Mitä teen, jos epäilen että lemmikin ruoassa jotain vikaa?
Jos epäilet tai havaitset ongelmia rehussa, sinun tulee ottaa yhteyttä rehun maahantuojaan tai kotimaisen rehun osalta sen valmistajaan. Suomalaista vastuutahoa ei ole silloin, jos olet tilannut rehun ulkomaisesta verkkokaupasta tai tuonut sen itse ulkomailta (huom.: ulkomaisilla verkkokaupoilla voi olla suomenkielisiä sivustoja). Jos havaitset tällaisessa rehussa ongelmia, ole yhteydessä verkkokauppaan tai maahantuojaan.
Voinko lähettää ostamani lemmikkieläimen ruoan Ruokavirastoon tutkittavaksi?
Lemmikinomistajan kotona säilytettyä tai avattua pakkausta ei käytetä viranomaisnäytteenä, koska emme voi varmistua, ettei rehu ole kontaminoitunut avaamisen ja kotona käsittelyn yhteydessä. Rehuista otettujen viranomaisnäytteiden tulee lainsäädännön mukaan olla tehtävään valtuutettujen henkilöiden ottamia.
Halutessaan Ruokaviraston laboratoriossa voi tutkituttaa omalla kustannuksella näytteitä. Tällöin tulee tietää, mitä näytteissä epäilee eli mitä analyysejä tuotteesta tilaa. Tarkempia tietoja rehututkimuksista: https://www.ruokavirasto.fi/laboratoriopalvelut/rehututkimukset/
Koskeeko elintarvikelainsäädäntö tai -valvonta myös lemmikin ruokia?
Elintarvikelainsäädäntö ei koske lemmikin ruokia. Eläinten ruoka on rehua ja sitä koskee rehulainsäädäntö. Rehulainsäädännöstä tulee vaatimuksia liittyen mm. mikrobiologiseen laatuun, raaka-aineisiin, toimijan omavalvontaan ja pakkausmerkintöihin.
Mitä vaatimuksia lainsäädäntö asettaa lemmikkien ruoalle?
Lainsäädäntö asettaa lemmikkien ruoalle mm. seuraavia vaatimuksia:
Rehut eivät saa sisältää haitallisia tai kiellettyjä aineita, eivätkä ihmisten tai eläinten terveydelle haitallisia mikrobeja. Lainsäädännössä on asetettu mikrobi- ja yhdistekohtaisia enimmäispitoisuuksia. Vaatimukset voivat vaihdella sen mukaan, onko kyse käsitellystä vai raa'asta lemmikkieläinten ruoasta.
Raaka-aineiden tulee täyttää tietyt vaatimukset. Lemmikkieläinten ruokiin soveltuvat eläinperäiset raaka-aineet ovat peräisin elintarvikkeeksi teurastetuista eläimistä tai kaadetusta riistasta. Mitään haitallisia tai kiellettyjä aineita, kuten antibioottijäämiä sisältäviä ruhonosia tai esimerkiksi ruuansulatuskanavan sisältöä ei saa käyttää lemmikkien ruoissa.
Lemmikkiruokien valmistajien on toteutettava omavalvontaa varmistaakseen, että tuotteet ovat turvallisia. Ruokaviraston tekemillä tarkastuskäynneillä käydään läpi omavalvontasuunnitelman kattavuutta ja toteutumista.
Kaikissa lemmikkieläinten ruoissa on oltava asianmukaiset pakkausmerkinnät.
Lisätietoa: Lemmikkieläinten ruoka, Koirien ja kissojen ruoka, Rehujen merkintäopas, Lue pakkausmerkintöjä ja tee oikeita valintoja lemmikkisi parhaaksi
Mitä tarkoittaa rehujen omavalvonta?
Toimijan omavalvonta tarkoittaa sitä, että yritys itse valvoo ja varmistaa toimintansa turvallisuuden ja laadun. Tämä sisältää riskien tunnistamisen, toiminnan jatkuvan seurannan ja tarvittavien korjaavien toimenpiteiden tekemisen. Omavalvonta on rehujen turvallisuuden ja laadun perusta, ja se on rehualan toimijoille lakisääteinen velvollisuus. Omavalvonnan avulla rehualan toimijat hallitsevat toimintaansa liittyviä riskejä. Omavalvontaan kuuluu myös näytteenottoa, joka voi sisältää näytteitä valmiista rehuista, raaka-aineista ja tuotantoympäristöstä. Rehualan toimija määrittelee näytteenottokohteet, -tiheyden ja näytteistä tehtävät analyysit.
Lisätietoa: Omavalvonnalla hallitaan riskitekijöitä
Kuka valvoo lemmikkien ruokia?
Ruokavirasto vastaa rehujen valvonnan järjestämisestä ja suurimmasta osasta valvontaa. Valvontaan kuuluu tuotevalvontaa ja rehualan toimijoiden tarkastuksia. Tuotevalvonnassa rehuista otetaan näytteitä, jotka tutkitaan Ruokaviraston tutkimuslaboratoriossa. Jos näytteissä todetaan lainsäädännön vastaisuuksia, toimijalta edellytetään selvitystä ja toimenpiteitä asian korjaamiseksi. Lemmikkieläinten ruokien valmistajia ja maahantuojia valvotaan tarkastuskäynnein. Pääpaino on kotimaisen valmistuksen valvonnassa, koska rehulainsäädäntö on suurimmaksi osaksi EU-lainsäädäntöä ja lähtökohta on, että jokaisen maan viranomainen valvoo oman maansa valmistusta ja maahantuontia. Tarkastuskäynneillä tarkastetaan mm. toimitiloja, kirjanpitoa, työohjeita ja omavalvontaa mukaan lukien toimijan vaaranarviointi. Jos tarkastuksella havaitaan puutteita, valmistajalta edellytetään selvitystä ja toimenpiteitä asian korjaamiseksi.
Lisätietoa: Kuluttajille tietoa lemmikkieläinten ruuan valvonnasta Suomessa, Avoin tieto/rehujen tuotevalvonta
Miten päätetään, mitä rehunäytteistä tutkitaan?
Viranomaisnäytteistä, eli Ruokaviraston valtuuttaman henkilön ottamista rehunäytteistä, analysoidaan esimerkiksi mikrobiologista laatua, kuten salmonellaa, sekä haitallisia ja kiellettyjä aineita. Haitalliset ja kielletyt aineet voivat olla rehulainsäädännössä kokonaan kiellettyjä (ns. nollatoleranssi) tai niille voi olla lainsäädännössä raja-arvoja. Kaikkea ei ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaistakaan tutkia kaikista rehuista. Saatavilla olevat analyysimenetelmät vaikuttavat siihen, mitä mistäkin rehuista voidaan tutkia. Mahdolliset lainsäädännön vastaisuudet pyritään löytämään mahdollisimman suurella todennäköisyydellä. Viranomaisnäytteiden analyysit tehdään lähtökohtaisesti Ruokaviraston laboratoriossa.
Lisätietoa: Haitalliset ja kielletyt aineet rehuissa
Kuka kattaa rehuvalvonnan kustannukset?
Rehuvalvonta, kuten muukin viranomaisvalvonta, tehdään verovaroin. Valvonnan resurssit ovat pienet ja toimintaa priorisoidaan monin tavoin. Osa valvonnasta on rehualan toimijalle eli esimerkiksi rehun valmistajalle tai maahantuojalle maksullista. Maksullisen toiminnan ja maksujen suuruuden määrittelee maa- ja metsätalousministeriön asetus.
Kuka vastaa lemmikkien ruokien turvallisuudesta ja laadusta?
Rehualan toimija, eli esimerkiksi valmistaja tai maahantuoja, vastaa rehujensa vaatimustenmukaisuudesta ja turvallisuudesta. Lainsäädäntö edellyttää rehun valmistajilta ja maahantuojilta omavalvontaa, jonka oleellinen osa on vaarojen arviointi. Ruokavirasto ei hyväksy rehualan toimijoiden omavalvontasuunnitelmia tai vaaranarviointeja, vaan toimijat vastaavat itse niiden asianmukaisuudesta ja ajantasaisuudesta. Ruokavirasto valvoo, että rehualan toimija noudattaa rehulainsäädännön vaatimuksia. Viranomaisvalvonta ei korvaa tai vähennä toimijan lakisääteisiä velvollisuuksia.
Rehualan toimijalla on velvollisuus ilmoittaa Ruokavirastolle, mikäli toimija epäilee, että heidän valmistamassaan tai maahantuomassaan rehussa on jotain haitallista tai lainsäädännön vastaista. Yrityksen velvollisuus on selvittää tilannetta Ruokaviraston ohjauksessa ja tarvittaessa Ruokaviraston määräysten mukaisesti. Ruokaviraston rehuvalvonta ja rehualan toimija tekevät tiivistä yhteistyötä poikkeustilanteiden selvittämiseksi.
Miten voin olla varma, että käyttämäni rehu on turvallista lemmikilleni?
Rehunäytteiden valvontatulosten perusteella Suomessa valmistetut ja markkinoille saatetut rehut ovat pääosin turvallisia ja ne täyttävät lainsäädännön edellyttämät laatuvaatimukset. Tarkastusten perusteella rehualan toimijat noudattavat rehulainsäädännön vaatimuksia yleisesti ottaen hyvin.
Rehulainsäädäntö ja sen noudattaminen auttavat tunnistamaan ja hallitsemaan riskejä ja siten ennaltaehkäisemään rehuvaaratilanteita. Rehujen takaisinvetoja tai kaikkia vaaratilanteita ei kuitenkaan kokonaan voi estää tapahtumasta, vaikka rehualan toimijat toimisivat lainsäädännön edellyttämällä tavalla, sillä käytännössä ei ole mahdollista tutkia jokaista raaka-aine- tai rehuerää kaiken mahdollisen varalta.
Omalta osaltaan rehun turvallisuuteen vaikuttaa se, että lemmikinomistaja noudattaa rehun pakkausmerkintöjen mukaisia säilytys- ja annosteluohjeita.
Lisätietoa: Valvontaraportteja ja tilastoja rehuista, Avoin tieto/rehujen tuotevalvonta
Mitä Ruokavirasto tekee, jos lemmikkieläinten ruoka tai kotimainen valmistaja ei täytä lainsäädännön vaatimuksia?
Jos havaitaan, että rehualan toimija ei noudata häntä koskevaa lainsäädäntöä, Ruokavirasto määrää toimijaa tekemään tarvittavat toimenpiteet asian korjaamiseksi määräaikaan mennessä. Toimijaa voidaan esimerkiksi edellyttää päivittämään omavalvontasuunnitelma, tekemään laboratorioanalyysejä ja toimittamaan niiden tulokset Ruokavirastoon, puhdistamaan tuotantotiloja tai korjaamaan rehujen merkintöjä. Ruokavirasto voi käyttää myös muita rehulaissa määriteltyjä hallinnollisia pakkokeinoja toiminnan saattamiseksi lainmukaiseksi.
Jos viranomaisnäytteenoton analyysituloksissa todetaan jotain lainsäädännön vastaista, Ruokavirasto tekee toimijalle päätöksen, jossa edellytetään korjaavia toimenpiteitä määräaikaan mennessä. Tapauksesta riippuen rehuerä voidaan esimerkiksi määrätä vetämään markkinoilta tai hävittämään.
Miksi lemmikkieläinten ruuan etiketissä ei ole tietoa alkuperämaasta?
Lainsäädäntö määrittää pakkausmerkintöjen pakollisesti ilmoitettavat tiedot ja alkuperämaa ei kuulu niihin. Lemmikkieläinten täys- ja täydennysrehujen merkinnöissä tulee kuitenkin olla tieto rehun valmistajasta, vähintään valmistajan rekisteröinti-/hyväksyntänumero.
Käytetäänkö lemmikkieläinten ruuissa lihaa?
Lemmikkieläinten ruoka voi olla valmistettu lihasta tai muista ruhonosista, kuten esim. sisäelimistä tai rasvasta.
Rehulainsäädännön mukaan liha-termiä saa käyttää vain, jos kyse on eläimen luurankolihaksista. Eläinperäiset jauhot (käsitelty eläinvalkuainen, puhekielessä lihajauhot), jotka on tuotettu käsittelylaitoksissa eivät sisällä pelkkää lihaa, eikä niihin voi pakkausmerkinnöissä viitata lihajauhoina. Raaka-aineet ovat kuitenkin kaikki peräisin ihmisravinnoksi teurastetuista ruhoista.
Kotimaisen valmistuksen valvonnassa Ruokavirasto pystyy puuttumaan virheelliseen liha-termin käyttöön. Ulkomaisten rehujen osalta tähän ei ole mahdollisuutta, koska asiaa ei voi todentaa pelkästään pakkausmerkintöjen perusteella.
Saako CBD-tuotteita myydä lemmikeille Suomessa?
Ei saa. CBD-tuotteita ei voi myydä ja markkinoida lemmikeille tai muillekaan eläimille. Kannabidiolia (CBD) valvotaan lääkkeenä Suomessa.