toimijan tulee ilmoittaa eläinten­pitäjä- ja pitopaikkarekisteriin 31.1.2024 mennessä toiminta, joka luokitellaan 1.1.2024 lähtien kotieläinpihaksi, mutta jolla ei ole eläin­suojelulain nojalla myönnettyä pysyvän eläinnäyttelyn lupaa.

Kotieläinpihaksi luokiteltavaa toimintaa on eläinten näytteillä pitämisen lisäksi esi­merkiksi erilaiset eläinten kanssa toteutettavat terapia-, hyvinvointi- ja elämys­toimin­nat, toiminnan luonteesta ja pidettävistä eläinlajeista riippuen. Kotieläin­pihaksi luoki­teltavasta eläinavusteisesta terapia-, hyvinvointi- ja elämystoiminnasta kerrotaan tar­kemmin ohjeen kohdassa 5.2.

Toimijan tulee tehdä lupahake­mus aluehallintovirastolle 1.3.2024 mennessä toimin­nasta, joka luokitellaan 1.1.2024 lähtien pysyväksi eläinnäyttelyksi, mutta jolla ei ole eläinsuojelulain nojalla myönnettyä pysyvän eläinnäyttelyn lupaa.

Kotieläinpihan, jolla on pysyvän eläinnäyttelyn lupa, mutta joka luokitellaan 1.1.2024 lähtien kotieläinpihaksi, tulee päivittää toimintaansa koskevat tiedot eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin. Aluehallintoviraston läänineläinlääkäri voi auttaa toimijaa sen arvioimisessa, onko toiminnassa kyse kotieläinpihasta, vai edelleen lupaa edellyt­tävästä pysyvästä eläinnäyttelystä.

5.2 Eläinavusteinen terapia-, hyvinvointi- ja elämystoiminta

1.1.2024 voimaan tulleessa eläinten hyvinvointilaissa pysyvän eläinnäyttelyn ja koti­eläinpihan määritelmää on muutettu siten, että se kattaa myös erilaiset eläinten kanssa toteutettavat terapia-, hyvinvointi- ja elämystoiminnat. Se, onko tällaisessa toiminnassa kyse luvanvaraisesta pysyvästä eläinnäyttelystä, vai ilmoituksenvarai­sesta kotieläinpihasta, riippuu toiminnan kohteena olevista eläinlajeista. Tässä oh­jeessa käsitellään kotieläinpihaksi luokiteltavaa eläinavusteista terapia-, hyvin­vointi- ja elämystoimintaa. Kotieläinpihasta kerrotaan tarkemmin ohjeen kohdassa 5.1.

Eläinavusteisessa terapia-, hyvinvointi- ja elämystoiminnassa eläimiä pidetään niiden normaalissa pitopaikassaan ja niitä käytetään johonkin yleisölle järjestettävään, eläinten kanssa toteutettavaan toimintaan. Tällaista toimintaa voi olla esimerkiksi metsäkävely alpakan kanssa tai jooga vuohien kanssa, tai esimerkiksi kerhot tai muut tapahtumat, jossa yleisö voi osallistua eläinten hoitoon tai muuhun eläinten hyvin­voinnin kannalta merkittävään toimintaan.

Eläinavusteisessa terapia-, hyvinvointi- ja elämystoiminnassa voidaan käyttää ainoas­taan eläinten hyvinvointilain liitteessä I listattuja nisäkäs- ja lintulajeja, joiden pito tuotantoeläimenä on sallittua, sekä tämän lisäksi kissoja ja koiria.

Jos toiminnassa käytetään muita eläinlajeja kuin koiria, kissoja ja lain liitteessä I listat­tuja nisäkäs- ja lintulajeja, toimintaa ei voida katsoa ilmoituksenvaraiseksi. Tällöin toi­minnalle pitää hakea tarvittava aluehallintoviraston lupa.

5.2.1 Toiminnasta tehtävä ilmoitus

Kotieläinpihasta, mukaan lukien kotieläinpihaksi luokiteltavasta eläinavusteisesta terapia-, hyvinvointi- ja elämystoiminnasta tehtävästä ilmoituksesta on kerrottu tarkemmin ohjeen kohdassa 5.1.1.

Toimintaa koskee kirjanpitopitovelvoite, josta on kerrottu tarkemmin ohjeen kohdassa 7 alakohtineen.

Toimijan tulee ilmoittaa kotieläinpihana eläinten­pitäjä- ja pitopaikkarekisteriin 31.1.2024 mennessä eläinavusteinen terapia-, hyvinvointi- ja elämystoiminta, joka luokitellaan 1.1.2024 lähtien kotieläinpihaksi, mutta jolla ei ole eläinsuojelulain nojalla myönnettyä pysyvän eläinnäyttelyn lupaa.

Toimijan tulee tehdä lupahake­mus aluehallintovirastolle 1.3.2024 mennessä eläinavusteisesta terapia-, hyvinvointi- ja elämystoiminnasta, joka luokitellaan 1.1.2024 lähtien pysyväksi eläinnäyttelyksi, mutta jolla ei ole eläinsuojelulain nojalla myönnettyä pysyvän eläinnäyttelyn lupaa.

Eläinavusteista terapia-, hyvinvointi- ja elämystoimintaa harjoittavan toimijan, jolla on pysyvän eläinnäyttelyn lupa, mutta jonka toiminta luokitellaan 1.1.2024 lähtien kotieläinpihaksi, tulee päivittää toimintaansa koskevat tiedot eläintenpitäjä- ja pito­paikkarekisteriin. Aluehallintoviraston läänineläinlääkäri voi auttaa toimijaa sen arvi­oimisessa, onko toiminnassa kyse kotieläinpihasta, vai edelleen lupaa edellyttävästä pysyvästä eläinnäyttelystä.

5.3 Ammattimainen tai muutoin laajassa mitassa tapahtuva seura- ja harrastus­eläinten pito

Ammattimaiseksi tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaksi seura- ja harrastus­eläin­tenpidoksi katsotaan toiminta, joka on kuvattu lain liitteessä 2. Tällaisen toimin­nan kohteena voi olla hevoseläimiä, kissoja, koiria, frettejä, kaniineja tai muita pieni­kokoi­sia seura- ja harrastuseläinlajeja. Toiminnan määrittely perustuu toiminnassa käytet­tävien eläinten lukumäärään. Pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten osalta rajaus perustuu toiminnassa säännöllisesti käytettävien häkkien, terraarioiden tai akvaarioi­den lukumäärään.

Valtioneuvoston asetuksella tullaan myöhemmin säätämään niistä eläimistä ja eläin­lajeista, joita saa pitää seura- ja harrastuseläiminä. Siihen asti seura- ja harrastus­eläimenä saa pitää niitä eläinlajeja, joiden pitoa ei ole muulla lainsäädännöllä rajoi­tettu. Suomen luonnossa luonnonvaraisina elävien selkärankaisten eläinten elätettä­väksi ottaminen seura- ja harrastuseläimeksi on lain 28 §:n nojalla kiellettyä.

Kohdassa 1. säädetään seura- ja harrastuseläinten säännöllisestä kaupanpitämisestä ja muusta luovuttamisesta tai välittämisestä. Tällaisena toimintana pidetään esimer­kiksi kasvatustoimintaa, jonka harjoittaja myy tai muutoin luovuttaa kissoja, koiria, frettejä tai kaniineja vähintään kolmesta itse kasvatetusta pentueesta vuodessa. Eri eläinlajien pentueiden määrä lasketaan yhteen siten, että kolme itse kasvatettua pentuetta voi muodostua esimerkiksi kahdesta kissapentueesta ja yhdestä koira­pentueesta.

Itse kasvatetulla pentueella tarkoitetaan pentuetta, jonka toiminnan harjoittaja on kasvattanut luonaan. Sillä, kuka pentueen emän omistaa, ei ole merkitystä. Jos toimija kasvattaa pentueen muualla kuin luonaan, esimerkiksi jos kyseessä on ns. sijoituspentue, joka kasvaa sijoituspentueen emän haltijan luona, ei pentuetta katsota itse kasvatetuksi. Tällaisessa tilanteessa sovelletaan kohtaa 1.b, ja toiminta tulee ilmoitusvelvollisuuden piiriin, jos myytävien tai välitettävien eläinten määrä vuodessa on vähintään 10.

Kohdan 1.b mukaisen ilmoitusvelvollisuuden piirissä on toimija, joka myy tai muutoin luovuttaa vähintään 10 muuta kuin itse kasvattamaansa kissaa, koiraa, frettiä tai kaniinia vuodessa. Myös tällaisessa toiminnassa vuoden sisällä myytävien tai välitet­tävien em. eri eläinlajien määrät lasketaan yhteen.

Kohdan 1.b mukainen ilmoitusvelvollisuus koskee myös esimerkiksi rescue-eläimiä tai kaupallisesti tuotettuja pentuja ulkomailta Suomeen välittäviä toimijoita. Toimintaa koskee myös velvollisuus ilmoittaa tuodut koirat viranomaisrekisteriin (ks. ohjeen kohta 3.1) ennen niiden luovuttamista uusille haltijoille.

Kohdan 1.c mukaan ilmoitusvelvollisuuden piirissä on toimija, joka myy tai muutoin luovuttaa vähintään kuusi hevosta tai muuta hevoseläintä vuodessa. Eläinten hyvin­vointilain mukainen ilmoitusvelvollisuus ei koske sellaista hevoseläinten välitystä, jossa missään vaiheessa eläinten omistajuus ei siirry toimijalle eikä hevosia siirretä fyysisesti toimijan pitopaikkaan. Jos hevoseläimiä tällaisen toiminnan yhteydessä kuitenkin kootaan useammasta kuin yhdestä pitopaikasta yhteen, esimerkiksi eläin­kuljetusautoon, koskee toimintaa eläinterveyssäännöstön (EU) 2016/429 90 artiklan mukainen velvoite pitopaikasta riippumattomia kokoamisia toteuttavien toimijoiden rekisteröitymisestä aluehallintovirastoon.

1.b ja 1.c -kohdissa tarkoitettu toiminta huomioidaan osana eri toimintamuotojen ja eläinlajien yhteenlaskettua eläinmäärää kohdan 5 mukaisesti.

Kohdassa 2. säädetään seura- ja harrastuseläinten laajamittaisesta pidosta. Ilmoitus­velvollisuus koskee eläinten pitäjää, joka pitää luonaan kohdassa säädetyt lukumää­rärajat ylittävää määrää eläimiä. Lukumäärärajat ovat eläinlajikohtaisia. Ilmoitus­velvollisuus koskee myös omina lemmikkieläiminä pidettäviä eläimiä, eli eläimiä, joita ei myydä, kasvateta tai käytetä mihinkään muuhunkaan toimintaan.

2.a, 2.b ja 2.c - kohdissa tarkoitettu toiminta huomioidaan osana eri toimintamuoto­jen ja eläinlajien yhteenlaskettua eläinmäärää kohdan 5 mukaisesti.

Kohdassa 3. säädetään koirien tai kissojen hoitoon, säilytykseen tai koulutukseen ottamisesta. Kohdassa tarkoitettua toimintaa on esimerkiksi koira- tai kissahoitolan tai löytöeläintalon pitäminen. Ruokaviraston näkemyksen mukaan kohdassa tarkoi­tettua toimintaa on myös esimerkiksi koirien päivähoitolatoiminta tai koirien ottami­nen koulutettavaksi, vaikka eläimet eivät yövy toiminnanharjoittajan luona.

3.-kohdassa tarkoitettu toiminta huomioidaan osana eri toimintamuotojen ja eläin­lajien yhteenlaskettua eläinmäärää kohdan 5 mukaisesti.

Kohdassa 4. säädetään hevoseläinten, kuten hevosten, ponien ja aasien sekä näiden risteytysten vuokraamisesta tai ottamisesta säilytettäväksi, hoidettavaksi, valmen­nettavaksi tai koulutettavaksi, sekä opetuksen antamisesta mainittujen eläinten käy­tössä ja käsittelyssä. Tällaista toimintaa on esimerkiksi tallipaikkojen vuokraami­nen, ravivalmennustoiminta ja ratsastuskoulutoiminta. Sillä, kuka kyseiset eläimet omis­taa, ei ole merkitystä, vaan oleellista on yhdessä pitopaikassa pidettävien hevos­eläinten lukumäärä.

4.-kohdassa tarkoitettu toiminta huomioidaan osana eri toimintamuotojen ja eläin­lajien yhteenlaskettua eläinmäärää kohdan 5 mukaisesti.

Kohdassa 5. säädetään tiettyjen edellä mainittujen toimintojen yhteen laskemisesta.

Jos eläintenpitäjä harjoittaa useampaa erilaista toimintaa useammalla eri eläin­la­jeilla, ilmoitusvelvollisuuden raja ei välttämättä täyty minkään yksittäisen eläinlajin kohdalla. Kokonaisuutena toiminta voi kuitenkin olla niin laajamittaista, että sen on tärkeää tulla viranomaisten tietoon.

Kohdan 6. mukaan ilmoituksenvaraiseksi toiminnaksi katsotaan myös muu vastaava ammattimainen tai laajamittainen seura- ja harrastuseläinten pito. Tällaista vastaa­vanlaista toimintaa on esimerkiksi sellainen pienikokoisten seura- ja harrastuseläin­ten pito, jossa eläimiä ei pidetä häkeissä, terraarioissa tai akvaarioissa, mutta joka eläinmäärältään vastaa liitteen 2.d -kohdassa esitettyä toimintaa.

Tarkempia säännöksiä ammattimaisesta tai muutoin laajamittaisesta eläintenpidosta voidaan myöhemmin antaa erillisellä asetuksella.

5.3.1 Toiminnasta tehtävä ilmoitus

5.3.1.1 Hevoseläinten pidosta tehtävä ilmoitus

Kaikkien hevoseläinten pitäjien on ilmoitettava eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin talletettavaksi eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevan lainsäädännön edel­lyttämät tiedot hevoseläinten pitämisestä ja pitopaikasta (ks. ohjeen kohta 3.1). Tämän lisäksi ammattimaisesti tai muutoin laajassa mitassa hevoseläimiä pitävän on ilmoitettava eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin talletettavaksi eläinten hyvinvoin­tilain edellyttämät tiedot eläinten pitäjän pätevyydestä (ks. ohjeen kohta 4.1) sekä siitä, kuinka eläinten hoito on tarkoitus järjestää.

Eläinten hyvinvointilain edellyttämien tietojen ilmoittamisesta aluehallintovirastolle on kerrottu tarkemmin ohjeen kohdassa 6.

Toimintaa koskee kirjanpitopitovelvoite, josta on kerrottu tarkemmin ohjeen kohdassa 7 alakohtineen.

Ammattimaisen tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvan hevoseläinten pidon määri­telmä, samoin kuin eläinten lukumäärärajat, ovat eläinten hyvinvointilaissa jonkin verran erilaiset kuin kumotussa eläinsuojelulaissa ja -asetuksessa. Tämä saattaa tuoda uusia toimijoita ilmoitusvelvollisuuden piiriin.

Toimijan tulee ilmoittaa eläinten­pitäjä- ja pitopaikkarekisteriin 1.3.2024 mennessä toiminta, joka luokitellaan 1.1.2024 lähtien ammattimaiseksi tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaksi hevoseläinten pidoksi, mutta josta ei ole aiemmin tehty ilmoi­tusta.

5.3.1.2 Muiden seura- ja harrastuseläinten pidosta tehtävä ilmoitus

Ammattimaisesti tai muutoin laajassa mitassa koiria, kissoja tai muita pienikokoisia seura- ja harrastuseläimiä pitävien on tehtävä toiminnasta kirjallinen ilmoitus alue­hallintovirastolle viimeistään 30 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista. Ilmoitus tehdään sille aluehallintovirastolle, jonka toimialueella toimintaa harjoitetaan.

Toimi­jan on lisäksi ilmoitettava aluehallintovirastolle toimintaa koskevista oleellisista muu­toksista ja toiminnan lopettamisesta 30 vuorokautta ennen tapahtumaa. Toimin­nan oleellisella muutoksella tarkoitetaan esimerkiksi toiminnan laajentamista koske­maan uusia eläinlajeja, tai toiminnan tarkoituksen muuttamista esimerkiksi eläin­kaupasta eläinhoitolaksi.

Ilmoituksen on sisällettävä tiedot toiminnanharjoittajasta (nimi, henkilö- tai yritys­tunnus, yhteystiedot) ja suunnitellusta toiminnasta (tiedot siitä, minkälaista toimin­taa, missä ja minkälaisissa tiloissa on tarkoitus harjoittaa). Ilmoituksen tulee sisältää myös tiedot toiminnan kohteena olevista eläinlajeista ja eläinmääristä, sekä selvitys eläinten pitopaikoista (toiminnassa käytettävistä tiloista), eläinten pitäjän pätevyy­destä (ks. ohjeen kohta 4.1) ja siitä, kuinka eläinten hoito on tarkoitus järjestää.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ilmoituksesta ja siihen liitettävistä selvityksistä.

Eläinten hyvinvointilain edellyttämien tietojen ilmoittamisesta aluehallintovirastolle on kerrottu tarkemmin ohjeen kohdassa 6.

Toimintaa koskee kirjanpitopitovelvoite, josta on kerrottu tarkemmin ohjeen kohdassa 7 alakohtineen.

Ammattimaisen tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvan seura- ja harrastuseläinten pidon määritelmä, samoin kuin eläinlajikohtaiset lukumäärärajat, ovat eläinten hyvin­vointilaissa jonkin verran erilaiset kuin kumotussa eläinsuojelulaissa ja -asetuksessa. Tämä saattaa tuoda uusia toimijoita ilmoitusvelvollisuuden piiriin.

Toimijan tulee ilmoittaa aluehallintovirastolle 1.3.2024 mennessä toiminta, joka luo­kitellaan 1.1.2024 lähtien ammattimaiseksi tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaksi seura- ja harrastuseläinten pidoksi, mutta josta ei ole aiemmin tehty ilmoi­tusta.

5.4 Luonnonvaraisten eläinlajien tuotantotarhaus

Luonnonvaraisten eläinlajien tuotantotarhauksella tarkoitetaan luonnonvaraisten nisäkäs- ja lintulajien tarhausta tuotantotarkoituksessa, ensisijaisesti lihan, munien tai siitoseläinten tuottamiseksi.

Luonnonvaraiseen eläinlajiin kuuluvien eläinyksilöiden ottaminen Suomen luonnosta tarhattavaksi lihan, munien tai siitoseläinten tuottamiseksi ei 1.1.2024 lähtien ole sallittua.

Luonnonvaraisiin eläinlajeihin kuuluvat tuotantotarhattavat eläimet katsotaan tuotantoeläimiksi, joten tässä tarkoituksessa voi pitää ainoastaan hyvinvointilain liitteessä 1 lueteltuja eläinlajeja. Verrattuna kumottuun eläinsuojelulakiin ja -asetuk­seen, luonnonvaraisia nisäkäs- ja lintulajeja, joita saa 1.1.2024 lähtien tarhata tuotan­totarkoituksessa, on merkittävästi vähemmän.

Luonnonvaraisten eläinlajien tuotantotarhausta koskevista siirtymäsäännöksistä on kerrottu tarkemmin ohjeen kohdassa 2.4. Siirtymäsäännökset koskevat eläinyksilöitä, jotka ovat olleet toimijan hallussa ennen hyvinvointilain voimaantuloa.

5.4.1 Toiminnasta tehtävä ilmoitus

Luonnonvaraisten eläinlajien tuotantotarhausta harjoittavan on ilmoitettava eläin­tenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin talletettavaksi sekä eläinten tunnistamista ja rekis­teröintiä koskevan lainsäädännön edellyttämät tiedot eläinten pitämisestä ja pitopai­kasta (ks. ohjeen kohta 3.1), että eläinten hyvinvointilain edellyttämät tiedot eläinten pitäjän pätevyydestä (ks. ohjeen kohta 4.1) sekä siitä, kuinka eläinten hoito on tarkoi­tus järjestää.

Eläinten hyvinvointilain mukainen ilmoitusvelvollisuus koskee seuraavia eläinlajeja: kuusipeura, biisoni, vesipuhveli, villisika, strutsi, emu, viiriäinen, helmikana, fasaani, peltopyy ja heinäsorsa. Huomioi, että vesipuhvelin pito tuotantoeläimenä on sallittua vain lihantuotantotarkoituksessa, ei maidontuotantoa varten.

Eläinten hyvinvointilain edellyttämien tietojen ilmoittamisesta aluehallintovirastolle on kerrottu tarkemmin ohjeen kohdassa 6.

Toimintaa koskee kirjanpitopitovelvoite, josta on kerrottu tarkemmin ohjeen kohdassa 7 alakohtineen.

Toimijan tulee ilmoittaa eläinten­pitäjä- ja pitopaikkarekisteriin 31.1.2024 mennessä toiminta, joka luokitellaan 1.1.2024 lähtien luonnonvaraisten eläinlajien tuotanto­tarhaukseksi, mutta josta ei ole aiemmin tehty ilmoitusta.

5.5 Luonnonvaraisten eläinlajien riistanhoidollinen tarhaus

Metsästyslain 3 §:n mukaan riistanhoidolla tarkoitetaan toimintaa, jonka tarkoituk­sena on riistaeläinkantoja säätelemällä, riistaeläinten elinolosuhteet turvaamalla tai niitä parantamalla taikka muulla tavalla lisätä, säilyttää tai parantaa riistaeläinkantaa ja eri eläinkantojen välistä tasapainoa.

Luonnonvaraisten eläinlajien riistanhoidollisella tarhauksella tarkoitetaan luonnon­varaisten nisäkäs- ja lintulajien tarhausta riistanhoidollisessa tarkoituksessa kyseisten eläinten myöhempää luontoon palauttamista varten.

Riistanhoidollisessa tarkoituksessa tarhatut eläimet voivat olla luonnosta pyydettyjä tai niiden tarhassa syntyneitä jälkeläisiä.

Metsästyslaissa tarkoitettuja riistaeläimiä voidaan pyydystää elätettäväksi riistan­hoi­dollisiin tarkoituksiin metsästyslain säätelemissä puitteissa, edellyttäen, että toiminta ei ole ristiriidassa toisaalla säädetyn kanssa - esimerkiksi haitallisten vieras­lajien hal­lussapito on kielletty muussa lainsäädännössä.

Riistanhoidollisen tarhauksen aloittamista suunnittelevan toimijan tulee hyvissä ajoin selvittää Suomen Riistakeskuksesta toiminnan reunaehdot, kuten sallitut eläinlajit ja pyydystämismenetelmät.

5.5.1 Toiminnasta tehtävä ilmoitus

Luonnonvaraisten eläinlajien riistanhoidollista tarhausta harjoittavan on ilmoitettava eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin talletettavaksi sekä eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevan lainsäädännön edellyttämät tiedot eläinten pitämisestä ja pitopaikasta (ks. ohjeen kohta 3.1), että eläinten hyvinvointilain edellyttämät tiedot eläinten pitäjän pätevyydestä (ks. ohjeen kohta 4.1) sekä siitä, kuinka eläinten hoito on tarkoitus järjestää. Lisäksi ilmoituksessa on kerrottava, mihin metsästyslain 3 §:ssä tarkoitettuun riistanhoidolliseen tarkoitukseen eläimiä pidetään.

Eläinten hyvinvointilain edellyttämien tietojen ilmoittamisesta aluehallintovirastolle on kerrottu tarkemmin ohjeen kohdassa 6.

Toimintaa koskee kirjanpitopitovelvoite, josta on kerrottu tarkemmin ohjeen kohdassa 7 alakohtineen.

Toimijan tulee ilmoittaa eläinten­pitäjä- ja pitopaikkarekisteriin 31.1.2024 mennessä toiminta, joka luokitellaan 1.1.2024 lähtien luonnonvaraisten eläinlajien riistan­hoidolliseksi tarhaukseksi, mutta josta ei ole aiemmin tehty ilmoitusta.

5.6 Avuttomassa tilassa olevien luonnonvaraisten eläinten hoitolatoiminta

Eläinten hyvinvointilaki velvoittaa auttamaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä. Luonnonvaraisen eläimen voi ottaa lyhytaikaisesti haltuun hoidon antamista varten, jonka jälkeen se on vapautet­tava takaisin luontoon. Pidempiaikaista hoitoa voidaan antaa vain toimintailmoituk­sen tehneissä luonnonvaraisten eläinten hoitoloissa. Tässä kappaleessa on kerrottu tarkemmin luonnonvaraisten eläinten hoitamisen reunaehdoista.

5.6.1 Sairaan tai vahingoittuneen luonnonvaraisen eläimen auttaminen

Velvoite auttaa hädänalaista luonnonvaraista eläintä koskee jokaista kansalaista. Auttamisvelvollisuus rajoittuu ensiavun luonteiseen auttamiseen kansalaisen omien taitojen ja kykyjen rajoissa, huomioiden myös auttajan oma turvallisuus. Tällaista auttamista voi olla esimerkiksi vaaralliseen paikkaan joutuneen eläimen avustaminen pois alueelta, tai johonkin rakennelmaan kiinni jääneen eläimen irrotus.

Jos eläin on niin pahoin loukkaantunut tai nääntynyt, että sen hengissä pitäminen olisi ilmeisen julmaa sitä kohtaan, kansalaisen on huolehdittava siitä, että eläin lope­tetaan, esimerkiksi viemällä se kunnaneläinlääkärin vastaanotolle lopetettavaksi. Erityisesti isokokoisten luonnonvaraisten eläinten lopetukseen apua voi saada myös poliisilta tai metsästäjiltä. Luonnonvaraisen loukkaantuneen eläimen saa lopettaa eläinsuojelullisista syistä riippumatta siitä, onko eläin tuona ajankohtana rauhoitettu, tai onko lopettavalla henkilöllä metsästyslain mukaista kyseisen eläimen pyydystä­mis- tai tappamisoikeutta alueella.

5.6.2 Luonnonvaraisen eläimen ottaminen haltuun hoitoa varten

Joissain tilanteissa voi olla perusteltua auttaa luonnonvaraista eläintä ottamalla se väliaikaisesti hoitoon. Luonnonvarainen eläin voidaan ottaa luonnosta ihmisen haltuun siksi ajaksi, kun sille annetaan ensiavun luonteista hoitoa, tai se toimitetaan saamaan hoitoa tällaista toiminta harjoittavaan hoitopaikkaan.

Ruokaviraston näkemyksen mukaan ensiavun luonteisena hoitona voitaisiin pitää muutamista tunneista alle vuorokauteen kestävää hoitoa ja tarkkailua. Ensiavun jäl­keen eläin on palautettava luontoon, jos se on riittävän hyväkuntoinen kyetäkseen selviytymään luonnossa ja hankkimaan ravintonsa omatoimisesti luonnosta. Muussa tapauksessa eläin on joko toimitettava saamaan hoitoa luonnonvaraisten eläinten hoitolaan, tai lopetettava.

5.6.3 Luonnonvaraisen eläimen toimittaminen jatkohoitoon

Luonnonvaraiselle eläimelle voidaan antaa ensiavun luonteisen hoidon ylittävää pidempiaikaista hoitoa ainoastaan toiminnastaan ilmoituksen tehneessä luonnon­varaisten eläinten hoitolassa. Esimerkiksi vahingoittuneelle tai sairaalle eläimelle tai emostaan eroon joutuneelle orpopoikaselle voidaan antaa hoitoa ainoastaan ko. toimintaa harjoittavassa luonnonvaraisten eläinten hoitolassa. Tällaisessa tilanteessa kansalaisen tulee ottaa viipymättä yhteyttä ilmoituksen tehneeseen hoitopaikkaan eläimen hoitotarpeen ja -mahdollisuuksien selvittämiseksi.

Arvioitaessa sitä, tulisiko avun tarpeessa oleva luonnonvarainen eläin toimittaa hoi­toon vai lopetettavaksi, on myös hyvä huomioida, että etenkin aikuisilla luonnon­varaisilla eläimillä jo niiden käsittely ja vangittuna pitäminen aiheuttaa lähtökohtai­sesti aina jonkinasteista kärsimystä. Luonnonvaraisten eläinten poikaset puolestaan saattavat hoidon aikana kesyyntyä ja tottua ihmiseen siten, että se vaikeuttaa niiden myöhempää luonnossa selviytymistä. Luonnonvaraisten eläinten kohdalla lopetus­kynnystä pidetään lähtökohtaisesti selkeästi matalammalla kuin ihmisen hoidossa olevien eläinten kohdalla.

Lisäksi on huomioitava, että jotkin eläinlajit, kuten supikoira ja minkki, on lainsäädän­nössä luokiteltu haitallisiksi vieraslajeiksi. Tällaista eläinlajia edustavaa yksilöä ei voi hoidon jälkeen vapauttaa takaisin luontoon, joten tarkoituksenmukainen toiminta­tapa tällaisessa tapauksessa on huolehtia siitä, että eläin lopetetaan viipymättä, esi­merkiksi ottamalla yhteyttä poliisiin tai paikallisiin metsästäjiin. Vieraslajeista löytyy lisätietoa esimerkiksi verkkosivustolta vieraslajit.fi.

5.6.4 Luonnonvaraisen eläimen jatkohoito luonnonvaraisten eläinten hoitolassa

Luonnonvaraisten eläinten hoitolassa eläimelle annetaan tarvittava hoito, jotta se voidaan palauttaa takaisin luontoon. Eläimen luontoon palauttaminen edellyttää asiantuntemusta sen suhteen, milloin eläin on riittävän kuntoutunut selvitäkseen luonnossa. Hoidon enimmäiskesto on arvioitava tapauskohtaisesti, ja se tulisi rajoit­taa lyhyimpään mahdolliseen. Eläintä ei voi jättää hoitolaan pysyvästi elätettäväksi. 

Luonnonvaraisten eläinten hoitolatoimintaa harjoittavan toimijan tulee selvittää luonnonsuojelulain ja metsästyslain mukaisen mahdollisen poikkeusluvan tarve kyseisen eläinlajin hallussapitoon. Lisäksi toimijan tulee olla selvillä vieraslajeja koskevista säädöksistä, jotka estävät tiettyjen eläinlajien palauttamisen takaisin luontoon.

Luonnonvaraisen eläimen hoitoon ottamisen tulisi aina tähdätä sen palauttamiseen takaisin luontoon. Jos eläintä ei voida hoidon jälkeen palauttaa luontoon, on vaihto­ehtoina ainoastaan eläimen sijoittaminen eläintarhaan, tai eläimen lopettaminen. Tämän takia sellainen hoitoon ottaminen, joka ei tähtää luontoon palauttamiseen, tulee rajoittaa vain niihin eläinyksilöihin, jotka on mahdollista hoidon jälkeen sijoittaa eläintarhaan. Eläintarhaan voidaan pysyvästi sijoittaa vain sellainen eläinyksilö, joka sopeutuu eläintarhaolosuhteisiin ja jolle voidaan turvata eläintarhassa hyvät olosuh­teet. Käytännössä eläintarhoilla on rajoitetut mahdollisuudet ottaa uusia eläimiä hoitoonsa.

Luonnonvaraisten eläinlajien tilapäistä sairaanhoitoa koskevista siirtymäsäännöksistä on kerrottu tarkemmin ohjeen kohdassa 2.4. Siirtymäsäännökset koskevat eläin­y­ksilöitä, jotka ovat olleet toimijan hallussa ennen hyvinvointilain voimaantuloa.

5.6.5 Toiminnasta tehtävä ilmoitus

Avuttomassa tilassa olevien luonnonvaraisten eläinten hoitoa harjoittavan on tehtävä toiminnasta kirjallinen ilmoitus aluehallintovirastolle viimeistään 30 vuoro­kautta ennen toiminnan aloittamista. Ilmoitus tehdään sille aluehallintovirastolle, jonka toimialueella toimintaa harjoitetaan. Toimijan on lisäksi ilmoitettava aluehallin­tovirastolle toimintaa koskevista oleellisista muutoksista ja toiminnan lopettamisesta 30 vuorokautta ennen tapahtumaa.  

Ilmoituksen on sisällettävä tiedot toiminnanharjoittajasta (nimi, henkilö- tai yritys­tunnus, yhteystiedot) ja suunnitellusta toiminnasta (tiedot siitä, minkälaista toimin­taa, missä ja minkälaisissa tiloissa on tarkoitus harjoittaa). Ilmoituksen tulee sisältää myös tiedot toiminnan kohteena olevista eläinlajeista (soveltuvalla tarkkuudella) ja eläinmääristä, sekä selvitys eläinten pitopaikoista (toiminnassa käytettävistä tiloista), eläinten pitäjän pätevyydestä (ks. ohjeen kohta 4.1) ja siitä, kuinka eläinten hoito on tarkoitus järjestää.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ilmoituksesta ja siihen liitettävistä selvityksistä.

Eläinten hyvinvointilain edellyttämien tietojen ilmoittamisesta aluehallintovirastolle on kerrottu tarkemmin ohjeen kohdassa 6.

Toimintaa koskee kirjanpitopitovelvoite, josta on kerrottu tarkemmin ohjeen koh­dassa 7 alakohtineen. Ruokaviraston näkemyksen mukaan avuttomassa tilassa ole­vien luon­nonvaraisten eläinten hoitolatoiminnan kirjanpidosta tulisi eläimeen ja sen pitoon pitopaikassa liittyvien perustietojen lisäksi käydä ilmi myös kuvailu tapah­tu­mista ja syistä, joiden johdosta eläin on otettu haltuun hoitoa varten. 

Luonnonvaraisten eläinten hoitolatoimintaa jo harjoittavan toimijan tulee tehdä toiminnasta ilmoitus aluehallintovirastolle 1.3.2024 mennessä.

5.7 Broilerikasvattamon pito

Broilerilla tarkoitetaan Gallus gallus-lajiin kuuluvaa, lihantuotantoa varten pidettävää tuotantopolven lintua. Broilerikasvattamon pitämiselle on tiettyjä erityisvaatimuksia, joista on kerrottu tarkemmin tässä kappaleessa.

Jos broilereita aiotaan kasvattaa eläintiheydellä, joka on yli 33 elopainokiloa neliömetriä kohden, broilereiden omistajan tai pitäjän on laadittava kasvattamon tuotantojärjestelmästä kirjallinen kuvaus. Kuvauksen on sisällettävä yksityiskohtaiset tiedot tuotantojärjestelmästä, mukaan lukien tekniset tiedot broilereiden kasvatta­miseen käytettävistä rakennuksista ja niiden laitteista. Tällaisia teknisiä tietoja ovat muun muassa:

• rakennuksen pohjapiirros
• tiedot broilereiden käytettävissä olevasta pinta-alasta
• tiedot rakennusten ilmanvaihto- ja lämmitysjärjestelmästä
• tiedot ruokinta- ja juomalaitteista ja niiden sijainnista
• tiedot hälytysjärjestelmistä ja niiden varajärjestelmistä.

Tuotantojärjestelmän kuvaus on pidettävä ajan tasalla ja se on esitettävä pyynnöstä aluehallintovirastolle. Myös muu valvontaviranomainen voi tarkastaa tuotanto­järjes­telmän kuvauksen ja muut eläintenpitoon liittyvät asiakirjat broilerikasvatta­mon tarkastuksen yhteydessä.

Broilereiden korkein sallittu kasvatustiheys on 42 elopainokiloa neliömetriä kohti. Korkeimpaan kasvatustiheyteen voidaan siirtyä ainoastaan, jos sille asetetut erityis­vaatimukset täyttyvät. Kasvattamoon tehdyissä eläinten hyvinvointivalvonnan tarkas­tuksissa ei viimeisen kahden vuoden aikana saa olla todettu eläinten hyvinvointi­säädösten vastaista menettelyä. Jos broilerikasvattamossa ei ole tehty eläinten hyvinvoinnintarkastusta viimeisen kahden vuoden aikana, vähintään yksi tarkastus on tehtävä ennen kuin kasvatustiheyttä voidaan nostaa korkeimmalle tasolle. Lisäksi edellytyksenä korkeimmalle kasvatustiheyteen siirtymiselle on, että broilereiden kasvatus tapahtuu hyvän toimintatavan oppaiden mukaisesti, ja että kuolleisuus kasvatusosastossa on alle määrätyn raja-arvon. Kuolleisuus lasketaan seitsemän perättäisen parven keskiarvona.

Kun broilereita lähetetään teurastettaviksi, broilereiden omistajan tai pitäjän on toimitettava teurastamolle tiedot parven pitopaikasta, parvesta ja parven kuolleisuu­desta parven kasvatusaikaisen hyvinvoinnin arvioimiseksi. Tällaisia parvea koskevia tietoja ovat muun muassa tiedot kyseisten broilereiden rodusta tai hybridistä, tiedot broilerikasvattamon osastosta, jossa broilerit on kasvatettu, sekä tiedot päiväkohtai­sesta kuolleisuudesta ja laskelma kumulatiivisesta päiväkohtaisesta kuolleisuudesta.

Tarkemmat säännökset broilerikasvattamon tuotantojärjestelmän kuvauksesta, tuotantojärjestelmää koskevista keskeisistä tiedoista, broilereiden kasvatustiheyttä koskevista vaatimuksista, hyvän käytännön oppaasta, broilereiden kuolleisuudessa huomioon otettavista seikoista, sekä teurastamoon toimitettavista parvea koskevista tiedoista on annettu broilereiden suojelusta annetulla valtioneuvoston asetuksella (375/2021), joka on voimassa toistaiseksi. Kyseinen säädös korvataan myöhemmin broilereiden hyvinvoinnista annettavalla uudella asetuksella. Asetuksella annetaan tarkemmat säännökset myös broilereiden pitäjien koulutuksesta ja pätevyysvaati­muksesta.  

5.7.1 Toiminnasta tehtävä ilmoitus

Broilerikasvattamon pitäjän on ilmoitettava eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin talletettavaksi sekä eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevan lainsäädännön edellyttämät tiedot eläinten pitämisestä ja pitopaikasta (ks. ohjeen kohta 3.1), että eläinten hyvinvointilain edellyttämä tieto kasvattamon rakennusten niistä kasvatus­osastoista, joissa broileriparvia kasvatetaan. Kasvatusosastolla tarkoitetaan broileri­kasvattamon rakennusta tai sen osaa, jossa voidaan kasvattaa kerralla yhtä broileri­parvea, joka käyttää yhteistä pehkualuetta sekä yhteisiä ruokinta- ja juomalaitteita.

Eläinten hyvinvointilain edellyttämien tietojen ilmoittamisesta aluehallintovirastolle on kerrottu tarkemmin ohjeen kohdassa 6. Eläinten hyvinvointilain edellyttämän tiedon kasvatusosastoista voi ilmoittaa aluehallintovirastolle kirjallisesti vapaa­muotoisella ilmoituksella, tai tallentamalla tiedon suoraan eläintenpitäjä- ja pitopaik­karekisterin kyseiseen tietokenttään (tiedot eläintenpidosta).

Broilereiden omistajan tai pitäjän on ilmoitettava aluehallintovirastolle myös broileri­kasvattamossa käytettävästä kasvatustiheydestä viimeistään 15 päivää ennen ensim­mäisen parven sijoittamista rakennukseen. Lisäksi toimijan on ilmoitettava aluehal­lintovirastolle kasvatustiheyteen tehtävästä muutoksesta viimeistään 15 päivää ennen uudella kasvatustiheydellä kasvatettavan ensimmäisen parven sijoittamista rakennukseen. Kasvatustiheyttä voidaan nostaa vain, jos nostolle säädetyt vaatimuk­set täyttyvät.

Broilereiden omistajan tai pitäjän on lisäksi ilmoitettava aluehallintovirastolle tuotan­tojärjestelmää koskevista keskeisistä tiedoista viimeistään 15 päivää ennen ensim­mäisen parven sijoittamista rakennukseen. Sellaisista tuotantojärjestelmään teh­dyistä muutoksista, jotka voivat vaikuttaa broilereiden hyvinvointiin, on ilmoitettava aluehallintovirastolle viipymättä. Tällainen tuotantojärjestelmään tehty muutos on esimerkiksi ilmastointilaitteiston vaihtaminen erityyppiseksi.

Edellä mainitut tiedot ilmoitetaan aluehallintovirastolle lomakkeella Broilerikasvatta­mossa käytettävä kasvatustiheys ja tuotantojärjestelmää koskevat keskeiset tiedot, joka löytyy Suomi.fi -palvelusta sivulta Broilerien kasvatustiheyteen liittyvä ilmoitus.

Toimintaa koskee kirjanpitopitovelvoite, josta on kerrottu tarkemmin ohjeen kohdassa 7 alakohtineen.

5.8 Eläinten lopetustoiminta

Eläinten lopetustoimintaan liittyy sellaisia riskejä eläinten hyvinvoinnille, jotka edel­lyttävät ilmoituksenvaraisuutta ja säännöllistä valvontaa. Tässä kappaleessa on kerrottu tarkemmin toimintaa koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta.

Toiminta edellyttää eläimiä lopettavalta henkilöltä asianmukaista pätevyyttä. Eläi­men saa lopettaa vain lopettamisen osaava henkilö. Eläimen lopettavalla henki­löllä tulee olla riittävät tiedot kyseisen eläinlajin lopetusmenetelmästä ja riittävät taidot toimenpiteen suorittamiseksi. Lopetuksessa tarvittavaan osaamiseen kuuluu mm. kunkin eläinlajin käyttäytymismallien ja -tarpeiden tuntemus, eläimen tajuissaan olemisen ja tuntemiskyvyn merkkien tunnistaminen, samoin kuin käytettävien lope­tusvälineiden tekninen tuntemus.

Tietyt eläinten teurastukseen ja turkiseläinten lopetukseen liittyvät toimet vaativat erillisen kelpoisuustodistuksen. Lisätietoa kelpoisuustodistuksesta löytyy Ruoka­viras­ton verkkosivustolta Kelpoisuus­todistus.

Eläimen lopettavan henkilön pätevyydestä voidaan myöhemmin antaa tarkempia säännöksiä erillisellä asetuksella.

5.8.1 Toiminnasta tehtävä ilmoitus

Eläinten lopetuksia tekevän toiminnanharjoittajan on tehtävä toiminnasta kirjallinen ilmoitus aluehallintovirastolle ennen toiminnan aloittamista. Velvoite koskee myös eläimen omistajaa tai haltijaa, joka lopettaa suuria eläinmääriä kerralla säännöllisesti.

Ilmoitusvelvollisuus koskee myös muiden eläinlajien kuin tuotantoeläinten lopetus­toimintaa. Tällaista ilmoitusvelvollisuuden piirissä olevaa lopetustoimintaa on esi­merkiksi käärmeiden ruoaksi kasvatettavien jyrsijöiden lopetus, tai munintansa päättäneiden munituskanojen lopetus, joko lopetustoiminnanharjoittajan tai eläinten pitäjän toimesta.

Ilmoitusvelvollisuus ei koske ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinten teurastusta, eikä tavanomaista eläinten pitopaikassa tarvittaessa tehtävää sairaiden ja huonokuntois­ten eläinten lopetusta.

Ilmoitus on tehtävä hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista. Ilmoitus tehdään sille aluehallintovirastolle, jonka toimialueella toimintaa harjoitetaan. Toimijan on lisäksi ilmoitettava hyvissä ajoin toimintaa koskevista oleellisista muutoksista ja toiminnan lopettamisesta.

Tarvittavat tiedot voi ilmoittaa aluehallintovirastolle lomakkeella Ilmoitus eläinten lopetustoiminnasta joka löytyy Suomi.fi -palvelusta sekä Ruokaviraston verkkosivus­tolta Ilmoitus eläinten lopetustoiminnasta.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan myöhemmin antaa tarkempia säännöksiä ilmoi­tuksen antamisesta ja sen sisällöstä.

Turkiseläinten lopetusta harjoittavien on lisäksi tehtävä aluehallintovirastolle lope­tusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukainen ilmoitus turkiseläinten lopetuksesta. Ilmoitus tehdään sille aluehallintovirastolle, jonka toimialueella toimintaa pääasialli­sesti harjoitetaan. Ilmoitus on tehtävä etukäteen ennen eläinten lopetuksen aloitta­mista.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan myöhemmin antaa tarkempia säännöksiä ilmoituksen antamisesta ja sen sisällöstä.

6 Toiminnan tietojen ilmoittaminen aluehallintovirastolle

Eläinten hyvinvointilain edellyttämät tiedot toiminnasta (pois lukien eläinten lopetus­toiminta) voi ilmoittaa aluehallintovirastolle joko lomakkeella tai sähköisen asioinnin kautta. Varmista, että vastaat huolellisesti ja kattavasti kaikkiin lomakkeessa tai sähköisessä asioinnissa kysyttyihin kohtiin. Puutteellisesti täytettyjä ilmoituksia ei voida käsitellä ennen tarvittavien tietojen täydentämistä.

Ilmoitus on tehtävä ennen toiminnan aloittamista. Tee ilmoitus myös toimintaa koskevista muutoksista ja toiminnan lopettamisesta.

Tiedot voi ilmoittaa aluehallintovirastolle lomakkeella Ilmoitus ammattimaisesta eläinten pidosta tai välitystoiminnasta, joka löytyy Suomi.fi -palvelusta, sekä Ruoka­vi­raston verkkosivustolta Ilmoituksenvarainen eläintenpito. Aluehallintovirastojen yhteystiedot löytyvät aluehallintoviraston verkkosivulta Aluehallintovirastot. Aluehallintovirasto tallettaa lomak­keella ilmoitetut tiedot eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin, josta myös eläinten hyvinvoinnin valvontaviranomaiset saavat tiedon toiminnasta.

Tiedot voi ilmoittaa aluehallintovirastolle myös suoraan eläintenpitäjä- ja pitopaikka­rekisterin sähköisen asioinnin kautta osoitteessa epr.ruokavirasto.fi. Samalla ilmoituksella voi antaa eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevan lainsäädän­nön edellyttämät tiedot eläinten pitämisestä ja pitopaikasta. Eläinten hyvinvointilain edellyttämät tiedot ilmoitetaan sovelluksessa omissa kentissään. Lisätietoa voi antaa myös sovelluksen kentässä Lisätietoa, tai erillisessä liitteessä. Aluehallintoviraston lomake Ilmoitus ammattimaisesta eläinten pidosta on myös mahdollista täyttää erik­seen ja lisätä liitteenä lisätiedoksi sähköisen asioinnin kautta tehtävään ilmoitukseen.

Lisätietoa eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteristä sekä asiointisovelluksen käyttäjä­ohje löytyy Ruokaviraston verkkosivustolta Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteri.

Eläinten lopetustoiminnan tietojen ilmoittamisesta aluehallintovirastolle on kerrottu ohjeen kohdassa 5.8.1.

7 Tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteet

Huolellisesti täytetty ja ajan tasalla oleva kirjanpito on edellytys sille, että ilmoituk­senvaraista toimintaa voidaan valvoa asianmukaisesti. Eläinten hyvinvointilaissa säädetyn luettelonpitovelvoitteen lisäksi toimijan tulee noudattaa myös mm. eläin­ten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevan lainsäädännön sekä lääkitsemislainsää­dännön vaatimuksia tietojen kirjaamisesta ja säilyttämisestä.

7.1 Eläinten hyvinvointilainsäädännön mukainen luettelonpito

Eläinten hyvinvointilain mukainen luettelonpitovelvoite koskee ilmoituksenvaraista toimintaa harjoittavaa toimijaa, riippumatta siitä, missä pitopaikoissa toiminnan kohteena olevia eläimiä pidetään.

Eläinten hyvinvointilain mukainen velvoite pitää luetteloa ilmoituksenvaraisen toiminnan kohteena olevista eläinlajeista ja eläimistä koskee

• kotieläinpihan pitoa
• kotieläinpihaksi katsottavan eläinavusteisen terapia-, hyvinvointi- ja elämys­toiminnan harjoittamista
• luonnonvaraisten eläinlajien tuotantotarhausta
• luonnonvaraisten eläinlajien riistanhoidollista tarhausta
• ammattimaista tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaa seura- ja harrastus­eläinten pitoa
• avuttomassa tilassa olevien luonnonvaraisten eläinten hoitolatoiminnan harjoittamista.

Luetteloa voidaan pitää vapaavalintaisessa muodossa joko paperisella lomakkeella tai sähköisesti. Luettelo on pidettävä ajan tasalla ja esitettävä tarvittaessa valvontaviran­omaiselle. Luetteloa on säilytettävä kolme vuotta sen vuoden päättymisestä, jolloin luetteloon viimeksi kirjattiin eläintä koskeva merkintä.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan myöhemmin antaa tarkempia säännöksiä luettelon pitämisestä ja siihen merkittävistä tiedoista.

Lähtökohtaisesti eläinten tunnistamislainsäädännön mukaisesti pidetty pitopaikka­kohtainen kirjanpito (ks. ohjeen kohta 7.2) kattaa samalla myös eläinten hyvinvointi­lain mukaisen kirjanpitovaatimuksen, edellyttäen että kirjanpidosta käy ilmi, mitkä kyseisessä pitopaikassa pidettävistä eläimistä ovat ilmoituksenvaraisen toiminnan kohteena, ja että toimijan kirjanpito kattaa kaikki pitopaikat, joissa toiminnan kohteena olevia eläimiä pidetään.

7.2 Eläinten tunnistamislainsäädännön mukainen kirjanpito

Eläinten tunnistamislainsäädännön mukainen tietojen kirjaamis- ja säilyttämis­vel­voite on pitopaikkakohtainen, ja se koskee kaikkia kyseisessä pitopaikassa pidettä­viä eläimiä, riippumatta siitä, kuka eläimet omistaa, tai mitä toimintaa niillä harjoite­taan.

Eläinten tunnistamislainsäädännön mukaan kussakin pitopaikassa on kirjattava ja säilytettävä kolmen vuoden ajan ainakin seuraavat tiedot:

• pitopaikassa olevien eläinten eläinlajit, luokat ja lukumäärät
• pitopaikassa olevien eläinten yksilölliset tunnistetiedot (esim. mikrosirun tai korvamerkin numero) niiltä eläimiltä, joiden osalta lainsäädäntö edellyttää tunnistinta
• eläinten siirrot pitopaikkaan ja sieltä pois: siirron päivämäärä sekä lähtö- ja määränpääpitopaikan yksilöllinen pitopaikkatunnus (luonnonvaraisten eläinten siirroissa soveltuvin osin)
• pitopaikassa olevien eläinten syntymä- ja kuolleisuustiedot, eläinlajista riippuen joko yksilökohtaisesti tai lukumäärätietoina.

Lisäksi eläinten tunnistamislainsäädännössä on eläinlajikohtaisia tarkempia sisältö­vaatimuksia pitopaikan kirjanpidolle. Tunnistamislainsäädännön mukaisesta kirjan­pitovelvoitteesta löytyy lisätietoa ohjeen kappaleesta 3.1 sekä Ruokaviraston verkko­sivustolta Eläinten merkintä ja rekisteröinti.

7.3 Tuotantoeläinten lääkitsemiskirjanpito

Elintarviketuotantoeläimiä pitävän toimijan tulee noudattaa myös lääkitsemislain­sää­dännön vaatimuksia tietojen kirjaamisesta ja säilyttämisestä. Eläimen omistajan tai haltijan velvollisuudesta pitää kirjanpitoa tuotantoeläimelle annetuista lääkityk­sistä kerrotaan tarkemmin Ruokaviraston verkkosivustolla  Eläinten lääkitseminen.

Lääkitsemislain mukainen lääkitsemiskirjanpitovaatimus koskee myös hevoseläimiä, jos hevoseläintä ei ole sen tunnistusasiakirjassa (hevospassissa) merkitty pysyvästi elintar­vikeketjuun kelpaamattomiksi (ns. elinikäinen teurastuskielto).

7.3.1 Hyvinvointilain vaatimukset tuotantoeläinten lääkitsemiskirjanpidolle

Lääkitsemislainsäädännön lisäksi myös eläinten hyvinvointilaissa on vaatimuksia tuotantoeläimille annetusta lääkinnällisestä hoidosta pidettävästä kirjanpidosta.

Hyvinvointilain mukaan kirjanpitoa elintarviketuotannossa käytettävien tuotan­toeläinten lääkinnällisestä hoidosta on säilytettävä vähintään viisi vuotta sen vuoden päättymisestä, jolloin kirjanpitoon viimeksi kirjattiin eläintä koskeva merkintä. Kirjan­pitoa muiden kuin elintarviketuotannossa käytettävien tuotantoeläinten (esimerkiksi turkiseläimet) lääkinnällisestä hoidosta on säilytettävä vähintään kolme vuotta sen vuoden päättymisestä, jolloin kirjanpitoon viimeksi kirjattiin eläintä koskeva merkintä.

Lisäksi kirjanpitoa on pidettävä tuotantoeläinten kuolleisuudesta. Velvoite koskee sekä elintarviketuotannossa käytettäviä että muita kuin elintarviketuotannossa käy­tettäviä tuotantoeläimiä. Kirjanpitoa kuolleiden eläinten lukumääristä on säilytet­tävä vähintään kolme vuotta sen vuoden päättymisestä, jolloin kirjanpitoon viimeksi kir­jattiin eläintä koskeva merkintä. Valtioneuvoston asetuksella voidaan myöhemmin antaa tarkempia säännöksiä kuolleiden eläinten lukumääriä koskevasta kirjanpidosta.

Eläinten hyvinvointilain mukainen lääkinnällistä hoitoa ja kuolleiden eläinten luku­määriä koskeva kirjanpitovelvoite ei koske muita kuin tuotantoeläimeksi katsottavia eläimiä. Tuotantoeläimen määritelmää käsitellään ohjeen kohdassa 2.

Hevosta käsitellään eläinten hyvinvointilainsäädännössä lähtökohtaisesti seura- ja harrastuseläimenä, mutta tietyissä tapauksissa, kuten maataloustoimintakäytössä, sen voidaan katsoa olevan tuotantoeläin, jolloin siihen sovelletaan tuotantoeläimiä koskevia vaatimuksia.

7.4 Broilerikasvattamon kirjanpitoa koskevat lisävaatimukset

Broilerikasvattamon pitoa koskevat eläinten tunnistamislainsäädännön sekä lääkitse­mislainsäädännön vaatimukset tietojen kirjaamisesta ja säilyttämisestä, sekä eläinten hyvinvointilain 32 § mukainen velvoite pitää kirjaa elintarviketuotannossa käytettä­vien tuotantoeläinten lääkinnällisestä hoidosta sekä kuolleiden eläinten lukumää­ristä. Eläinten hyvinvointilaissa on lisäksi täsmennetty eläinten tunnistamislainsää­dännön mukaista kirjanpitovelvoitetta broilerikasvattamon pidon osalta alla kuvatulla tavalla.

Eläinten tunnistamislainsäädännön mukaista kirjanpitoa on broilerikasvattamojen osalta pidettävä kasvatusosastoittain. Kasvatusosastolla tarkoitetaan broilerikasvat­tamon rakennusta tai sen osaa, jossa voidaan kasvattaa kerralla yhtä broileriparvea, joka käyttää yhteistä pehkualuetta sekä yhteisiä ruokinta- ja juomalaitteita.

8 Ilmoituksenvaraisen toiminnan valvonta, seuraamukset ja rangaistus­säännökset

Valvontaviranomaisella on oikeus tehdä tarkastus kotieläinpihassa ja luonnonvarais­ten eläinlajien tuotanto- ja riistanhoidollisessa tarhassa ilman, että kyseisessä kohteessa epäiltäisiin eläinten hyvinvointisäännösten vastaista toimintaa. Vastaava tarkastusoikeus koskee ammattimaista tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaa seura- ja harrastuseläinten pitoa, avuttomassa tilassa olevien luonnonvaraisten eläin­ten hoitolatoimintaa, kotieläinpihaksi katsottavaa eläinavusteista terapia-, hyvin­vointi- ja elämystoimintaa, sekä eläinten lopetustoimintaa. Broilerikasvattamoja valvotaan eläinten hyvinvoinnin otantatarkastusten yhteydessä. Kaikkiin näihin kohteisiin voidaan lisäksi tehdä tarkastus aina, jos on aihetta epäillä eläimiä hoidetta­van tai kohdeltavan hyvinvointisäädösten vastaisesti.

Tarkastus voidaan tehdä ilman epäilyä myös silloin, kun toiminnanharjoittaja pyytää tarkastuksen tekemistä. Esimerkiksi broilerikasvattamon kasvatustiheyden nosto voi joissain tilanteissa edellyttää tällaisen pyynnöstä suoritettavan tarkastuksen tekemistä.

Valvontaviranomaisella on oikeus saada toimijalta tiedot ja asiakirjat, jotka koskevat eläinten pitoa tai kohtelua ja ovat välttämättömät eläinten hyvinvointivalvonnan suorittamiseksi. Tiedot ja asiakirjat voi liittyä joko suoraan valvonnan kohteena oleviin eläimiin, kuten esimerkiksi tiedot eläinten ruokinnasta ja hoidosta ja eläinlää­kärikäynneistä, tai kyseessä voi olla tieto tai asiakirja, jolla on muuten merkitystä eläinten pidon tai kohtelun kannalta, kuten esimerkiksi todistus käydystä eläinten pitoon vaadittavasta koulutuksesta, tai eläinten pitäjän suunnitelma siitä, miten hän aikoo järjestää kesällä laitumella pidettävien eläinten hoidon talvikaudella.

Valvontaviranomaisella on lisäksi oikeus saada vastaavia valvonnassa tarvittavia tietoja muilta valtion ja kunnan viranomaisilta, kuten esimerkiksi rakennus- ja ympä­ristövalvonnasta sekä sosiaaliviranomaisilta silloin, kun tiedoilla on vaikutusta eläin­ten hoitoon ja pitoon. Lisäksi valvontaviranomaisella on oikeus saada tarvittavia tietoja muilta tahoilta, jotka ovat olleet ammatillisesti tekemisissä kyseisen kohteen kanssa, kuten esimerkiksi teurastamoilta, rehumyyjiltä ja eläinlääkäriasemilta.

Aluehallintovirastolla on toimivalta puuttua tarvittaessa ilmoituksenvaraisen toimin­nan harjoittamiseen liittyviin epäkohtiin kieltämällä kyseinen toiminta kokonaan tai osittain. Toimintakielto voi koskea kotieläinpihan tai luonnonvaraisten eläinlajien tuotanto- tai riistanhoidollisen tarhan pitoa, ammattimaista tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaa seura- ja harrastuseläinten pitoa, avuttomassa tilassa olevien luonnonvaraisten eläinten hoitolatoimintaa, kotieläinpihaksi katsottavaa eläinavus­teista terapia-, hyvinvointi- ja elämystoimintaa tai eläinten lopetustoimintaa. Broileri­kasvattamon pitoa koskevien epäkohtien korjaamiseen käytetään muita eläinten hyvinvointilain mukaisia pakkokeinoja, mukaan lukien EHL 94 § mukainen määräys korjaavista toimenpiteistä ja kasvatustiheyden alentamisesta broilereiden tuotan­nossa.

Toimintakieltoon voidaan ryhtyä, jos toimija ei korjaa epäkohtia aluehallintoviraston asettamassa määräajassa. Toiminta voidaan kieltää, vaikka toimija ei olisi tehnyt toiminnasta edellytettyä ilmoitusta.

Tilanteessa, jossa aluehallintovirasto kieltää toiminnan tai osan toiminnasta, toimijan tulee toteuttaa tarvittavat toimenpiteet kiellon noudattamiseksi. Kielto koskee kysei­sen ilmoituksenvaraisen toiminnan harjoittamista, mutta ei välttämättä toiminnan kohteena olleiden eläinten pitoa muussa tarkoituksessa. Aluehallintovirasto voi hyväksyä erilaisia kyseiseen tilanteeseen soveltuvia toimenpiteitä, joilla tilanne saa­daan korjattua siten, että toiminnan kohteena olleiden eläinten hyvinvointi turva­taan, ja toimintakieltoa muutoin noudatetaan. Tarvittaessa toimijan on myytävä tai muutoin luovutettava toiminnassa käytetyt omat eläimensä. Muut toimijan hallussa olevat eläimet on luovutettava takaisin niiden omistajille tai omistajan osoittamaan uuteen hoitopaikkaan.

Ilmoituksenvaraista eläintenpitoa tai muuta eläimiin liittyvää ilmoituksenvaraista toimintaa harjoittavien tulee noudattaa eläinten hyvinvointilainsäädännön yleisiä vaatimuksia, joiden rikkomisesta on säädetty hyvinvointilain yleisissä rangaistussään­nöksissä. Toiminnalle säädettyjen lisävaatimusten rikkomisesta on säädetty erikseen yllä kuvatulla tavalla.

8.1 Ilmoituksenvaraisen toiminnan valvonnasta perittävät maksut

Eläinten hyvinvointivalvonta on lähtökohtaisesti maksutonta. Säännösten noudatta­matta jättämisestä aiheutuvista ylimääräisistä valvontatoimista voidaan kuitenkin periä maksu.

Kotieläinpihaan, luonnonvaraisten eläinlajien tuotanto- ja riistanhoidolliseen tarhaan, ammattimaiseen tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaan seura- ja harras­tuseläinten pitoon, avuttomassa tilassa olevien luonnonvaraisten eläinten hoitola­toimintaan ja kotieläinpihaksi katsottavaan eläinavusteiseen terapia-, hyvinvointi- ja elämystoimintaan kohdistuva epäilyn perusteella tai ilman epäilyä tehtävä eläinten hyvinvoinnin valvonta on maksutonta. Jos kuitenkin valvonnan yhteydessä havaitaan, että toiminnassa on puutteita tai epäkohtia, jotka edellyttävät uutta tarkastusta tilanteen korjaamisen todentamiseksi, on tämä ns. uusintatarkastus maksullinen. Tarkastuk­sesta peritään maksu ko. valvontaviranomaisen hinnaston mukaisesti.

Myös eläinten lopetustoimintaan ja broilerikasvattamon pitoon kohdistettu uusinta­tarkastus, joka on tehty aiemmalla tarkastuksella havaittujen puutteiden tai epäkoh­tien korjaamisen todentamiseksi, on maksullinen valvonta-asetuksen perusteella.

9 Liitteet

9.1 Eläinlajit, joita saa pitää tuotantoeläiminä

Tuotantoeläimenä saa pitää seuraavia nisäkäs- ja lintulajeja:

Nisäkkäät

1. nauta (Bos taurus)
2. sika ja villisika (Sus scrofa)
3. kesylammas ja mufloni (Ovis aries)
4. vuohi (Capra hircus)
5. hevonen (Equus caballus) ja aasi (Equus asinus) sekä hevosen ja aasin risteymät
6. laama (Lama glama)
7. alpakka (Vicugna pacos)
8. kaniini (Oryctolagus cuniculus)
9. minkki (Neovison vison)
10. hilleri (Mustela putorius)
11. soopeli (Martes zibellina)
12. kettu (Vulpes vulpes) ja naali (Vulpes lagopus) sekä näiden risteymät
13. supikoira (Nyctereutes procyonoides)
14. rotta (Rattus norvegicus)
15. kesyhiiri (Mus musculus)
16. marsu (Cavia porcellus)
17. kultahamsteri (Mesocricetus auratus)
18. gerbiili (Meriones unguiculatus)
19. poro (Rangifer tarandus tarandus)
20. kuusipeura (Dama dama)
21. biisoni (Bison bison)
22. vesipuhveli (Bubalus bubalis) lihantuotantoa varten

Linnut

1. kana (Gallus gallus)
2. kalkkuna (Meleagris gallopavo)
3. hanhi (Anser anser)
4. ankka, heinäsorsa (Anas platyrhyncos) ja myskisorsa (Cairina moschata) sekä näiden risteymät
5. strutsi (Struthio camelus)
6. emu (Dromaius novaehollandiae)
7. viiriäinen (Coturnix coturnix)
8. helmikana (Numida meleagris)
9. peltopyy (Perdix perdix)
10. fasaani (Phasianus colchicus)

Tuotantoeläimenä saa lisäksi pitää muita kuin nisäkkäisiin tai lintuihin kuuluvia eläinlajeja.

9.2 Ilmoituksia koskevia aikarajoja