Rehujen tarkoituksena on täyttää eläimen ravitsemukselliset tarpeet, ei ennaltaehkäistä, hoitaa tai parantaa sairauksia. Poikkeuksena tästä on lääkerehu. Sairauksien hoitoon tai ehkäisyyn tarkoitetut valmisteet ovat eläinlääkkeitä, joiden valvonnasta vastaa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. Jos valmistetta ei hyväksytä lääkkeeksi, se ei automaattisesti kuitenkaan ole rehua. Rehua tuote voi olla vain, jos tuotteen koostumus ja merkinnät - mukaan lukien markkinointiväittämät - täyttävät rehulainsäädännön vaatimukset.
Rehuaineita kuten esimerkiksi viljoja, valkuaisrouheita tai kivennäisiä voidaan käyttää eläinten ruokinnassa joko sellaisenaan tai raaka-aineena rehuseosten valmistuksessa. Rehuseokset sisältävät rehuaineiden lisäksi useimmiten myös rehun lisäaineita, joita lisätään rehuihin esimerkiksi parantamaan rehun koostumusta, täydentämään eläimen ravitsemuksellisia tarpeita (hivenaineet, vitamiinit, aminohapot) tai edistämään ruoansulatusta. Rehuissa ja eläinten ruokinnassa saa käyttää vain EU:ssa hyväksyttyjä rehun lisäaineita, hyväksynnän mukaisiin käyttötarkoituksiin ja hyväksynnässä mainituille eläimille. Ihmisille tarkoitetut elintarvikkeet, ravintolisät, luontaistuotteet yms. eivät välttämättä täytä rehulainsäädännön vaatimuksia eikä niitä siten voi markkinoida rehuna. Näiden osalta tulee arvioida, onko kyseessä rehuaine vaiko hyväksytty rehun lisäaine tai niistä koostuva rehuseos.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 767/2009 rehujen markkinoilla saattamisesta ja käytöstä asettaa reunaehdot rehusta esitettäville markkinointiväittämille. Rehuista voi ja tulee esittää ravinnonsaantiin liittyviä tietoja, mutta rehun ei voi väittää hoitavan, ehkäisevän tai parantavan sairauksia. Tietyissä, tarkoin määritellyissä tapauksissa rehun käyttötarkoituksena voi olla tyydyttää eläinten erityiset ravitsemukselliset tarpeet.
Erityiseen ravitsemukselliseen tarkoitukseen on hyväksytty ja voidaan komissiolle esitetyn hakemuksen perusteella hyväksyä rehujen käyttötarkoituksia elämille, joiden ruoansulatus- imeytymis- tai aineenvaihduntajärjestelmä on häiriintynyt tai saattaa häiriintyä, ja jotka tästä syystä voivat hyötyvä tilaansa soveltuvasta, tavanomaisesta poikkeavasta rehusta. Kun tietty käyttötarkoitus ja siihen liitetyt rehun ominaisuudet löytyvät asetuksen (EU) N:o 2020/354 käyttötarkoitusluettelosta, tuote nimetään erityisravinnoksi tarkoitetuksi rehuksi. Em. luettelon mukaan rehun käyttötarkoitus voi olla esimerkiksi ”maksan toiminnan tukeminen kroonisen maksan vajaatoiminnan yhteydessä”. Tähän tarkoitukseen rehua voidaan markkinoida silloin, kun rehun ominaisuudet ovat ko. luettelon mukaiset eli ”valkuaispitoisuus on kohtalainen, rehu sisältää valikoitua ja hyvin sulavaa valkuaista (esim. hera, kaseiini, maito, muna, siipikarja) ja rehu saatetaan markkinoille täysrehuna”. Jos muun tyyppisiä rehuja halutaan markkinoida samaiseen tarkoitukseen, tulee komissiolle tehdä tästä hakemus luettelon päivittämistä varten.
Komission suosituksessa (2011/25/EU) ohjeistaan siitä, miten tuotteita luokitellaan rehuaineiksi, rehun lisäaineiksi ja eläinlääkkeiksi. Rehulainsäädäntö ei tunne termejä lisäravinne tai ravintolisä eikä näitä termejä tule rehujen kyseessä ollessa käyttää vaan kyse on tällöin täydennysrehusta tai mahdollisesti edellä mainitusta erityisravinnoksi tarkoitetusta rehusta. Lääkerehujen valmistajia ja jälleenmyyjiä koskevista säädöksistä on tietoa Ruokaviraston nettisivuilla. https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/rehut/rehut-ja-rehualan-toimijat/rehualan-toiminta/rehualan-toiminnan-aloittaminen/laakerehujen-valmistajien-ja-jalleenmyyjien-hyvaksyminen/
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea myöntää eläinlääkkeiden myyntiluvat (https://www.fimea.fi/elainlaakkeet/elainlaakkeiden_myyntiluvat). Rehuja ei sen sijaan hyväksytä tuotekohtaisesti vaan rehualan toimija vastaa siitä, että hänen markkinoimansa rehut täyttävät rehulainsäädännön vaatimukset. Ruokavirasto valvoo rehuja riskiperusteisesti niiden valmistuksen, myynnin ja tuonnin yhteydessä. Jos valvonnassa havaitaan lainsäädännön vastaisia rehuja, niiden markkinointi kielletään. Viranomainen ei siis tarkasta jokaista yksittäistä rehua (tuotetta) vaan rehualan toimijan tehtävänä on varmistaa soveltuvuus rehukäyttöön ja merkintöjen oikeellisuus.